Sano moi!
40
Käytöstavat! Niistä olen kirjoittanut aiemminkin.
Mutta silti eräs asia mietityttää edelleen.
Kun kadulla vastaan tulee ihminen, jonka kanssa olet ollut samassa työpaikassa – tervehditkö sinä häntä?
Jos samalla salilla, jossa olet käynyt jo vuosia, käy myös joku toinen ihminen monetta vuotta – moikkaatteko te toisianne?
Entäs naapurit? Kuljetko rappukäytävässä tuiijottaen lattiaa ja peläten, että joku naapuri tulee vastaan ja hitto vieköön sanoo kuuluvalla äänelle TERVE!
Mielestäni tämä on jotenkin hassu asia. Mikä siinä moin sanomisessa on monille niin vaikeaa? Eihän se tervehtiminen tarkoita sitä, että tarvitsee omista asioistaan toiselle kertoa. Tai edes pysähtyä kysymään kuulumisia.
Kun käyn liikuntakeskuksissa työni puolesta viikottain, on kassahenkilökunta ja muukin henkilökunta tullut tutuksi. Ainakin ”naamatutuiksi”. Käyn kahdessa keskuksessa, toisessa jokainen työntekijä tervehtii. Toisessa vain osa. Se on todella hämmentävää.
Jos kassalla on henkilökunta töissä, eikö heidän kuulukin tervehtiä sisääntulijaa? Ainakin jos sisääntulija tervehtii heitä? Eikä vain kääntää katsetta pois? Kuin sisään ei olisi ketään tullutkaan.
Miksi tervehtiminen on jotenkin noloa? Siis, että pelätäänkö siinä, että toinen ei moikkaa takaisin? Vai mikä ihmeen juttu se on? Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä. Jos joku ymmärtää, kertokaa minulle! 🙂
***
Kun minä näen jonkun edes puolitutun tai naamatutun, moikkaan aina. Hymyilenkin vielä päälle. Tekeekö se minusta jotenkin pellen? Enpä usko.
Kokeilkaa ihmeessä! 😉 Jos olet aina ollut se, joka ei tervehdi – pistä maailmankirjat sekaisin ja tervehdi ihmisiä. Hymyile tutuille. Kannattaa kokeilla! Ei siitä mitään pahaa seuraa. Saatat saada jopa uusia kavereita. Tai ainakin hyvän mielen, sekä itsellesi että sille toiselle.
***
Moikka! 🙂
40 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Miusta on jännä kun kuntosalilla melkeinpä joka päivä ja siellä työntekijä ei läheskään aina tervehdi vaan tuijottaa vaan konetta. Ja olen yrittänyt itse moikata tai edes katsoa silmiin mutta en aina edes saa vastausta moikkaukseen.. 🙁 Itsekkin kuntosalin vastaanotossa työskennelleenä kyllä tervehdin aina asiakkaita jos vaan paikalla olin ja jos en ollut nii yleensä sitten myöhemmin moikat heitin. Joten oon miettiny iha samaa tässä lähiaikoina ku mitä postaus käsitteli 🙂
Joo jännää se tosiaan on. Kyllähän henkilökunnan pitäisi töissä olla asiakkaita varten. 🙂
Hehe, samat ihmettelyt mullakin. Moikkaaminen näkyy olevan niin työn ja tuskan takana monella, että on helpompi vaan kääntää pää alaspäin ja juosta karkuun, ties mitä siinä moikatessa tapahtuisi 😉 siitä tulee muuten itsekin todella iloseksi jos joku oikeen vanha tuttu moikkaa, sellainen joka ei välttämättä edes muistaisi sua tuntevansa ja huomaat että siinä se hymyilee ja tervehtii 🙂
Täällä Itävallassa on taas pitänyt totutella siihen, että kadulla moikataan kaikkia. Ekana aamuna olin kauhean töykeä, kun en heti ollut moikkaamassa jokaista, mutta aika nopeasti se tapantarttui taas. Tuntuu aika ihanalta sanoa huomenet aamulenkillä vastaantulijalle, eikä se ole keneltäkään vaivalloista. Tosi luonnolliset moikat sieltä kaikki aina antaa ja jatka matkaa. 🙂 tämä tosin olisi Suomessa jo ihan liikaa, eikai nyt tuntemattomia voi moikata 😉 vaikka kyllä Suomessakin pienemmissä paikoissa tulee moikattua kaikkia vastaantulijoita. Kaikki ei vaan moikkaa takasin 😀
Niin mieti!! Ties mitä siinä tapahtuisi! 😀 😀
Kuulostaa kyllä ihanan välittömältä tuo moikkailukulttuuri siellä Itävallassa. <3 Ja tosiaan ei täällä kyllä ainakaan niitä tuntemattomia moikata. Hyvänen aika sentään!
