”Sinussa on timantti. On, koska se on myös muissa ihmisissä. Jos et usko omaasi, et vain ole löytänyt sitä vielä. Se saattaa olla ison pölykerroksen alla. Mutta usko pois, siellä se on. Tulee vielä päivä, kun louhit sen esille. Se päivä voi olla tänään.”

Näin kirjoittaa Jenny Belitz.Henrikssson uudessa kirjassaan: Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen.

Sain eilen tämän ihanan kirjan käsiini.
Olen sitä eilisen illan ja tämän aamun aikana lukenut pää pilvissä. Niin ihania ajatuksia, niin tosia juttuja. Sellaisia, mitä ihan jokaisen pitäisi lukea ja sisäistää.
Uskon puhtaasti, että maailma olisi vähän parempi paikka, jos kaikki pohtisivat näitä asioita.

Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset voivat olla niin ilkeitä toisilleen. Itse en koskaan haluaisi tieten tahtoen pahoittaa kenenkään mieltä.
Mitä jos kaikki ajattelisivat niin? Miettisivät tekeekö minkä tahansa asian sanominen itseään tai jotain toista onnellisemmaksi tai iloisemmaksi. Ja vasta sitten avaisivat sanaisen arkkunsa. ♡

Jos pahansuopaisuus lähtee katkeruudesta tai kateellisuudesta, olisi hyvä muistaa ettei se toisen elämä luultavimmin ole sen kummoisempaa kuin se omasi.
Vaikka toisella olisi uusi bemari ja hulppea kotitalo, ei se välttämättä kerro hänen elämänsä olevan onnellisempaa kuin sinun.
Kun jokainen keskittyisi niihin oman elämänsä onnellisimpiin asioihin, ei toisen onni olisi koskaan itseltä pois. Eikä se oikeasti ikinä olekaan, mutta herkästi niin ajatellaan.

Tapasin perjantaina erittäin rakkaan ystäväni, istuimme iltaa ja nautimme toistemme seurasta. Puhuimme juurikin tästä. ”Onnelliseksi tulet, kun ymmärrät, että kaikki se on sitä onnea.”
Hyvin usein me ihmiset haetaan aina uusia asioita elämään. Jos on jo löytänyt rinnalleen kumppanin, halutaan seuraavaksi lapsia tai koiria. Kun on asunto kerrostaloalueella kaupungissa, mietitään olisiko sittenkin mukavampaa asua omakotitalossa. Vaaleiden kutrien kaarrellessa päätä pitkin, ajatellaan olisiko tummat sittenkin paremmat.
Mutta mitä jos ymmärtäisikin sen, että se onni ei tule etsimällä vaan se on jo siinä. Kunhan sen vain sisäistää ja alkaa nauttimaan niistä jo olevista asioista.

Näin on. ♡ Ilo ei lopu iloitsemalla. Rakkaus ei lopu antamalla. Ei todella!! Kun maailmassa tapahtuu pahoja asioita, kauheuksia kauheuksien jälkeen, on rakkautta vaan annettava enemmän. Iloa jaettava vielä isommin.

Eikö vain? ♡

Ihanaa ensimmäistä adventtia ja rauhallista sunnuntaipäivää!!! ♡ ♡ ♡

***

PS. Tiesittekö, että myös minä olen kirjailija? 🙂

Nämä kaksi kirjaa, Sisäinen timantti sekä tämä meidän Välipalat – virtaa superfoodeista on erittäin hyviä joululahjaideoita niin itselle kuin ystävälle tai perheenjäsenelle. ♡

Eilen oltiin taas Taitoliikuntakeskuksella ystäväni Jennin kanssa. Me ollaan nyt viimeisen vuoden aikana treenattu erilaisia sirkusjuttuja, eli siis akrobatiaa. Nyt vikat kolme kuukautta ollaan nähty kerran viikossa tai minimissään kerran kahdessa viikossa.
Tän vuoden sisällä oon oppinut hulluna uusia juttuja ja saavuttanut myös tavotteita. Esim. olen oppinut tekemään mun aina haaveilemani päälläseisonnan. Ja siitä monta erilaista variaatiota.
Sen lisäksi liikkuvuus on paranutunut, koska venyttely on tullut oikeasti osaksi mun treenaamista. Ei vaan satunnaisesti kerran kuussa.. 😉

Eilen mulla päättyi myös mun reilun viikon treenitauko. Flunssaisena kun en oo voinut treenata ja sitten vielä pari tervettä päivää oli hyvä pitää välissä ennen kun lähtee taas riuhtomaan.

