Tiedättekö sen tunteen, kun ei yhtäkkiä olekaan mitään seuraavaa projektia alkamassa tai jo meneillään? Että onkin vähän kuin tyhjän päällä, mutta ei kuitenkaan.

Moni rakastaa erilaisia projekteja. On ne sitten itseensä liittyviä, johonkin ulkoiseen tai sisäiseen asiaan. Tai vaikkapa sisustukseen tai suurien juhlien järjestämiseen. Kun edellinen projekti loppuu on jo seuraava alkamassa tai sitten niitä on parhaimmillaan (pahimmillaan) monta päällekäin.

Entäs sitten kun ei yhtäkkiä olekaan mitään projektia käynnissä? Sitä alkaa heti miettimään, että mitä seuraavaksi keksisi. Ihan kuin ei siinä itse elämisessä ja töiden tekemisessä olisi ihan tarpeeksi vähäksi aikaa? Ei. Kun pitää olla jotain mitä suunnittelee ja toteuttaa. Jollei jotain suurempaa, niin ainakin sitä voisi opetella kutomaan vaikka villasukat.

Miten sitä osaisikin olla vain? Siis ihan muutenkin kuin kerran viikossa potslojoo väsyneenä. Olla sillälailla kokonaisvaltaisesti vain ilman sen suurempia suunnitelmia ja kaikenmaailman projekteja? Onko se kaikille edes mahdollista tai tarviiko sen olla?

Synttäribileiden järjestämisen ja odottamisen jälkeen tulikin yhtäkkiä ihan tyhjä olo. Että mitäs nyt sitten seuraavaksi?
Oon aina ollut tällainen projektia toisen perään -tyyppi. Tykkään järkätä ja suunnitella. Nytkin mietin jo, että mitä seuraavaksi. Olen aloittanut akrobatia-treenit ystäväni ja sirkusvalmentaja Jennin opeissa, se on seuraava treenijuttu missä aion kehittyä lisää. Päälläseisonta onnistuu jo ja käsilläseisonnassakin pysyn ihan suorana jo ainakin kaksi sekuntia.. 😉
Syksyn aikana tullaan opettelemaan käsilläseisonnasta siltaan siirtymistä ja erilaisia voltteja. Myös muita sirkusakrobatia-juttuja on tulossa oppiin. Se on tosi siistiä!!

Mutta mitä jotain isompaa voisi seuraavaksi kehitellä? Ihan sormet syyhyää kun yritän miettiä, että mitä seuraavaksi. Vain se sellainen pelkästään oleminen on oikeastaan aika vaikeaa tällaiselle ihmiselle, joka tykkää tehdä ja touhuta ja on energiaa täynnä useimmiten. Ja toisaalta, eihän kaikkien tarvitsekaan tykätä tekemättömyydestä. Rauhaa ja rauhoittumista voi hakea aina välissä päivän tai pari ja sitten voikin jo tehdä ja paahtaa täysillä.

Toisaalta juuri tämän energiamäärän vuoksi on oikeastaan super hienoa, että teen juurikin tätä työtä mitä teen. Saan suunnitella ja toteuttaa.
Olen myös oppinut, että olen aika nopeatempoinen ihminen. Vaikka tykkäänkin, että on projektia projektin perään, pitää niiden olla aika lyhyitä juttuja. En jaksa pitää kiinnostusta yllä kovin kauaa.

***

Entä jos antaisit itsesi vihdoin olla?
Putoaisit tähän hetkeen, syvemmälle itseesi

niin syvälle, että osuisit siihen siemeneen sisälläsi
joka ei koskaan saanut kasvaa
herättäisit sen ja antaisit sinun kasvaa siksi
miksi sinut oli tarkoitettu

Tämä ajatelma on pätkä Hidasta elämää-saitilta. Se oli mun mielestä tosi hyvä ajatus. Ei kaikkia ole tarkoitettu olemaan aloillaan ja olemaan vain. Osa kyllä tykkää siitä ja stressaantuu jos joutuu suunnittelemaan jotakin tai miettimään johonkin projektiin osallistumista. Toiset, kuten minä taas rakastan sitä suunnittelua ja projekteihin lähtemistä. Se rytmittää elämää kivasti.

On se sitten mikä tahansa asia elämässä, pitää löytää omat rytminsä. Toisilla se rytmi on tiheämpi ja toisilla hitaampi. Kumpikin on hyvä. Ja se oma rytmi tulee kun sen antaa tulla. Miettimättä liikoja. Antamalla itsensä olla.

