Rikos ja rangaistus
5
Tapasin eilen erään tuttavani. Juttelimme hänen kanssaan mm. nettikiusaamisesta ja siitä, että kuinka moni anonyymi avautuja tietää sen avautumisen usein olevan rikos. Mielipideasiat on asia erikseen, enkä puhu nyt siitä jos joku laittaa jonkun hieman negatiivissävytteisen kommentin blogiin. Vaan puhun kunnianloukkauksista, järjestelmällisestä kiusanteosta, huorittelusta ja muista aivan älyttömistä toimista.
”Kunnianloukkaus tulee kyseeseen silloin kun lähettää toiselle tai toisesta pilkkaavia ja ivaavia viestejä. Samaan sarjaan kuuluu myös valheelliset tiedot toisesta, rasistiset huomautukset ja ulkonäköä roisisti arvostelevat kommentit. Jos tällä toiminnalla aiheutetaan toiselle vahinkoa ja kärsimystä, tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, voi syyllistyä kunnianloukkaukseen.”
Näin kirjoitetaan Poliisin nettisivulla. Kuinka moni pilkaavia kommentteja kirjoittava tietää, että hän tekee rikoksen? Ja kuinka moni heistä tietää, että siitä voi jäädä myös kiinni?
Mielestäni tämä asia on sellainen mitä hyssytellään. Puhutaan vain, että kaikilla on vapaus mielipiteeseen ja oikeus kirjoittaa eriäviä argumentteja. Puhutaan siitä, että nettikiusaajalla on vain paha olla ja voi voi. Mutta miten se voi oikeuttaa toisen kiusaamiseen? Ja oikeasti toisen mielenpahoittamiseen todella rankasti. Jopa niin rankasti, että kiusatun itsetunto horjuu. Kauheinta tässä on se, että nettikiusaaminen on hurjasti kasvava ilmiö nuorten ja lasten keskuudessa. Jopa niin paljon, että nettipoliisi ei ehdi käsitellä kaikkia tapauksia tällä hetkellä.
Mietitäänpä asiaa toiselta kannalta.
Kun olin ala-asteella, ei ollut nettiä. Ihan oikeasti. Olen niin vanha. 😉 Silloin kiusaaminen tapahtui niin sanotusti face to face. Kiusaaminen oli vähäisempää, sillä ei voinut kasvottomasti huudella. En väitä, että face to face-kiusaaminen olisi jotenkin parempi tapa kuin nettikiusaaminen, mutta siihen puututtiin hanakammin ja sitä oli vähemmän.
Kun meidän luokalla joku kiusasi toista, sai hän siitä rangaistuksen. Ainakin useimmiten. Joko se oli jälki-istuntoa tai sitten se oli rehtorin kanssa puhuttelua. Rankemmissa tapauksissa tieto kiusaamisesta meni myös vanhemmille asti.
Kun nyt nimetön kiusaaja huutelee solvauksia netissä kerta toisensa jälkeen, ei hän saa mitään rangaistusta teolleen. Hän saa väliaikaisesti pientä tyydytystä, että on saanut sivallettua inhottavan ja loukkaavan kommentin tai haukuttua keskustelupalstoilla jotain henkilöä todella ilkeästi. Mutta eihän se jää siihen. Nettikiusaaja haluaa tehdä sen uudestaan ja pönkittää omaa egoaan sivaltelemalla.
#ikuinenparpi
Muistatteko tuon kampanjan? Mielestäni tuo kampanja oli erittäin hyvä! Mutta se on jo tainnut monelta unohtua. Haluan kopioida tähän alle lainauksen omasta tekstistäni viime vuoden lopulta:
Mä en meinaa osata aloittaa tätä kirjoittamista. En tiedä mistä alottaisin. Tämä on niin kamala asia, kiusaaminen. Eilinen sähköposti ei ole ollut ainoa, jonka olen lukijoiltani tähän aiheeseen liittyen saanut. Ja se jos joku vielä enemmän nostaa tätä asiaa kamalammaksi, kiusaaminen on liian monelle ihmiselle päivittäinen kipu.
