Syksy ja alkutalvi on monesti niitä aikoja, kun kuntosalit täyttyvät uusista innostuneista kansalaisista.
Ehkä myös hieman epävarmoista salikävijöistä ja ensikertalaisista.
Yleensä on kaksi starttia; vuoden alku – tammikuu, sekä syksyn alku – syyskuu. Ne on ne milloin ihmiset haluavat eniten muutosta omaan treenimaailmaansa ja varsinkin syksyisin tulee uusien harrastusten halu.

Miten sinne salille sitten uskaltaisi lähteä ensimmäistä kertaa? Mitä pitäisi tietää tai pitäisikö jo kenties osata jotain? Minäpä kerron muutaman vinkin.

• Tutustu kotiseutusi kuntosalitarjontaan. Vertaile hintoja ja erinäisiä asiakassopimuksia. Mieti myös, että mitä haluat paikalta. Haluatko vain kuntosalin vai kaipaatko silloin tällöin myös ryhmäliikuntatunteja? Haluatko, että salilla on aina henkilökuntaa paikalla vai riittääkö avainkortilla toimiva sali ilman henkilökuntaa?

• Lähde rohkeasti. Kukaan ei ole mestari syntyessään. Tämä pätee myös salitreeniin. Sinun ei tarvitse tietää ensimmäistä kertaa salille mennessäsi, että miten jokainen vipstaakkeli siellä toimii ja mitkä kuusi liikettä Arnold Schwarzenegger suosittelee tehtäväksi.
  Kuitenkin suosittelen, että ota ensimmäiselle kerralle mukaan kaveri joka osaa opastaa sinua mukaan kuntosalin saloihin TAI ehkä vielä parempi vaihtoehto; pyydä ammattilaiselta apua. Monilla saleilla saa ns. ”kaupan päälle” opastetun salikerran, kun ostaa jonkinlaisen kausi- tai sarjakortin. Ammattilainen opastaa laitteiden käyttöä ja suunnittelee sinulle ensimmäisen saliohjelman. Myös personal trainerit toki tekevät uusien asiakkaidensa kanssa salille tutustumista.

• Salihistoriaa on, mutta siitä on 10 vuotta. Jos tiedät jo mitä salilla pitäisi tehdä, älä arkaile. Salille mennessä ei tarvitse olla tietyn kokoinen tai tietyssä kunnossa. Kukaan, ihan oikeasti ja rehellisesti kukaan ei ehdi katsella onko jollain vähän liikakiloja vai onko joku puolestaan aivan tikissä. Tai jos joku ehtii, niin sitten ehkä hän on vääristä syistä salilla. 😉

• Kun sitten olet jo salilla. Mieti mitä osaa vartalosta olet menossa treenaamaan ja lämmittele sen mukaisesti. Esimerkiksi jos sinulla on tiedossa vain ylävartaloon kohdistuvia liikkeitä, ei ehkä hyödytä polkea pyörällä alkulämpöä. Tällöin voit ottaa lämmön vaikkapa crosstrainerilla tai soutulaitteella. Jos taasen treenisi kohdistuu vain jalkoihin, voit lämmön ottaa juoksumatolla, pyörällä tai crosstrainerilla.

• Mieti mikä lihas harjoittelee. Tee liikkeet sen mukaan, että tiedät jokaisessa liikkeessä millä lihaksella työ pitäisi tehdä. Monissa salilaitteissa on pieni kuva, joka kertoo laitteessa harjoittavan päälihasryhmän suorittajat. Älä turhaan lähde alussa kikkailemaan mitä erikoisemmilla liikevariaatiolla. Lähde perusteista liikkeelle ja lisää eristäviä liikkeitä mukaan vasta kun salitreeni on jo hieman tuttua sekä mielellesi, että lihaksillesi. Perusliikkeinä hyviä ja helppoja laiteliikkeitä ovat mm. vaakajalkaprässi, rintaprässi, vaakasoutulaite, sekä taljassa tehtävät ojentajatyönnöt ja hauiskäännöt.

• Kaikki muu oheissälä. Ensimmäistä kertaa salille mennessä sinulla ei tarvitse olla kädessäsi latausjuomaa sheikkerissä ja uusimpia ja kalleimpia treenivaatteita ylläsi. Tärkeintä on se, että olet ottanut askeleen kohti lihaskuntoharjoittelua. Kaikenlaiset buusterit, latarit ja palarit on sitten vasta se seuraava askel. Ja siitä kerronkin seuraavassa vinkkipostauksessa. 🙂

Kivoja treenihetkiä ja tsemppiä salitreeniin!

Mun hoodit. Mun kotikulmat. Mun seudut.

Olen paljasjalkainen stadilainen. Myös vanhempani on syntyneet Helsingissä ja asuneet ikänsä, myös isovanhemmistani kolme on paljajalkaisia. Joten olen myös kolmannen polven paljasjalkainen.

Jostain syystä mun veikataan usein olevan kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä. Eloisan ja sosiaalisen luonteen vuoksi ajatellaan edelleen, että se ei ole stadilaista. Että ne lepposimmat tulee landelta ja stadissa asustaa vaan nokkavat. 😉 Mutta tämä on mielestäni jo hyvin kulunut uskomus, joten kerronpa teille omat hoodini.