Jenni ja minä katsottiin viime treeneissä Töölön Kisahallilla sellaisia ihania pieniä voimistelutyttösiä kun ne hienosti rivissä ojensi jalkaa ja teki kuperkeikkoja- ja päätettiin, että meillä on oma voimisteluryhmä; Temppukerho Kolibrit! Nyt laitetaankin aina viestiä sitten, että koska on seuraavat Kolibrien treenit. 😀 Ihanaa! <3
Jenni valmentaa siis sirkustunteja ja on valmistunut Turun ammattikorkeakoulusta. En koskaan muista Jennin oikeaa ammattinimikettä, mutta pirun taitava hän on! <3

Akrobatia on käsitteenä monille varmaan aika laaja vähän hämyinen. Se jakautuu siis useisiin eri alalajeihin, jotka ovat nimenomaan sirkukselle ominaisia. Niitä on mm. permanto-, pari- ja notkeusakrobatia, ilma-akrobatia, ihmispyramidit ja käsilläseisonta. Sitten on volttiakrobatiaa, joka on kehitetty sirkuksessa hyvin pitkälle, ja apuna käytetään useita erilaisia välineitä, kuten venäläistä aisaa, trampoliinia, vipulautaa tai venäläistä keinua.

Vartalon hallintaa, voimaa ja ehdottomasti myös liikkuvuutta vaativa ilma-akrobatia on sitten vielä yksi sirkukselle ominaisimmista akrobatian alalajeista. Ilma-akrobatiaa voi tehdä mm. trapetsilla tai kankaalla. Voimaliinat, tolppa ja voimistelurenkaat on myös ilma-akrobatian välineitä.

Kaikenlaisen akrobatian perustana on lattialla tapahtuva permantoakrobatia, joka pitää sisällään erilaiset kierinnät, kuperkeikat, hypyt, kärrynpyörät ja pitkällä tähtäimellä myös voltit. Nämä yhdistettynä venytyksiin ja  lihasharjoitteluun on sirkuksen perusakrobatiaa.

Eilen taas lämmiteltiin ensin tatamilla. Erilaisia potkuja, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä jne.
On hauskaa oppia myös uusia kivoja liikkeitä, joita voi käyttää omien asiakkaiden treeneissä. Eilen haastoin treeniryhmäläiset heittämään kärrynpyöriä ja tehtiin myös päälläseisontaa. Kovasti näytti valmennettavat tykkäävän, mutta kärrynpyörät myös vähän jännittivät. Kärrynpyörät on mahtava liike, jota jokaisen aikuisenkin pitäis välillä tehdä. Se on myös oikeasti hyvä liike vaikka yläkropan lämmittelyyn. 🙂

Me siirryttiin lämmitelyistä sitten kankaan pariin. Eli tiedossa oli ilma-akrobatiaa. Aika jännittävää!! Jenni näytti ensin miten kankaalla kiivetään. Se oli ensimmäinen harjoitus.
Tässä oli hyötyä tankotanssitaustasta. Yksi tapa kiivetä kankaalla on nimittäin tosi samanlainen kuin tangolla kiipeäminen. Mutta sanoisin kuitenkin kankaalla sen olevan vaikeampaa. Nimittäin tanko on stabiili, mutta tuo kangas heiluu aikalailla.. 😀

Kuten Jenni sanoi, voimasta on todella paljon hyötyä kankaan kanssa. Ja sen vuoksi esim. tuo kiipeäminen olikin mulle ehkä vähän helpompaa, kuin jollekin joka ei oo välttämättä harrastanut mitään lihasvoimatreeniä aiemmin.
Voin kyllä kertoa, että mulla on tällä hetkellä koko yläselkä ja käsivarret aivan super kipeänä eilisestä treenistä.. 😉

Kun kiipeäminen sujui, treenattiin pari erilaista asentoa kankaalla. Kankaalle mennään ylösalaisin taas vähän samalla tavalla kuin tankoilussa. Liike on siis hyvin samankaltainen kuin tankotanssin invertti. Ainoa ero oikeastaan taas se, että kangas ei pysy paikallaan.
Ihan joka kerta ei hallitusti tultu alas.. 😀 Mutta voi vitsi toi oli kyllä kivaa!! Taas kerran tuli fiilis, että eipä sitä paljoa salilla tarttis käydä repimässä jotain ylätaljaa, jos pari kertaa viikossa yrittäis rimpuilla tuossa kankaalla.

Taidonnäytteet hieman erilaiset oppilaalla ja itse opettajalla.. 😉

Lopuksi harjoteltiin vielä japanilaista päälläseisontaa, jossa kädet siis tuodaan mahdollisimman leveällä sivuun. Olipa kivaa, mutta taas eri tavalla haastavaa kuin normaali.
Tällä kaikella endorfiinimäärällä mitä tuo eilinen treeni sai aikaan onkin super kiva aloittaa viikonloppu! <3
Ens viikolla on taas Kolibrien treenit ja saas nähä mitä kivaa Jenni meille sinne on keksinyt..

Puspus ja kivaa viikonloppua!!