Haluaisin herätellä teitä, jotka kiusaatte.Niin aikuiset kuin nuoremmatkin. Kiusaamista tapahtuu nykyään myös uskomattoman paljon netissä ja somessa. Sitä ei tee vaan nuoret, vaan sitä tekee myös aikuiset. Mikä on mielestäni ihan kamalaa. Nuoret saattavat etsiä itseään ja käyttäytyä siksi typerästi, mutta miten aikuiset?! Missä on järki? Vai eikö kaikille sitä tule edes iän myötä?
Kun katson instagramista ihmisten kuvia ja kuvien alla on kommentteja: ”Hyi vittu sä näytät rumalta.”, ”Vitun rotta.”, ”Hyi, oot kamala.” jnejne.. tulee mulle todella pahaolo. Usein klikkaan näiden kommentoijien profiiliin, nähdäkseni millainen henkilö siellä on takana. Todella usein se on joku ihan pieni lapsi. Siis kymmenvuotias tai vähän päälle. Aivan uskomatonta!! Mistä niin nuoret ihmisen alut edes saa tuollaisen vihan ja katkeruuden itselleen? Opetetaanko se kotona? Onko vanhemmat ilkeitä ja tiuskii toisilleen? Vai eikö nämä lapset saa rakkautta ja huomiota kotona ja siksi katkeroituvat? Kiusataanko ehkä näitä lapsia ja siksi he haluavat pahoittaa myös jonkun muun mielen? Jostain tällainen viha saa alkunsa, ei se voi olla synnynnäinen piirre. En ainakaan halua uskoa niin.
Onko joku kiusaaja nyt siellä lukemassa? Kerro mulle, tuleeko sulle koskaan pahamieli, edes iltaisin yksin sängyssä maatessasi? Kun mietit, että sait jonkun itkemään. Että musersit jonkun ihmisen itsetunnon täysin. Että joku ihminen kärsii niin paljon kiusaamisestasi, että hän menettää elämänhalunsa!! Jos joku yrittää itsemurhaa sen vuoksi, että sinä olet kiusannut sitä tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kovaa, miltä se tuntuu? Tuntuuko sekin hyvältä? Entä jos hän onnistuu itsemurhayrityksessä ja kuolee?! Mitä sitten?! Ei hemmetti tää pistää mut vihaiseksi!!! Nyt ei enää itketä. Nyt tärisen raivosta. Ja tämä ei ole yhtään liioiteltua tai tuulesta temmattua, olen kuullut liian monen ihmisen yrittäneen itsemurhaa sen vuoksi, että kiusaamisen vuoksi itsetunto on nollissa ja elämänhalu kadonnut.
Kiusaaminen todellakin jättää arvet. Nettikiusaaminen ei ole asia mistä pitäisi vaieta tai sen tekijöitä hyssytellä. Netissä kiusaaminen on niin helppoa. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin internet-yhteys ja jokin väline jolla se tehdä. Nettikiusaaminen ja kiusaaminen yleensäkin on siis yleinen huolenaihe, ei vain bloggaajiin kohdistuva asia.
Mutta jos ajatellaan bloggaajien kiusaamista, sanon siitäkin muutaman sanasen.
Se, että joku on erimieltä bloggaajan kanssa jostain asiasta on sallittua. Erimielisyyksistä voi tietysti kirjoittaa rakentavasti. Mutta haukkuva ja solvaava kommentti ei koskaan pitäisi olla sallittua. Myös silloin kuin bloggaajaa nimitellään tai huoritellaan, menee kommentin taso yli ja rankasti. Tai kun yksityisviestillä lähetetään kuvia intiimialueista, mennään myös yli ja rankasti.
Jos siis koet (netti)kiusaamista, puutu siihen. Älä hyssyttele.
- Mene väliin jos huomaat, että jotain kiusataan. Väliinmenemisellä saatat pelastaa jopa jonkun ihmisen hengen.
- Jos kiusaat, lopeta se! Mieti syyt miksi kiusaat. Eikö niitä voisi käsitellä muuten? Puhu jollekin, älä kiusaa.
- Vanhemmat, opettakaa lapsenne rakastamaan itseään. Opettakaa myös, että kiusaaminen on väärin.