Olen syntynyt Töölössä. Naistenklinikalla olen ensimmäiset päivänsäteet nähnyt ja sieltä minut on kiisattu kotiimme Museokadulle. Museokadulla asuin elämäni ensimmäiset neljä vuotta.

Veljen kanssa kävelyllä. 🙂

Äitin kanssa rapussa.

Isän kanssa jossain lähihoodeilla.

Töölöstä muutimme Käpylään. Sampsantie 50 oli kotimme seuraavat 11 vuotta.
Käpylä on minulle todella rakas paikka ja koen olevani onnekas, että olen saanut siellä viettää lapsuuteni. Sanon monesti, että Käpylässä asuu kaikki pääkaupunkiseudun Vihreät. 😉 Käpylä on pieni yhteisö, siellä kaikki tuntevat toisensa ja naapurit on kavereita. Sanoisin, että osa omaa luonnettani on peräisin Käpylästä. Siellä asuivat myös äitini vanhemmat, jossa vietimmekin monia ihania hetkiä lapsuudessa.

Mummon nurkilla Peltolantiellä.

Mun huoneessa ystäväni Sarin kanssa.

Virpojanoidat Jenny ja Monna.

Ekoja pianoläksyjä mummolassa opettelemassa.

Käpylästä muutimme Katajanokalle. Muistaakseni vuonna -95. Laivastokatu 6 oli uusi osoitteemme ja Katajanokka oli mahtava. Meri vieressä, keskusta lähellä. Katajanokalle muutettaessamme minä sain ison huoneen, meillä oli monenmoista neliötä ja vaatehuoneet ja kaikki. 😀 Tällöin veljeni muutti ensimmäiseen omaan asuntoon Käpylään.

Jouluaattona Laivastokadulla.

Kotimme keittiössä.

Katajanokalla asuimme vain pari vuotta, josta muutimme Herttoniemenrantaan. Laivalahdekaari oli seuraava osoitteemme.
Hertsikassa asuimme juuri valmistuneessa talossa ja koko Herttoniemenranta oli vasta aluillaan.

Hertsikan rannassa mummun ja veljen kanssa.

Veljeni kattaustaidonnäyte. 🙂

Herttoniemestä muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Pikkuhuopalahteen kahden ystäväni kanssa. Tilkankadulla tuli asuttua muutama vuosi ja ne oli kyllä sellaista bailausta, että oksat pois. 😀 Koko ajan oli käynnissä joko etkot tai jatkot.

Pikkuhuopalahdesta muutin silloisen poikaystäväni Laurin kanssa Fleminginkadulle Kallioon. Täältä suhteemme päätyttyä muutin taas rakkaan ystäväni Katrin kanssa kimppakämppään Etelä-Haagaan. Jos Pikkkuhuopalahdessa oli etkoja ja jatkoja, oli tässä osoitteessa niitä ainakin saman verran. 😉 Elettiin tuolloin Kapan kanssa villejä sinkkuaikoja.. 😉 😀

Haagasta päädyin sitten muuttamaan ekan kerran oikeasti yksin. Palasin takaisin Käpylään. Käpylässä asuin parissa eri osoitteessa, ensin äitini asunnossa ”vuokralaisena” ja sitten ostin ensimmäisen oman asuntoni Koskelantieltä.

Äidin vuokralaisena

Oli parit bileet..

Ja bileet..

Veljeni kanssa Koskelantiellä.

Oma partsi, oma asunto.

Oma yksiöni. 🙂

Koskelantiellä asuessani tapasin Tuukan. 🙂 Asuimme ensin muutaman kuukauden yhdessä tuolla yksiössäni, mutta sitten muutimme vuokralle Kallioon. Vaasankadulle.
Kalliossa asusteltiin vajaa pari vuotta ja sitten ostimme oman asunnon Oulunkylästä. Hirsipadontie 7 oli seuraava osoitteemme.

Hirsipadontien olkkarissa.

Mun 30-vee synttärit! 😉

Hirsarin olkkari

Ja tämäkin olkkarista.. 🙂

Hirsarilla, kuten me aina puhutaan – asuttiin pari vuotta. Sieltä suuntasimme tiemme kohti Haagaa, Poutuntielle. Poutuntieltä saimme asumisoikeusasunnon ja joulukuussa 2011 valmistui talo, johon muutimme.
Poutuntie oli ihana paikka asua. Tykättiin todella paljon niin naapureista, ympäristöstä kuin itse asunnostakin. Sinne liittyy paljon hyviä muistoja. 🙂

Anna ja minä <3

Into piukassa uuden auton vieressä.

Poutuntien piha.

Olkkari ja ystäviä. <3

Gere parvekkeella.

Pimun ekat hetket.

Synttärijuhlat

Tuukka, Hanna ja Jaana <3

Poutuntieltä muutimme tänä keväänä Töölöön. Takaisin siis synnyinseuduilleni. 🙂 Täällä ollaan tykätty asua ihan hurjasti!

Täällä me asustellaan meiän lavasohvan kanssa ja nautitaan elämästä! 🙂
Montako kertaa te ootte muuttaneet?