Aina välillä mietin tätä. Olen varmasti tästä myös kirjoittanut jutun jos toisen.
Nyt kirjoitan lisää.

Aloitin blogin pitämisen samoihin aikoihin kun opiskelin personal traineriksi, reilu kolme vuotta sitten. Silloin blogi oli täysin harrastus ja se oli todella päiväkirjamainen tuotos.
Kirjoitin blogiin oikeastaan kaiken mitä tein. Kenen kanssa kävin lounaalla ja minkä treenin olin minäkin päivänä tehnyt. Mitä tehtiin viikonloppuna ja mitä syötiin. Blogissa vilahteli useasti äitini, veljeni, mieheni, appivanhempani, ystäväni – joskus kysyin heiltä onko ok jos näytte blogissa ja joskus en. Vähän itsekkäästi siis ”pakotin” myös läheiseni blogiin näkyviksi.

Hiljalleen blogista alkoi tulla enemmän treeniblogi, kuin päiväkirja. Kuvasin kännykällä joka pirun treenin pimeällä salilla ja epätarkkoja kuvia vilisi blogissa. Kuvasin myös paljon itseäni peilin edessä. Ja omaa vatsaani.
Nyt kun mietin sitä, että laitoin kuvia omasta silloisesta ”pehmoisesta” masustani nettiin, suoraan sanottuna vähän kaduttaa. Miksi pistin itseni niin alttiiksi trolleille?
Mutta toisaalta kun ajattelen, heti alusta asti olen tehnyt tätä blogihommaa omalla tavallani.

Koskaan en ole itse lukenut kovin paljoa blogeja, en silloin alussa enkä nyt. On vain muutamia blogeja joita luen. En koskaan ole yrittänyt kopioida kenenkään blogityyliä, koska en ole oikein tiennyt mikä olisi siinä se pointti. Miksi joku tuntematon (tai tuttu) haluaisi lukea täysin samanlaista blogia kahdelta eri kirjoittajalta?
Ehkä jos olisin ottanut oppia jostain menestyneestä blogista, olisi bloggaajan tieni kasvanut eri tavalla.

Ehkä jos olisin miettinyt enemmän heti alusta asti mitä julkaisen blogissa ja minkälaisia kuvia, olisin välttynyt myös kuulemasta ilkeitä, epäileviä ja alentavia kommentteja ”kavereideni” tai ex-työkaverieni suista.
Ehkä olisin välttynyt siltä mielipahalta mitä alkuun blogin kirjoittaminen tuotti, trollien ja ilkeiden tuttavien puolesta.

”Parasta sun blogissa on sinä. Et tee asioita niin kuin muut etkä edes yritä olla niin kuin muut. Olet oma itsesi ja se välittyy kaikessa.”

Näin sanoi eräs bloggaamisen kautta saamani uusi ystävä.
Kun sitten mietin näitä sanoja, jotenkin kaikki loksahti paikalleen. Niinhän se on. Niin se on ollut alusta asti. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö sitä tai pitäisikö tätä. Enemmän tuota ja vähemmän tätä. Mutta kuitenkin olen pysynyt omassa linjassani.

En halua, että joudun ottamaan paineita kirjoittamisesta. En halua, että joudun miettimään kuinka monta kuvaa IG:hen on sopivaa laittaa per päivä. En halua, että muutun johonkin muottiin sopivaksi. Vaikka sitten muottiin sopimattomana saattaisinkin joitakin ärsyttää.

Miksi minä bloggaan?
Koska saan tästä niin paljon. En niin paljon rahaa, että tämä voisi olla päätyöni. En hienoa luksuselämää. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi tavoitella sellaista. Siis luksuselämää. Mutta kaikkea muuta tästä saan, sitä todellista elämää ja sen kirjoa. Lukijoiden palautteet, sähköpostit joissa lukija kertoo minun blogini vaikuttaneen hänen elämäänsä niin kovin, että on ottanut asiakseen kirjoittaa minulle kiitokset. Kaikki upeat ihmiset keihin olen saanut bloggaamisen kautta tutustua. Yhteistyökumppanit, miten onkin hienoa saada tehdä yhteistyötä upeiden kumppanien kanssa.

