Pesänrakennus.
14
Olen alkanut miettimään, että onko keskusta sittenkään se paikka jossa haluan asua. Pesänrakennus jyllää päässäni ja sydämessäni kovaa. Juteltiin Tuukan kanssa viikonloppuna ollessamme koirien kanssa lenkillä Tuukan lapsuuden maisemissa, että mitä jos asuisimmekin jossain vähän rauhallisemmassa paikassa. Kun se meidän molempien arki on aika hektistä ja joka paikassa sahaamista ees taas, olisiko sitten iltaisin ihana kellahtaa omalle sohvalle jossain, missä ikkunasta katsellessa näkyisikin puita ja metsää, eikä asfalttikatuja ja ratikoita.
Koti on mulle, kuten varmasti suurimmalle osalle, todella tärkeä paikka. Täällä Töölössä olemme nyt asuneet reilun vuoden. Asunto on ihana ja paljon lähempää keskustaa ei voisi sijainti enää olla. Kävellen Kamppiin tästä menee n.10min. Asunto on valoisa ja tilavakin, kaksioksi. Kuitenkin täältä on puuttunut koko ajan minun kaipaamani lämpö. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa, mutta kodin lämpö on ensisijaisen tärkeä juttu. Että se on sellainen oma pesä, mihin on ihana tulla pitkän työpäivän jälkeen.
Toki tännekin on ihana tulla. Mutta jotenkin tämä ei vaan tunnu niin kodilta, kuin kodin pitäisi tuntua. Me olemme tehneet töitä täällä paljon. Se varmasti vaikuttaa asiaan. Yksi haaveeni onkin, että joku kaunis päivä meillä on toimistohuone jossain, jossain muualla kuin meidän olohuoneessamme.
Jos olisi rahaa niin, että ranteet roikkuisi, haluaisin asua omakotitalossa tai vaikka rivitalossa. Jossain vähän kauempana keskustasta. Haluaisin sisustaa sen tämänkaltaisella tyylillä, minkälaisia kollaaseja olen postaukseen tehnyt. Haluaisin pienen pihan, jossa kevään tullen voisi istuttaa kukkia ja leikata nurmikkoa. Pienenä tyttönä rakastin leikata mummoni ja vaarini nurmikkoa veljeni kanssa.
Jotenkin muutenkin se kaikki sähellys ja joka paikassa juokseminen tuntuu nyt asialta mitä ei halua tehdä. Vahva rauhoittumisen ja paikalle asettumisen tarve on kasvanut sisälläni lähikuukausina.
Haluaisin sisustaa, istuttaa kukkia, olla kotona Tuukan ja koirien kanssa, ihastella vehreää maisemaa ikkunan takana, lämmittää saunan iltaisin, astua aamuisin ovesta ulos ja hengittää – ilman ohi ajavia autoja tai kadulla röökiä polttavia raksaäijiä, haluaisin tehdä paljon hyvää ruokaa ja puuhastella kotona.
Levoton sielu sisälläni on ehkä vihdoin rauhottunut. <3
***
Kuvat:
https://fi.pinterest.com/pin/AcOS3g6FmhNG99VCctlyvOp0Pb0TEBUUDQugzc0iGFJoytntKup-JkM/
https://fi.pinterest.com/pin/48695239699395770/
https://fi.pinterest.com/pin/3729612170136913/
https://fi.pinterest.com/pin/346073552598147347/
https://fi.pinterest.com/pin/532339618435581073/
https://fi.pinterest.com/pin/491033165594217676/
https://fi.pinterest.com/pin/124904589643302161/
14 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kyllä mä ainakin sain sun ajatuksesta kiinni 🙂
Ihania kuvakollaaseja!
Varmasti kotona töitä tehdessä työhuone voisi olla hyvä ratkaisu. Vaikka itselläni työt kotona on vähäisiä niin haluan järkätä ja järkkäänkin yhtä tyhjää huonetta kuntoiluhuoneeksi sekä näitä työhommia varten, joita teen kotona…
Hyvä! 🙂 Ja eikö?! Noi on sellaisia mun unelmakoteja! <3
Työhuone on ehdottomasti sellainen, mikä on oltava seuraavassa asunnossa.
Moikka!