Tämä on kyllä semmoinen juttu kans, joka minus ihmetyttää aika usein. Itse asun pienessä kaupungissa, jossa on n. 10 000 asukasta ja auta armias jos menet vahingossa morjestamaan väärälle autolle tai sanot moi tuntemattomalle, niin sua katotaan: ”Että kukas hemmetti sää oikei olet ja kui moikkaat mua?” Ilmeellä.
Mulle kävi joskus näin, kun luulin nähneeni serkkuni auton tulevan, kun samanlainen auto tuli ja samasta suunnasta. No mähän heilutin ja hymyilin autosta, kunnes hokasin kattoo rekkarin ettei ollutkaan. Itseeni tilanne lähinnä nauratti, mutta ne ihmiset siellä autossa katto sen näkösenä, että oletkos hullu? 😀
Sitten toi salilla käyminen, ite vaihdoin salia tämän vuoden puolella uimahallilta paikalliseen liikuntakeskukseen. Uimahallilla melkein aina moikattiin joka puolella, mutta nyt tuolla toisessa paikassa mä niiiiin tykkäään mennä, kun aina vastaanotossa moikataan iloisesti niin mennessä kuin tullessakin. Viimekskin kun odottelin jumpan alkua niin vastaanoton tyttö rupee puhelee kaikenlaista ja 50 min menikin aika lepposasti. Pukkariin kun aina mennää niin melkeinpä kaikki moikkaa sielläkin. 🙂 Ja nää omistajat on vallan ihania höpöttävät kaikenlaista ja nyt mulle on kolme kertaa vedetty treeni eikä ole kylläkään ollu ikin niin hauskaa salilla samaan aikaan ku rääkätään. 😀
Voi että! 😀 Toi on kyllä niin hyvä esimerkki! Mitä sitten jos vahingossa moikkaa ”väärää” ihmistä?! 😀 Hauska sattuma ja tilannehan se on. Mutta moni ottaa sen jopa töykeänä käytöksenä ja ryysimisenä. 😀
Ihana kun olet löytänyt noin mahtavan salin, jossa käydä. Kyllä hyvä henkilökunta kutsuu luokseen.
Itse moikkailen tai vähintäänkin hymyilen, jos rappukäytävässä tulee naapuri vastaan. Enkä edes tiedä varmaksi, kuka asuu tässä rapussa ja kuka ei, moikkaan silti. Hyvin harvoin tulee vastausta takaisin.
Joo, mä kanssa moikkaan rapussa aina kaikkia. En todellakaan tiedä kuka täällä varmasti asuu, mutta moikkaan silti. Jos käyn jossain vaikka kaverillani, niin moikkaan sielläkin rapussa vastaantulijoita. 😀
Toi on kyllä totta, hämmentävän monessa paikassa henkilökunta ei tervehdi millään tapaa. Mun mielestä jonkinlainen ”vastuu” on kuitenkin myös asiakkaalla. Kaupassa työskentelevänä tervehdin jokaista asiakasta, en pelkästään kassalla. Kuitenkin lähes aina kun asiakas huomaa henkilökuntaa lähellä, kääntyy katse maahan ja tervehdykseen saa vastaukseksi ynähdyksen. Myös sitten ihan kassalla on käsittämätöntä miten ihmiset ei voi edes hetkeä katsoa silmiin ja tervehtiä. usein saa vain ”muovipussi tervehdyksen”(eli -”yksi muovipussi.”). Siis kuinka vaikea voi olla edes vastata tervehdykseen? 😀
Mutta siis kiva teksti ja tosi hyvä aihe! Ihanaa torstaita Monna <3
annekatariina.com
Tuosta kassalla tervehtimisistä juuri eilen juteltiin äitini kanssa. Hän on opettanut, että kassalle kun mennään moikataan aina kassaa. Samoin bussiin noustessa moikataan kuskia. Mutta se ei todella ole kaikille tuttu juttu. 😀
Itse laittaisin kuntosalin boikottiin ihan vaan sen takia jos sinne on otettu asiakaspalvelutyöhön ihminen ja hän ei moikkaa.. Karua. 🙁
Itse moikkaan aina, minne menenkin. Huudan bussissakin kiitoksen ja moron kuskille.. Oon ehkä ylipirteä mutta mielummin niinpäin. 🙂
Joo bussissakin kuuluu tervehtiä kuskia. Jos kiitoksen huikkaaminen on jo ihan ”yli menevää” , niin kunhan edes moikkaisi sisääntullessa. 😀 Hihi.