- Nettikiusaajat, miettikää miksi teette sitä. Älkää lukeko niiden ihmisten blogeja, jotka saa teidän sapen kiehumaan. Hakekaa positiivisia asioita elämäänne. Ole sinä se joka lopettaa omalta osaltaan sen. Ehkä se vielä joku päivä vähenee muidenkin osalta.
- Jos ystävääsi kiusataan, puolusta häntä! Kerro koulussa opettajille kiusaamisesta, ole rohkea ja puolusta. Kerro myös vanhemmillesi. Jos näet työpaikkakiusaamista, puutu siihen ja kerro esimiehellesi.
- Lopettakaa haukkuminen. Se ei ole koskaan rakentavaa palautetta tai mielipideasia.
- Ole viisas, älä kiusaa. Rakasta.
Onko sinua kiusattu? Miten olet selvinnyt siitä?
Oletko sinä kiusaaja? Oletko ehkä kiusannut, mutta lopettanut?
Kertokaa. Omat kokemuksenne voi auttaa jotakin lopettamaan kiusaamisen. Ehkä teidän kokemuksenne auttaa edes yhtä ihmistä, joka kärsii kiusaamisesta ja on menettämässä elämänhalunsa.
Rakastakaa enemmän, vihatkaa vähemmän. <3 Olkaa kaverin tukena. Ja tukena myös sille, jolla ei välttämättä ole edes sitä yhtä kaveria.
Peace & Love!
Pus!
5 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Itse olen aikoinani ollut ylipainoinen, pahimmillaan painoni oli yläasteella eli kaikkein pahimpaan aikaan ja tiesin sen, mutta en osannut tehdä asialle mitään. Liikuin kylläkin paljon ja vapaa-aika tuli vietettyä ulkona pelailessa naapurin muksujen kanssa, sekä pelasin jalkapalloa. Mutta asiaan..
Se alkoi seiskalla, kun jouduin luokalle johon tuli oppilaita enemmän pienemmästä kylästä, jossa ei yläastetta ollut ja oli lähellä tätä paikkakuntaa. Sain luokalleni kyllä vanhojakin luokkakavereita ala-asteelta ja kavereita oli. Silti yks pojista halus aloittaa kiusaamisen mua kohtaan ja se oli aluks ihan pientä ja yksittäistä. Sen kestin, koska se ei ollut edes joka päiväistä vaan sillon tällön ja seiskalla luokallani oli pyöreä poikakin.
Sitten tuli aika siirtyä kasille ja kiusaaminen mua kohtaan oli vähän rauhottunut ja sain olla rauhassa, huokasin helpotuksesta. Tämä pyöreä poika oli kesän aikana kasvanut pituutta ja laihtunut reilusti. Kasi meni todella hyvin ja opiskelut suju hyvin mun kohdalla ilman pelkoa siitä, koska joku sanoo jtn.
Sit alko tämä helvetti vuosi yläaste aikoinani. Kasi oli mennyt todella hyvin ja olin siinä ajatuksessa, että niin menee ysikin. Saatiin uusi luokanvalvoja edellisen jäätyä eläkkeelle ja en tiedä mistä se alkoi, mutta sen jälkeen yks aloitti huuteleen mun kohdalla fat tank. Sain sen vielä ohitettua, mutta sitten rupes muutkin jatkaa edessä ja takana huuteli. He huutelivat aina sanaa fat tank, kun ohitse menin tai jotakin muuta. He tekivät sitä aina, kun tuntia piti sellainen opettaja, jonka tunneilla he uskalsi riehua ja metelöidä. Opettajat ei sitä tiennyt, koska he ei sitä suoraan mulle sanonut ja luulen ettei ne edes kuullut sitä. Kouluaamu rupes päivä päivältä olemaan tuskasempi ja ajattelin, että pakko jaksaa viimeinen vuosi ja tää ratkasee jatko-opiskelut. Kiusaaminen sai musta vallan ja rupesin lintsaamaan koulupäiviä, enkä uskaltanut kellekään puhua asiasta. Rupesin jäämään jälkeen ja kokeet meni huonommin. Jossain vaiheessa keväällä lähempänä loppusuoraa se rupes rauhottumaan ja oltiin sitten kielistudiossa, jossa parettain keskusteltiin ruotsiksi kuulokkeet päässä. Luokallani oli yksi hiljainen hissukka, jonka pari yks kavereistani oli ja menin omalle parille naureskelee siittä. Opettaja kuuli sen ja sano heti siittä mulle ja kaduin sitä välittömästi. Seuraavan tunnin alussa kiusaaja pojat rupes kyselemään innoissaan, että mistä se opettaja mulle sano. Huomasin kuinka he rupes puhumaan mulle, kun tein jotakin mitä ei ois saanut sekä hokasin samaan aikaan, että nyt tein samaa jota ite oon kärsiny vuoden. Se oli siis vaan se kerran ja siihen se jäikin, mutta olisko mun tarvinnu ruveta kiusaamaan jotta mut olis jätetty rauhaan?