Nyt on pakko ehkä uskaltautua kommentoimaan…
Tehkää niinkuin sydän sanoo! Omaa fiilistä kannattaa seurata ja mennä sinne mikä hyvältä tuntuu.
Kotihan ei ole koskaan AITO koti, jos sieltä jokin puuttuu! Se on ehkä vaan asunto, missä nyt vaan asutaan ja ollaan ja sitä kodiksikin kutsutaan.
Ja ainahan keskustaan pääsee takaisin, jos uudet kotiseudut alkaa mennä liian ”vihreiksi”! 😉
Töölössä itsekin asustelen. Ja tämä on se paikka, mihin minut on naulattu kiinni ja missä on just hyvä! 🙂
Oikea ratkaisu asumisen suhteen varmasti pikkuhiljaa selkenee! ♥ Haaveita kohti vaan!!!
-Inga-
Moikka! 🙂
Sydämen mukaan ollaan liikuttu tähänkin asti ja niin varmasti tälläkin kertaa. Niin se on paras. <3
Ja niinhän se on, että ainahan keskustaan pääsee takaisin jos niikseen tulee. Töölö on sinällään kyllä ihana paikka asua. Ehkä vaan juuri tämä asunto ei ole se KOTI.
<3
Aika osuvasti tuli tämä kirjoitus. Itse mietin juurikin kynä vuokrasopimuksen allekirjoitusviivan yläpuolella, että haluanko ihan aikuisten oikeesti muuttaa keskustan reunalta aivan ydinkeskustaan. Halvempi asunto tulisi löytää, mutta onko juuri tämä tarjolla oleva asunto se koti meille? Mietintään ei aikaa ole enää paria päivää kauempaa.
Eli kuten sinäkin mietit niin minäkin että kannattaako kuinka paljon kuunnella sydäntä ja kuinka paljon järkeä. Plussat ja miinukset on listattu, mutta silti päätöstä on vaikea tehdä.
Luulin aikanaan että olen maalaishenkinen ja tykkään asua pienessä kirkonkylässä, mutta kun olin pari vuotta sitä tehnyt niin kaipasin takaisin kaupunkiin. En pidä siitä , että kaikki muut tietävät asiani ja tekemiseni, tykkään olla vähän piilossa ja anonyymi.
Ja entisenä yrittäjänä – aloitin yritystoiminnan kotona – työhuone/toimisto kodin ulkopuolella tai erillinen lukitatva työhuone kotona rauhoittaa kodin kodiksi ja työn työksi. Suosittelen.
Näitä pohtiessa toivotan sinullekin tsemppiä mietintään ja neuvoksi annan, että minkä päätöksen teetkin niin se on varmasti hyvä.
Kiitos Pii kommentistasi! <3
Isoja pohdintojahan nämä ovat. Kun asuimme Haagassa, lähellä Keskuspuistoa, halusimme lähemmäs keskustaa. Mutta nyt sitten tämäkään ei tunnu siltä oikealta.
Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. 🙂
Tuo toimistohuone, joko kokonaan kodin ulkopuolella tai sitten erillinen toimistohuone kotona on se minkä ehdottomasti haluan.
Tsemppiä sinulle pohdintoihin, vaikka ei montaa päivää olekaan aikaa. Luota siihen, että sydän tekee oikean päätöksen. <3
Juurikin näihin tunnelmiin. Voinko vuokrata teidän kämpän kun muutatte ????? muutettiin vauvan tulon jälkeen pois Etu-Töölöstä kun piti saada isompi asunto ja kaipuu Töölön kotiin on kova.
😀 😀 😀 Tänne on jo yks kaveri jonossa.. 😉 Ja itse asiassa, tää on vuokra-asunto. 🙂
Mutta juu, onhan Töölö tosi ihana paikka. Pitää nyt miettiä mitä tehdään.
Kiva, kun sinulla on juuri samoja kuvia kerättynä pinterestistä, mitä omissakin kansioissani on ? itse asun Oulussa ja juuri muuttamassa kerrostalosta toiseen. Kaipuu omaan pihaan on valtava. Edes pieni oma läntti vihreää ja tilaa kukille. Entisenä omakotitaloasujana tämä vaan ei ole oma juttu. Mutta nyt on näin, eron jälkeen niin monen asian kanssa on saanut tyytyä vähempään kuin mistä unelmoi. Unelmille tulee aikansa. Niin uskon.