Mää oon semmonen, että tervehdin todella selkeästi ainakin sellaisia ihmisiä joiden mun mielestä kuuluisi tervehtiä. Silloin yleensä vastaavat. Ja muitakin joita näen missä milloinkin tervehdin enkä välttämättä edes jää kuuntelemaan tuleeko vastausta.
En voi sietää sitä jos yritysten henkilökunnat eivät tervehdi, menee heti maku koko paikasta.
Joo, kyllä siinä vähän maku tosiaan menee jos asiakas ei ole edes sen tervehtimisen väärti. 🙁
Samaa aina jaksan ihmetellä!
Meillä on yksi naapuri jolle aina moikkaan mutta yleensä hän ei edes katso päin tai sitten ei ole huomaavinaakaan. Häneltä olemme kuitenkin ostaneet sohvan ja olen ollut hänen kodissaankin ja silloin kyllä minulle jutteli. Miehelle kyllä aina moikkaa.
Mun mielestä on epäkohteliasta olla tervehtimättä,tulee vähän junttimainen olo siitä hlöstä joka katseensa pois kääntää…
No johan on töykeää käytöstä tältä naapuriltasi!! Siis oikeasti! 😀 Te todella tiedätte toisenne ja hän ei suostu tervehtimään. Ohhoh.
Ite kyllä aina moikkailen esim. just rappukäytävässä vastaantulevia, ja koska pienellä paikkakunnalla ollaan niin kyllä ne ihmiset ihan hyvin täällä takasinki moikkailee 🙂 Olen oppinu jo pienenä moikkaileen ihmisiä kun asuin paikkakunnalla, jossa asu vaan muutama tuhat ihmistä. Jos joku ei moikkaile takasin, niin son noloa sille, ei mulle 🙂
Joo kyllä mielummiin tervehtii kuin on tervehtimättä. Ja tosiaankin, sille toiselle se on noloa käytöstä jos ei osaa vastata siihen. 😀
Tästä on jo vuosia mutta miettiessä saa edelleen leveän hymyn. Olin aikaisella aamulenkillä ja vastaan juoksee toinen nainen, nainen nostaa kedät ilmaan ja huutaa hymyilleN ”HYVÄ ME”! Mahtavaa, tää tapaus piristi mua pitkäksi aikaa:)
Oi ei miten ihana!! Mullekin tuli hyvä mieli! 😀 Ihan sika hyvä!!
Samoja ihmetyksen aiheita täälläkin. Toiset naapurit eivät moikkaa, toiset taas muuttaessaan samalle tielle ovat tuoneet kakkutervehdyksen, mutta he olivatkin pohjosista, ihana ele! Mä moikkailen kyllä, mutta joskus kulkiessani en kyllä aina tuttuja huomaa. Teen myös samaa kun liikuntapäiväkirjojen Jaana joskus jos mua ei tervehditä tilanteessa jossa kuuluisi ja saatanpa sanoa ole hyvä jos ei huomata kiittää, vähän käytöskasvatusta 😀
Ihana ele todella! 🙂 Mutta erittäin harvinaista Suomessa. 😀
Ja kyllä mullakin saattaa mennä joskus joku ohi huomaamatta, mutta en tarkoituksella jätä moikkaamatta.
