Moikka Sara!

Mulla on nyt sulle vähän kerrottavaa.

Ensinnäkin, taas kerran iso kiitos ruokavaliosta ja kaikesta tsempistä!!
Kolme ekaa viikkoa meni hyvin. Kuten tiedätkin. Toki herkkuhimoja tuli, mutta niistä selvittiin voittajana.

Nyt on kuitenkin tapahtunut käännös. Mulla on tosi stressaantunut olo tästä ja se tuntuu ja näkyy heti kropassa ja ennen kaikkea mielessä.

Mä tarvin tähän nyt breikin. Mä oon oppinut nyt sen mitä mieli voi yrittää sanoa dieetin aikana ja oppinut sulta todella paljon ruokajutuista lisää. Aion jatkaa sinne lokakuun alkuun kyllä jonkinlaista dieettiä, mutta ihan pienellä ”Monna-fiksauksella”. Ja se tarkoittaa siis sitä, että aloitan aamun sun smoothiella, lounaan ja päivällisen syön kuten oot kirjoittanut. Lisään ehkä välillä riisin tilalle kaurapastaa. Syön myös välipalan ja iltapalan, luultavasti hyvin pitkälti kuten ruokavaliossa lukee, mutten halua tätä stressiä siitä kuinka monta grammaa mikäkin painaa.

Jos tavoite olisi oikeasti jokin konkreettinen juttu, jaksaisin tätä jatkaa täysillä. Mutta kuten viimeks sanoin kun nähtiin Märskyssä – en meinaa löytää motivaatiota jatkaa näin tiukasti kun ei ole mitään ”syytä”.

Halusin sulle kertoa tän ensin. Meinaan kirjoittaa tästä nyt kanssa blogiin. Koska haluan myös lukijoille olla rehellinen. 🙂

Toivottavasti ymmärrät mun näkökulman.

En kuitenkaan näe, että tämä on luovuttamista – koska jatkan mutta vähän vähemmällä stressillä.

Oot rakas, oot ollut ISO apu!!! KIIITOS ihan tuhannesti! Oot opettanut mulle paljon ja oon saanut oppia tämän myötä myös itsestäni paljon.

<3 <3 <3

-Monna

Noin klo 15.00 tänään keskiviikkona pistin rakkaalle ystävälleni sekä ruokavaliovalmentajalleni Saralle ylläolevan sähköpostiviestin. Olin pohtinut tätä asiaa jo muutaman päivän ja nyt tuli vahvana se fiilis, että on aika heittää dieettihanskat tiskiin.

Mietin myös miten tämän asian tuon julki blogissa. Ensin pienen hetken verran ajattelin kertoa, että kaikki sujuu kuten ennenkin. Ihan vain siksi, että en personal trainerina voisi kertoa julkisesti itse lopettavani dieetin aiemmin kuin pitäisi. Mutta se tuntui väärältä. Juttelin myös parin ystäväni kanssa ja molemmat kehottivat kertomaan rehellisesti sen miltä tuntuu.

Into piukassa eilen treenin jälkeen, mutta ajatukset dieetin suhteen jo ristiriitaiset.

Viisi viikkoa dieettiä takana ja aion tehdä stopin.
Koska yksi syy tämän kokeilemiseen oli nähdä ja tuntea mitä asiakkaani käyvät läpi, voin sen nyt allekirjoittaa. En koskaan tee asiakkailleni yli 4 viikon ruokavalioita ilman, että niihin tulisi jotain muutosta sen jälkeen. Neljässä viikossa ihminen oppii ruokailurytmiin, näläntunne oppii tulemaan esiin ja aineenvaihdunta paranee. Neljän viikon jälkeen aletaan opetella siitä elämäntapaa ja samalla annan asiakkaalle itselleen enemmän ohjia käsiin.

80-20 – ajattelu on se minkä itse allekirjoitan täysin. Se on se tapa mikä sopii juuri mulle. Ei kaikille. Mutta monelle. Kun syö 80% ajasta oikein, voi 20% ottaa vähän löysemmin rantein. Tällä ajattelu- ja käyttäytymistavalla olen itse muokannut kroppani tähän mitä se on nyt. Tiedän sen siis käytännön kautta toimivan itselläni. Tässä yksi syy miksi halusin nyt heittää tiukan dieetin hanskat tiskiin. Koska tiedän pitäväni itseni kunnossa ilman ruokien punnitsemista. En sano, että se tapa on väärin tai huono. Mutta juuri itselleni se ei sovi. Olen kovin helppo stressaamaan, joten tämä yksi iso stressintekijä lisää ehkä muutenkin aika pirun hektiseen elämääni tuntui nyt olevan liikaa.

Voin kertoa, että heti nyt olo on rauhallisempi ja tyynempi. Kävin tänään eräänlaisessa energiahoidossa erään ystäväni luona, jonka kanssa puhuin myös tästä aiheesta. Hoidon alussa mulla oli jotenkin todella harteikas olo kun ystäväni kosketti ensimmäistä kertaa olkapäitäni. Hoidon jälkeen ja tämän päätöksen tehtyäni hartioilla tuntuu kevyemmältä. Hippihommia tai ei, mutta tunne on tosi.

Se, että täällä blogissanikin olen jo pidemmän aikaa halunnut kertoa itsensä hyväksymisestä sanomaa ja siitä, että ei ne kilot määrittele mitään vaan se kehonkoostumus ja oma fiilis. Se, että sitten itse ryhdyin dieetille (vaikkakin kokeilu- ja työmielessä) tuntui jo alussa hieman ristiriitaiselta. Nyt kun tein tämän päätöksen on mieli heti rauhallisempi.

