Mitä sitten?

Tiedättekö sen tunteen, kun ei yhtäkkiä olekaan mitään seuraavaa projektia alkamassa tai jo meneillään? Että onkin vähän kuin tyhjän päällä, mutta ei kuitenkaan.

Moni rakastaa erilaisia projekteja. On ne sitten itseensä liittyviä, johonkin ulkoiseen tai sisäiseen asiaan. Tai vaikkapa sisustukseen tai suurien juhlien järjestämiseen. Kun edellinen projekti loppuu on jo seuraava alkamassa tai sitten niitä on parhaimmillaan (pahimmillaan) monta päällekäin.

Entäs sitten kun ei yhtäkkiä olekaan mitään projektia käynnissä? Sitä alkaa heti miettimään, että mitä seuraavaksi keksisi. Ihan kuin ei siinä itse elämisessä ja töiden tekemisessä olisi ihan tarpeeksi vähäksi aikaa? Ei. Kun pitää olla jotain mitä suunnittelee ja toteuttaa. Jollei jotain suurempaa, niin ainakin sitä voisi opetella kutomaan vaikka villasukat.

Miten sitä osaisikin olla vain? Siis ihan muutenkin kuin kerran viikossa potslojoo väsyneenä. Olla sillälailla kokonaisvaltaisesti vain ilman sen suurempia suunnitelmia ja kaikenmaailman projekteja? Onko se kaikille edes mahdollista tai tarviiko sen olla?

Synttäribileiden järjestämisen ja odottamisen jälkeen tulikin yhtäkkiä ihan tyhjä olo. Että mitäs nyt sitten seuraavaksi?
Oon aina ollut tällainen projektia toisen perään -tyyppi. Tykkään järkätä ja suunnitella. Nytkin mietin jo, että mitä seuraavaksi. Olen aloittanut akrobatia-treenit ystäväni ja sirkusvalmentaja Jennin opeissa, se on seuraava treenijuttu missä aion kehittyä lisää. Päälläseisonta onnistuu jo ja käsilläseisonnassakin pysyn ihan suorana jo ainakin kaksi sekuntia.. 😉
Syksyn aikana tullaan opettelemaan käsilläseisonnasta siltaan siirtymistä ja erilaisia voltteja. Myös muita sirkusakrobatia-juttuja on tulossa oppiin. Se on tosi siistiä!!

Mutta mitä jotain isompaa voisi seuraavaksi kehitellä? Ihan sormet syyhyää kun yritän miettiä, että mitä seuraavaksi. Vain se sellainen pelkästään oleminen on oikeastaan aika vaikeaa tällaiselle ihmiselle, joka tykkää tehdä ja touhuta ja on energiaa täynnä useimmiten. Ja toisaalta, eihän kaikkien tarvitsekaan tykätä tekemättömyydestä. Rauhaa ja rauhoittumista voi hakea aina välissä päivän tai pari ja sitten voikin jo tehdä ja paahtaa täysillä.

Toisaalta juuri tämän energiamäärän vuoksi on oikeastaan super hienoa, että teen juurikin tätä työtä mitä teen. Saan suunnitella ja toteuttaa.
Olen myös oppinut, että olen aika nopeatempoinen ihminen. Vaikka tykkäänkin, että on projektia projektin perään, pitää niiden olla aika lyhyitä juttuja. En jaksa pitää kiinnostusta yllä kovin kauaa.

***

Entä jos antaisit itsesi vihdoin olla?
Putoaisit tähän hetkeen, syvemmälle itseesi

niin syvälle, että osuisit siihen siemeneen sisälläsi
joka ei koskaan saanut kasvaa
herättäisit sen ja antaisit sinun kasvaa siksi
miksi sinut oli tarkoitettu

Tämä ajatelma on pätkä Hidasta elämää-saitilta. Se oli mun mielestä tosi hyvä ajatus. Ei kaikkia ole tarkoitettu olemaan aloillaan ja olemaan vain. Osa kyllä tykkää siitä ja stressaantuu jos joutuu suunnittelemaan jotakin tai miettimään johonkin projektiin osallistumista. Toiset, kuten minä taas rakastan sitä suunnittelua ja projekteihin lähtemistä. Se rytmittää elämää kivasti.

On se sitten mikä tahansa asia elämässä, pitää löytää omat rytminsä. Toisilla se rytmi on tiheämpi ja toisilla hitaampi. Kumpikin on hyvä. Ja se oma rytmi tulee kun sen antaa tulla. Miettimättä liikoja. Antamalla itsensä olla.

<3

Kengät: Verkkokauppa Activ Instinct (tuote Nike Air Max saatu yhteistyössä)