Hyvään saumaan osu tämä teksti! Opiskelen ulkomailla ja asun koulun asuntolassa, jossa on mun lisäksi yksi suomalainen, valitettavasti mun huonekaverina. Mä olen asunut aiemminkin ulkomailla, ja oppinut siihen small talkiin, että moikkaan ja kysyn kuulumisia kun oon jonkun kanssa samassa tilassa. Vaikka kiireessä ryntään vessaan niin huikkaan sen how are youn aina. Luonnollisesti kun tuun mun huoneeseen tai lähden ulos niin sanon moi, ja kämppis vastaa silloin. Mutta kun hän lähtee, heittää vaan takin selkään ja lähtee ulos, ei sano mitään. Musta se on tosi epäkohteliasta, vaikka suomalaisena ymmärränkin sen, olin itse samanlainen 4 vuotta sitten.
Hauska esimerkki maanantailta: moikkasin käytävällä slovenilaista kaveria, joka ei huomannut mua kun oli omissa ajatuksissaan. Minuutin päästä hän tuli keittiöön pahoittelemaan kun ei ollut moikannut mua! Sama myös kun näen muista maista olevia kavereita käytävällä, ne vilkuttaa ja huutaa sieltä ihan käytävän toisesta päästä, ja oon melkein jo oppinut tekemään samoin! Suomessa ihmiset pelästyisi 😀
Olipa hauska esimerkki tuo maanantailta! 😀 Suomessa ihmiset todellakin pitäisivät jotenkin outona ja pelästyisivät. 😀 Haha!
Täällä myös yksi moikkailija. Varoituksen, että sillä saattaa olla seurauksia. Aikanaan osuin useana aamuna samaan hissiin isossa kerrostalossa toisen asukkaan kanssa. Muutaman aamun jälkeen ei enää voinu olla moikkaamatta ja alkamatta juttelemaan. Tämän seurauksena olemme ollet ystäviä jo yli kaksikymmentä vuotta ja minulla on ollut ilo päästä hänen kolmannen lapsen kummiksikin. Eli kannattaa varoa, voi saada vaikka pitkäaikaisia ystäviä .
Ihana tarina!!! <3 Ihana kun tulit sen tänne jakamaan! Todellakin näin! 🙂 <3
No sen vielä ymmärtää että joku naapuri ei halua moikkailla yms. mutta eikös se salin vastaanottohenkilökunta ole kumminkin siellä tiskin takana just niitä sisään paukkaavia asiakkaita varten??? Siinä vois hiukan miettiä että mahtaako omakin työ loppua jos ei edes toivota tervetulleeksi ihmisiä, nykyään on noilla saleillakin niin kova kilpailu että eiköhän siinä asiakas pian siirry viereiseen putiikkiin. Sehän on ihan perus asiakaspalvelua tervehtiä, vai oonko mä ymmärtänyt jotenkin väärin…? 😀 Mulle ainakin tulis heti fiilis, että ”ai ei mua halutakaan tänne asiakkaaksi”.
Et todella oo ymmärtänyt väärin. 🙂 Kyllä mäkin esimiehenä painottaisin, että siellä on töissä toivottamassa ihmiset tervetulleiksi liikkumaan. 🙂
Mä mielummin moikkaan, vaikka kukaan ei moikkaiskaan takaisin. Loppupeleissä se on sille ei moikkaajalle nolompi tilanne kun mulle 🙂
Jep, nolompaa se todella on sille ei moikkaajalle. 🙂
En voi käsittää asiakaspalvelijoita jotka eivät tervehdi asiakkaita. Se on alan sääntönumero yks, että jokaista asiakasta tervehditään! Ittee kyl nii nyrppii mennä esim. kioskille, kirppikselle tai liikuntakeskukseen, jossa mua ei tarvehditä.
Sen jotenkuten ymmärrän et suomalaiset on nii epävarmoja nössöjä, että siviilissä moikkaaminen on monille liian rankkaa… Mutta se ettei vastaa toisen moikkaamiseen, on ihan absurdia. 😀
Sen pitäisi tosiaan olla sääntö nro yks!! Ja absurdia se tosiaan on ettei vastaa. 😀
Minä tykkään kyllä tervehtiä lähes kaikkia ihmisiä. Kuuluuhan se jo hyviin käytöstapoihin 🙂
Yleensä kyllä haen ensin katsekontaktia, jos joku puolituttu tulee vastaan. Jos hän ei huomaa tai
ei ole huomaavinaan niin sitten en välttämättä sano mitään.