Tämä on työtäni. PT-hommien lisäksi bloggaaminen on oikeasti työtäni. Ja ne molemmat hyvin myös tukee toisiaan. Saan PT-työstäni ammennettua aiheita blogiini ja toisaalta blogini kautta saan myös paljon yhteydenottoja PT-puolelle. Onhan tämä myös erittäin hyvä ja tärkeä markkinointikanava omien treeni- ja valmennusryhmiemme mainostamiseen.

Yhteistyökumppaneita yhtään väheksymättä, yksikään tuote ei ole se paras asia mitä olen bloggaamisellani saanut. Vaan ne kaikki kokemukset. Jutut mitä en varmasti olisi kokenut ilman blogiani. Ihmiset joihin en olisi tutustunut ilman blogiani.

Välillä mietin, että miksi laitan aikaani tähän. Miksi pistän itseni alttiiksi ilkeydelle.
Mutta sitten muistan sen kaiken hyvän. Jos ajattelen kokonaisuudessaan bloggaamistani, on se 95% antanut pelkästään hyvää ja vain 5% on sitä vähän huonompaa.
Se 5% koko ajan myös pienenee, sillä myös tässä hommassa hieman kovettuu. Enää ilkeilyt ei satuta, ne saattaa harmittaa tai niiden vuoksi saatan ajatella, että miksi ihmiset ovat pahansuopia tai jotkut kateellisia. Mutta se kaikki 95% hyvää mikä tässä on, on niin paljon etten ainakaan ihan heti keksi syytä miksi lopettaisin.

Kiitos teille lukijat! <3 Te olette tämän jutun suola ja sokeri.
Kiitos teille kun jaksatte lukea juttujani. <3

Kysyin viime viikolla teiltä, että mitkä on teidän suosikkiliikkeitä jalkatreenissä. Kokosin ne yhteen ja sekoitin mukaan omia suosikkejani. 

Tässä siis kooste seitsemästä suosikkijalkaliikkeestä!

1. Lantionnosto smithissä (voi tehdä myös levytangolla ilman smithiä)

Kun ajatellaan isoa pakaralihasta ja halutaan hakea sille muotoa, on lantion suoristus eli ojennus paras liike sen kehittämiseen. Lantionnostot erilaisilla variaatioilla on siis erittäin hyvä ja osuva treeni pakaralle.

Lantionnosto smithissä tai levytangolla on hyvä liike, jonka avulla saadaan isompaa painoa kehiin.
Laita tanko lonkankoukistajien kohdalle. Käytä pehmustetta tangossa, jos tanko tuntuu liian kovalta lantiota vasten.
Nosta lantiota ylös pursitamalla pakarat niin suppuun kuin mahdollista. Jarruta rauhallisesti liike takaisin lähtöasentoon. Älä päästä lantiota kuitenkaan tipahtamaan kovin alas, vaan pidä hyvä pito pakaroissa koko liikkeen ajan.

—

2. Bulgarialainen kyykky smithissä (tämänkin voi tehdä levytangon kanssa ilman smithiä)

Laita takana olevan jalan varpaat penkille. Etummaisen jalan pakara ja takareisi on päätyöntekijät. Mene rauhallisesti alas, tuo painoa etummaisen jalan kantapäälle. Älä anna varpaiden ylittää varvaslinjaa. Kun työnnät itsesi ylös, mieti vahvasti kantapää lattiaan ja työnnä pakaran ja takareiden avulla lantio suoraksi.