<3

Kengät: Verkkokauppa Activ Instinct (tuote Nike Air Max saatu yhteistyössä)

Oi ettien että. Täällä mä huokailen edelleen, että kuinka ihana ilta mulla oli lauantaina. Illan aikana mun synttäreitä saapui kilistämään melkein 80 ystävää. Jos mä joskus olen kirjoittanut siitä, etten ole tuntenut kuuluvani mihinkään tiettyyn kaveriporukkaan, niin nyt voin kertoa olevani enemmän kuin kiitollinen siitä miten monta kaveria ja ystävää mulla on elämäni varrelta jäänyt jollain tapaa matkaan mukaan. 

Lauantaina 10.lokakuuta oli mun prinsessapäivä. Aamusta mulla oli vielä yhdet treenit Märskyssä. Ja sitten varsinainen prinsessapäiväni alkoi iltapäivällä kun pääsin ihanan luottokampaajani ja meikkaajaani Lauran käsittelyyn. Sain upean kampauksen ja upean meikin. Siitä ajelin kotiin pistämään juhla-asua päälle ja hakemaan loput tarjoiltavat mukaan juhlapaikalle.

Lähdimme mieheni kanssa kassit täynnä pihalle hieman ennen kello viittä. Ja koska mulla on myös tällainen huippukuvaaja ihan omasta takaa, otimme ”parit” asukuvat ennen taksin tilaamista.

Mun prinsessa-asuni mä olin ostanut jo pari kuukautta sitten, kun päätin järjestää isot synttärijuhlat. Juhlien teemaksi laitoin ”Black&White”, mutta tietysti juhlien sankarina sain itse vähän erottua joukosta vaaleanpunaisella hameella. 😉

Minna Parikan My Little Pony-kengät oli mulla myös haaveissa jo kesän alussa kun kuulin sellaisten olevan tulossa mallistoon syksyllä. Myös mun mieheni ja ystäväni olivat miettineet näitä kenkiä mulle..

Viiden jälkeen saavuimme juhlapaikalle Kahvila Ruplaan Kallioon. Siellä meitä odotti ystävämme, sekä Ruplan yksi omistajista Johannes.
Kolmisin laitoimme pöytiä järjestykseen ja tarjoiltavat esille.

Pian saapuikin rakas veljeni ja ystävämme Tuuli paikalle lisäavuksi. Kaatelimme kuohuvaa laseihin ja taisimme vähän itsekin kilistää. 😉

Tasan klo 18 saapui ensimmäiset vieraat. Ja siitä pikkuhiljaa tasaiseeen tahtiin tuli ystäviä lisää paikalle. Puheensorina kasvoi ja ihana iloinen ja lämmin tunnelma oli läsnä heti alusta asti.

Illan aikana tuntui etten ehdi millään kaikkien kanssa juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ja tuntuikin, että paahdoin ees taas pitkin Ruplaa koko illan. 😀

Kuvia räpsittiin paljon. Sekä omalla uudella synttärilahjaksi saamallani kameralla, että vieraiden kännyköillä ja kameroilla. Ihana katsoa näin jälkikäteenkin tunnelmaa ja oikein aistia se vieläkin.

Paikalla oli illan aikana niin mun ihan lähimpiä ystäviä kuin sellaisia, joita en ole nähnyt moneen vuoteen. Yksi vieraista oli mun pitkäaikaisin ystäväni, ihan lapsuudesta asti. Paljon oli vanhoja työkavereita ja muutama entinen pt-asiakkaanikin, joista on tullut ystäviä mulle.

Pidin juhlissa lyhyen puheenkin. Oli aivan super ihana ilta ja oon tosi tosi kiitollinen kaikille, jotka saapui kilistämään mun synttäreitä! Oon edelleen ihan puulla päähän lyöty kuinka moni oikeasti tuli paikalle ja vietti iltaa kanssani. Huh. Ihania ihmisiä ihan joka ikinen vieraista! Ilta meni aivan sikamaisen nopeasti, toivottavasti ehdin kaikille sanomaan edes pari sanaa.

Olin myös todella todella kiitollinen yhteislahjasta! Sain uuden mahtavan kameran ja ponikengät!

Kaikki juhlihat eivät edes mahtuneet samaan kuvaan.