Kaikilla on oma tapansa elää. Pitää tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta juuri itselle. Joku haluaa noudattaa maidotonta ruokavaliota, mutta kuitenkin lisää aamukahviin tilkan maitoa. Joku tykkää tehdä kaikki ruokansa vaa’an kautta. Joku haluaa nauttia joka päivä yhden pienen herkun, mutta varsinaista karkkipäivää ei ole. Joku tykkää juoda hyvän ruuan kanssa lasillisen hyvää viiniä. Jollekin sopii yksi herkkupäivä viikossa ja muuten terveellisesti eläminen. Mikään tapa ei ole toista parempi. Sillä me ihmiset ollaan erilaisia, se mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
Olisi hyvä kun jokainen löytäisi sen oma tapansa, kuunnellen omaa kehoaan.

Ja muistatteko kun aikoinaan aina sanoin: olemalla armollinen itselleen.

pus <3

Tänään, tyyni mieli.

Kaupallinen yhteistyö: Suomen luontokeskus Haltia

Viime viikon lauantaina pakattiin eväitä reppuun ja käännettiin auton nokka kohti Nuuksiota.

Nuuksion kansallispuisto on ihana paikka, noin puolen tunnin ajomatkan päässä tästä Helsingin keskustasta. Haltian luontokeskus sijaitsee ihan siinä kansallispuiston kupeessa. Ajoimme auton lähelle Haukkalampea, josta lähtee monta reittiä Nuuksion metsiin.

Myös Haltian luontokeskukselta lähtee monta ihanaa reittiä, mm. Päivättärenpolku ja Maahisen kierros.
Reittejä ja karttaa voi tutkia TÄÄLTÄ.

Me päätimme lähteä kiertämään Haukankierrosta, noin 4km pituista lenkkiä ihanissa maisemissa.
Pysähdyttiin ensimmäiselle kauniille paikalle syömään eväät ja koirat pääsi riehumaan veteen. Evääthän pitää aina syödä heti kun rektelle lähdetään.. 😉 Aamupalasta oli sen verran aikaa, että päätettiin koko porukan hyvinvoinnin kannalta syödä eväät heti alkuun ettei nälkä pääse kiukustuttamaan ketään osaanottajaa.  😀

Jatkettiin siitä mahat ja mielet tyytyväisinä syvemmälle metsään.

Meille sattui todella ihana ilma ja mäkisiä maastoja tallustellessamme alkoi jopa tulla kuuma. Aurinko ihanasti lämmitti puiden lomasta.
Lähdettiin liikkelle siis jo hyvissä ajoin, koska haluttiin nauttia rauhasta. Nuuksion kansallispuisto on suosittua ulkoilumaastoa ja varsinkin viikonloppuisin ja aurinkoisena päivänä. Joten ajateltiin, että saadaan ehkä hieman rauhallisempi retki jos menemme ajoissa.

Reitin varrella tuli ihmisiä vastaan aika harvoin. Oikeasti tuntui kuin oltaisiin oltu nelistään metsässä. Välillä pysähdyttiin paikallemme ja vain kuunneltiin metsää. Aika rauhoittava tunne.

Koirat tietysti olivat koko retken ajan niin tohkeissaan erilaisista hajuista, että varmasti rauhallisempi retki oltaisiin saatu aikaan kahdestaan. 😉

Retkellä hujahti parituntinen nopeasti. Mahat kurnien mentiin Haltian luontokeskuksen ravintolaan lounaalle.
Buffet-pöytä tarjosi raikkaita vihanneksia, uunijuureksia ja vaikka mitä herkullisia ruokia. Saatiin pöytä aurinkoiselta terassilta ja jylhissä kauniissa maisemissa oli ihana pistellä murkinaa mahaan.

Ruuan jälkeen Tuukka lähti koirien kanssa tallustelemaan vielä hetkeksi Haltian lähimaastoon ja minä menin käymään päänäyttelyssä.

Haltian päänäyttely tarjoaa kokonaisvaltaisen luontoelämyksen. Se johdattaa sinut Saaristomereltä tuntureiden laelle, kaikkiin Suomen 39 kansallispuistoon. Koet vuodenaikojen kierron kauneuden ja taian sekä luonnon luomisvoiman maustettuna ripauksella kalevalaista mytologiaa.

Näyttelyssä sai kuunnella erilaisia tarinoita ja katsella videoita. Siellä saisi varmasti aikaa kulumaan enemmänkin ja varsinkin lapsiperheet näyttivät siellä viihtyvän kovasti.

Haltia tarjoaa näyttelyn ja herkullisen lounaan lisäksi myös välinevuokrausta. Sieltä voi vuokrata myös siis monenlaisia välineitä mukaan retkelle. On rinkkoja, pyöriä, kävelysauvoja, jopa sadevarusteita ja kumppareita. 🙂 Sieltä voi vuokrata myös kanootteja, suksia ja lumikenkiä!

Oli ihanaa, kyllä tykättiin! <3

Kyllä Suomen luonto tarjoaa vaan niin paljon. Se, että seisoo kallion laella ja tuijottaa hiljaista järveä, eikä missään liiku ketään eikä mistään kuulu ääntäkään. Se jos joku on niin henkiselle kuin fyysiselle hyvinvoinnille nannaa.