—

3. SJMV – Suorin jaloin maastaveto
Ota noin lantionlevyinen haara. Ottaessasi painon käsiin, tuo lapaluut taakse ja rinta rottingille. Pidä tämä hyvä lapatuki koko liikkeen ajan.
Lähde viemään painoa mahdollisimman läheltä jalkoja alas kohti varpaita. Polvet saavat mennä pehmeästi koukkuun, lukkosuorana niitä ei kannata pitää.
Alaspäin mennessäsi työnnä samalla pakaroita koko ajan taaksepäin. Pysäytä liike kun tuunnet takareisissä ja pakarassa venytyksen. Työnnä voimakkaasti lantio suoraksi ja tuo painot samalla ylös.

—

4. Yhden jalan maastaveto
Tässä liikkeessä suosittelen hakemaan hieman kevyemmällä painolla tuntuman. Ensinnäkin liike on tasapainollisesti jo haastava. Toiseksi tässä liikkeessä lähtee takajalka helposti aukikiertoon, joka ei ole tarkoitus.
Joten hillitysti painoa käsiin, sama lapatuki päälle ja selkä suorana painoa kohti varpaita. Taas mahdollisimman läheltä jalkaa.
Kun saat venytyksen tunteen takareiteen, työnnä lantio suoraksi ja tuo takajalka viereen. Lisähaasteen saat, jos et laita jalkaa maahan viereentuodessa, vaan jätät sen pari senttiä lattiasta.

—

5. Jalkaprässi yhdellä jalalla

Tämän liikkeen voi tehdä myös pystyprässissä.
Toinen jalka pois laudalta ja toinen jalka tekijänä. Varpaat voi jättää hieman laudan ulkopuolella ja korostaa työntövoimaa kantapäästä. Taas saadaan aktivoitua pakara ja takareisi enemmän.
Prässissä yleensä aina kumminkin myös etureisi tekee työtä, joten sekään ei jää ihan vailla huomiota. Samoin liike nro 2:ssa etureidet joutuu hommiin takaketjun lisäksi.

Työnnä jalka suoraksi, varo polven lukkoon menemistä tai yliojentumista. Katso myös, että polvi pysyi suorana, eikä kiepsauttaisi itseään sisäkautta työntövaiheessa.
Palauta liike hallitusti jarruttaen.

—

6. Reiden loitonnus laitteessa – etukenossa

Tämä jos mikä tuntuu!
Toisin kuin muut liikkeet tähän asti, tämä vaikuttaa sinne pepun ”sivuun” eli keskimmäiseen pakaralihakseen.

Liikkeessä uutta haastetta saat sillä, että et nojaakaan penkkiin, vaan olet etunojassa koko liikkeen ajan. Työnnä jalat auki ja palauta ne hallitusti melkein yhteen, ei ihan kiinni asti.
Pidä aina jalkojen auki ollessa pieni pito.

—

7. Pakarapotku taljassa
Nilkkaremmi nilkkaan ja hommiin.
Tässä liikkeessä on pari asiaa joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin siihen, että varpaat osoittavat koko liikkeen ajan lattiaan. Jos varpaat kiertyvät sivulle takapotkuvaiheessa, tulee työ sieltä keskimmäisestä pakaralihaksesta. Jos varpaat taasen pysyvät kohti lattiaa, tulee työ isosta pakaralihaksesta.
Toinen juttu mikä kannattaa muistaa on se, että jalkaa ei tarvitse viedä kattoon asti. Hallittu liike, jossa miettii työn oikeasti pakarasta voi olla lyhytkin ja tuntua silti äärimmäisen paljon.
Jalka palautetaan myös rauhallisesti toisen viereen.

—

Näin! 🙂 Tässä seitsemän suosikkiliikettä! Tuntuiko tutuilta? Löytyikö omia suosikkeja joukosta?
Jos näistä kaikista mun pitäis vielä sanoa kaksi parasta sinne pepun pyöreyteen vaikuttamaan, niin ne olis jalkaprässi yhdellä jalalla ja lantionnostot jollain tyylillä (smithissä tai ilman).

Kivoja treenejä! 🙂