Minusta on mukavaa, että esim. JKL:n Elixiassa missä käyn, niin siellä kyllä moikkaillaan ahkeraan
ja jotkut alkavat rupattelemaankin.
Itse kuljen välillä niin ajatuksissani tai sitten olen väsynyt yövuoron jälkeen ja voi olla etten aina
huomaa moikata tai sitten en vain jaksa olla pakollista moikkaa sosiaalisempi 🙂
Näinhän se tosiaan kuuluu! 🙂
Kyllä minäkin kuljen välillä kännykkä kädessä tai ajatuksissani, etten huomaa, mutta en tahallisesti jätä moikkaamatta. 🙂
haha on kyllä niin totta 😀 olen vähän pienemmältä paikkakunnalta ja tottunut että sana tai muutama saatetaan tuntemattomien kanssa vaihtaa etenkin kun ollaan samassa paikkaa jotain odottelemassa niinkuin bussi pyskäkillä. Satuin sitten Helsingissä ratikassa mutkan sattuessa kaatamaan painavan matkalaukkuni ikäiseni tytön nilkoille- pahoittelin asiaa, kysyin sattuiko ja höpötin jotain aamu väsymyksestä. Tyttö vilkaisi mua säikähtäneenä ja tuijotti koko loppu matkan tiukasti ikkunaa vaikka oltiin siinä kun sillit purkissa. 😀 Opin ettei sama peli vetele ihan pääkaupunki seudulla. Ymmärrän kyllä että tämä johtuu ilmeisesti siitä että ihmiset pelkäävät törmäävänsä hörhöihin joita vissiin on sitten big citeissä enemmän. Itse pikku tyttönä Helsingissä mm. höpöttelin alkoholisoituneiden kodittomalta näyttävien miesten kanssa ja tykkäsin kovasti. 🙂 Isä ei niinkään ja teki selväksi ettei moinen ole sopivaa 9 vee tyttöselle :D:D että sinänsä en loukkaannu jos porukka säikähtää
Taidankin tietää mistä salista puhut:D (tunnistin sinut sieltä kerran) vaihdoin itse sinne pari kk takaperin ja alkuun tuntui kummalta kun ei moikata. Sisään astuessa pysäytin musiikin korvanapeista ja vedin totuttuun tapaan keuhkot ilmaa täyteen että nyt kajahtaa iloinen TERVE mutta eipä viitsi kajautella kun henkilökunta lymyää tiskin takana ottamatta katsekontaktia. Ei se nyt haittaa mutta sopisi semmosen energisen liikuntakeskuksen tyyliin jotenki että asiakkaita tervehditään hymyillen
Voi joskus katsoa näitä asioita vähän omaa nenänvartta pidemmällekin. Toisille esim. sosiaaliset tilanteet aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, ja toisen ihmisen tervehtiminen voi olla hyvin ahdistavaa. Kaikille kaikki asiat ei ole niin helppoja, eikä kaikille ole helppoa rohkaistua ja tervehtiä ensin.
Näinhän se on. Eikä kaikkien tietenkään tarvitse kadulla tuntemattomille tai puolitutuille huudella. Mutta silti kohtelias voi olla ja tervehtiä takaisin jos sinua moikataan.
Itse olen ihmetellyt samaa varmaan miljoona kertaa! Otan joskus jopa loukkauksena jos ei moikata, vaikka oltaisiin puolituttuja! Naapurit on oma lukunsa, onko niin vaikeaa sanoa yksi sana? Tervehdin kaikesta huolimatta aina naapureita, vaikka ihan vaan ärsyttääkseni 😀 Kerran tervehtiessäni rapussa olevaa tyyppiä, sain vastaukseksi ”Mä en asu täällä.” En voinut muuta kuin nauraa. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Tervehtiminen kuuluu käytöstapoihin. Jään tosin juttelemaankin usei, ja lähes aina joku kysyy multa neuvoa jonnekin ko oon stadissa (ja se ei ole sitä mitä osaan :D). Osa naapureista tosin melkein kääntää katseensa ko moikkaa :O