Moikka! Tykkään keskusta-asumisessa eniten siitä, että voin liikkua kävellen ja fillarilla. Ratikka ja metrokin on ok. Elämä menee niin hukkaan autonratissa ruuhkaisella motarilla.
Mullakin on kotikonttori ja välillä unohdun iltamyöhälle koneen ääreen, mutta kotini on silti linnani. Ymmärrän silti tosi hyvin, jos koti ei tunnuu oikealta, olen asunut sellaisissa huoneissa.
Ehkä teidän aito oikea kotinne onkin samassa kaupunginosassa mutta eri talossa?
Hmm… Nyt jäin itsekin miettimään tätä asiaa, kun luin postauksesi. Jostain syystä edellinen asuntoni, pieni rivitalokaksio, oli se mikä on mulle tuntunut eniten kodilta koko aikuisiällä. Nyt olen reilun vuoden asunut omakotitalossa, mikä on monelle se unelma, mutta jokin siinä on, että mun sydän tais jäädä siihen rivitalokaksioon! No, asiaan varmasti vaikuttaa myös perhe- ja omistussuhteiden muuttuminen, ehkä tämä uusi elämäntilanne vaan vaatii vielä totuttelua. 🙂 Ja se, kun muutin miehen vanhaan asuntoon, eikä se ole ihan sillä omalla tyylillä sisustettu, vaan on yritetty saada jonkinlainen kiva kokonaisuus aikaan pitkälti molempien vanhoja tavaroita yhdistelemällä. Pitäisi vissiin saada enemmän vielä sitä omaa kädenjälkeä näkyviin! (Ja kohta miesrukka ei enää tunnista sitä kodikseen!) 😀
Tiedän, että et puhu lapsiasioista blogissa, täysin ymmärettävää. Mutta mulle tuli niiiin tunne, että jotain on tekeillä 😀 Et ole aikoihin postannut uusia kuvia itsestäsi niin, että vatsanseutu näkyisi.
Mutta joo aiheeseen. Itse olen asunut nuorempana vuokralla kerrostaloissa. Omistettiin rivaripätkä jossain vaiheessa. Mutta kyllä vaan tämä nykyinen omakotitalo tuntuu sydämessä kodilta <3 Tätä kun saa rempata ja maalata mieleisekseen. On pieni piha, jota on niin ihana laitella. Oikein odotan, että lämpenee ja pääsee nurmikkoa leikkaamaan. Se on mun juttu. Tää oma koti.
Täällä toinen omakotitalosta haaveilija! Kerrostaloasuminen ei sovi mulle yhtään- en tykännyt kun kuulin naapureiden äänet seinän takana tai yläpuolella, auton äänet suorastaan suututti. Vaikken ole koskaan edes asunut keskustassa vaan kauempana. 😀 Maalta lähtöisin ja se oma rauha on tärkeää. Nykyään rivitalonpääty vielä vähän syrjemmässä ja tykkään. <3 Ai että kun eka lenkillä hoksasi ettei mistään kantaudu ääniä, korkeintaan pelkkä tuulen humina. Joskus muutan sitten takaisin vanhoille kotikonnuille- omakotitaloon.
Suosittelen kuunteleen sydäntäsi jos koet että kaipaat rauhaa. Et tuu katumaan! 🙂
Hei tulkaa Lahteen, ei tarvi olla rahaa niin että ranteet roikkuu, mutta pääsee asumaan luonnon keskelle ja matka on oikeesti Stadiin lyhyt 😉 nimimerkillä voidaan mennä kimppakyydillä ku kuljen itekin sinne melkein päivittäin 😀 heh!
Mut oikeesti kyl sen vaan tietää sit kun on ihan oikeesti löytänyt sen oikeen paikan asua, sit se muuttaminen tuntuu oikeesti olevan vaikeeta. Me ollaan nyt asuttu täs talossa kohta se kolme vuotta ja talo tuntuu just omalta, mut krooninen rakennuskuume vaivaa, siks säästetään et päästään rakentamaan tohon viereiselle kadulle jonain päivänä. Eli asuinalue tais mennä kerrasta nappiin kun vaihdettiin sieltä pk-seudulta tänne ”maalle” 🙂