Nykyään olen melkein 30 kiloa kevyempi ja kyllä kiusaajatkin on katsonu muutaman kerran pitkään, mutta olen kävellyt ylpeenä ohitte. Arvet se on muhun jättänyt ja syvät, koska en millään usko olevani nyt sopivan kokoinen ja pidän itseäni isona välillä. En voi käsittää, että joku mies vois olla musta kiinnostunut, koska olen tälläinen ja aiheuttaa mulle ongelmia. En haluais enää olla yksin ja haluaisin suunnitella tulevaisuutta, mutta menneisyys kummittelee ja siitä pitäs päästä ekaksi eroon, mutta en tiedä miten! 🙁
Tässä mun tarinani! 🙂 Mukavaa loppuviikkoa sinne!
Iso kiitos tarinasi jakamisesta!! <3 <3 Rohkeaa kertoa.
Rohkeaa on ollut myös olla kiusaamatta, vaikka ehkä sillä olisitkin saanut omat kiusaajasi pois perästäsi. Ihan kamalaa. Mutta tuosta tarinasta oikeastaan sen huomaa taas, että kiusaajilla on huono olla. Ne on hukassa itsensä kanssa ja niiden on pönkitettävä omaa egoaan kiusaamalla.
Hyvä, että olet kulkenut ylpeänä ohi! <3
Toivottavasti vielä opit rakastamaan itseäsi joku päivä oikein satasella ja ymmärrät olevasi hyvä juuri sellaisena kuin olet!! 🙂
Voimakasta, iloista ja inspiroivaa syksyä!
Ilo oli jakaa tämä, vaikken tästä olekaan oikein koskaan kellekään puhunu, paitsi nyt viiden vuoden jälkeen ehkä sen takia, että osittain päässyt asian kanssa sinuiks ja tajunnu et se on mennyttä.
Eilen sattumalta pesiksen jälkeen yhteen näistä, kun yksillä käytiin kaverin kanssa. Istuttiin samassa pöydässä, koska häne tyttöystävä oli taas kaverini kaveri.
Hetken aikaa ajattelin, että mitä teen mut sit annoin olla ja puhuttii niit näitä. Sitten lähtöä tehdessä ajattelin, että jos kattot ni tässä on tulos mihin oon tein takia päässy salin kautta ja muutenkin. Nokka pystyss tietenkin! 😉 Sali on tuonut niin paljon mun elämään näitten vuosien jälkeen, että en vaihtais hetkeäkään ja vielä kun sais ruokapuolen kondikseen, ni hyvä olis.
Kiitos tsemppauksesta ja mulla rupee olemaan nokka kohti tulevaisuutta. 🙂 Mukavaa syksyn jatkoa!
Fiksusti kirjotettu, että lopeta kiusaaminen! Siis oikeasti, ihan maalaisjärjellä ajateltunakin. Ei pidä olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen. Tulee vaan mieleen, kun tyttöjä opetetaan että älkää pukeutuko paljastaviin vaatteisiin jotta teitä ei raiskata, mutta kuinka monelle pojalle on oikeasti opetettu että älä sitten raiskaa ketään..
Hyvä kirjoitus!
Joo, todella hyvä pointti!! Tuo on kyllä ihan kamala oppi, että ”älä pukeudu paljastaviin vaatteisiin, jottei sinua raiskata”. Ihan oikeasti!! Sen pitäis olla nimenomaan niin, että vaikka nainen kävisi alasti kadulla se ei oikeuta mihinkään toimenpiteeseen tai edes ajatukseen siitä. Hyi!! Oikein pistää vihaksi.