Vitsit olen halunnut tehdä tämän postauksen jo vaikka ties kauan. 😀 Se on aina jäänyt johonkin treeni- tai ruoka- tai ajatuksen voima- postausten alle. 😉

Mä en käytä oikeastaan mitenkään kauheasti meikkiä. Mulla laittautumiseen menee arkisin n.10min ja sitten vähän spessumpiin tapauksiin 20min. 😀 Normaalisti arkipäivinä laitan siis B-voidetta, puuteria ja aurinkopuuteria. Kulmiin laitan aina väriä ja jos on kovin väsynyt ilme, niin silmien alle vähän valoa. Niin ja huuliin lähes aina vaaleaa huulikiiltoa.

Mulle on muotoutunut muutamia ihan all time favoritteja. Ja ne esittelen nyt teille. 🙂

Meikkivoide – Joe Blasco BB-voide

Tämä on oikeesti ihan paras BB-voide mitä oon ikinä käyttänyt. Se on tosi pehmeä ja sellainen jotenkin ihana koostumukseltaan. Se ei myöskään kuivata yhtään ihoa. Mulla tuntuu välillä poskipäiden iho vähän kuivalta, mutta tämä ei ole kuivattanut niitä koskaan.

Kivipuuteri – Kubiss (tai joku muukin välillä)
Koska teen työkseni hommia, jossa aina vähän meinaa pukata hikeä ja sitten iho kiiltelee kauniisti.. Laitan aina BB-voiteen päälle kevyen kerroksen puuteria. Nyt olen käyttänyt Kubiss-merkin puuteria pitkään. Mutta kyllä muidenkin merkkien on käytössä. Tässä asiassa en ole vielä löytänyt niin suuria eroja merkkien välillä.

Aurinkopuuteri – Vita Liberata

Tämä on mun lemppari kaikista!! Itseruskettava aurinkopuuteri! <3 Tää on niin hyvän värinen ja koostumus on ihana ja se tuoksuukin ihanalta. Mukana tuleva suti levittää aurinkopuuterin mielestäni kauniisti ja tasaisesti poskipäille ja hiusrajaan. Joskus vapaapäivinä kun en jaksa meikata ollenkaan, sipaisen tätä vähän kasvoille ja avot! <3 Ihan ehdoton suosikki!

Valovoide – Joe Blasco
Koskaan en oikein ole oppinut käyttämään valokynää, mutta tämä Joe Blascon valovoide on ollut mun tummien silmänalusten pelastaja. 😉 Tätä kevyesti silmän alle meikkivoiteen päälle ja sitten vasta kevyt puuterikerros päälle. Suosittelen!

Kulmakynä ja kulmapuuteri – Maybeline & Lumene
Kulmat on mulle tärkeä juttu. Niitä laittamatta en meinaa oikein mihinkään lähteä. Paitsi koirien kanssa lenkille. Omat kulmakarvani on todella vaaleat, joten joudun aina turvautumaan lisäväriin. Lumenen kulmapuuteri-duo on ollut ihan suosikki jo pitkään (kuten huomaa). Ja Maybelinen uusi kulmakynä on tullut mukaan ihan hetki sitten. Näitä yhdessä käyttäen muotoilen päivittäin kulmani.

Huulikiilto – Treat Collection
Huulikiiltoa olen käyttänyt varmasti siitä asti kun joskus olen alkanut meikkaamaan. Se on astetta laitetumman näköinen kuin huulirasva. Olen kokeillut monien merkkien huulikiiltoja, mutta nyt alkuvuodesta tutustuin tähän Treat Collectionin huulikiiltoon ja se on koostumukseltaan ja väriltään aivan perfect! Tätä en pois vaihda! 😉

Ripsiväri – Avon
Silloin kun ripsihuollosta alkaa olemaan jo hetki, lisään usein vähän ripsiväriä tuuheuttamaan ripsirivistöä. Tykkään näyttävistä ripsistä ja nyt olen käyttänyt Avonin ripsiväriä, joka mielestäni tekee todella tuuhean ja kauniin näköiset ripset.

Vähän enemmän..
Ja sitten kun laitan vähän enemmän ja on niitä spessutapauksia, tykkään  käyttää huulipunaa. Joka kirkkaan punaista tai pinkkiä. Varpaankynnet mulla on aina lakattuna, talvesta kesään ja sillä välillä. Treatin kynsilakoissa on tosi hyvä pigmentti ja punainen, pinkki ja musta on mun suosikkivärejä varpaissa. 🙂

***

Tällaisia tyttöjen juttuja tällä kertaa! 😉 Onko teillä omia suosikkituotteita meikkilaukussa?

On hienoa, että elämässä on tavoitteita ja unelmia joita kohti pyrkiä. Kuten minäkin olen täällä useita useita kertoja kirjoittanut; unelmiin pitää uskoa ja niiden eteen pitää tehdä töitä. Eteenpäin mennään ja koko ajan kehitytään. Ei jäädä laakereille lepäämään. Mutta milloin on tarpeeksi? Koska saa pysähtyä ja olla tyytyväinen?

”Eteenpäin elävän mieli”

Mietin tässä yksi päivä sitä, kuinka pysähtyminen tuntuu olevan nykypäivänä pahe. Tyytyväisyys nykyiseen elämäntilanteeseen tai vaikkapa siihen omaan vartaloon on laiskuutta. Että aina pitäisi vähän pystyä kehittymään ja mennä eteenpäin. Ai miksi?! Miksei voi olla tyytyväinen siihen mitä on jo saavuttanut elämässään ja nauttia siitä mitä nyt on?

”Tärkeämpää on saavuttaa oma päämäärä kuin tavoittaa edellä kulkeva”. Tiedättekö, sekä otsikko, tuon kuvan kuvateksti, että tämä tässä on vanhoja suomalaisia sananlaskuja. Niissä piilee kaikissa totuutta. Mutta varsinkin tämä viimeinen tässä. <3 Jos eteenpäin pyrkii vain siksi, että haluaa olla yhtä hyvä tai parempi kuin muut, ei eteneminen tule koskaan olemaan onnentekijä. Jos oma unelma on kaksi lasta, koira, farmariauto ja punainen mökki perunamaalla, sen saavuttaessaan saa olla onnellinen ja pitäisi voida pysähtyä nauttimaan tyytyväisenä siitä. Miksi sen jälkeen pitäisi kehittää väkisin seuraava kohde, mitä päin kulkea? Miksei voi vaan pysähtyä?

Ei kaikki halua samaa. Ei kaikkien elämä ole sitä, että pitäisi edetä urallaan porras portaalta ja vihdoin saavuttaa taivas. Jonkun mielestä työ on toissijainen asia elämässä ja se kaikki muu tekee onnelliseksi. Joku osaa olla erittäin tyytyväinen omaan elämäänsä, eikä tarvitse kuuta taivaalta. Jollekin riittää, että on katto päänpäällä, rahaa ruokaan ja laskuihin, eikä tarvitse sen kummempia virstanpylväitä saavuttaakseen onnen. Joku tulee äärettömän onnelliseksi siitä, että on laihtunut 20kg ja pystyy taas nauttimaan liikunnasta ja syömään herkkujakin välillä, eikä tarvitse sixpackia ja herkutonta loppuelämää onnellisuuden saavuttamiseksi. Joillain on isoja unelmia ja tavoitteita, jotka saavuttaessaan tulevat onnelliseksi.

Mutta missä vaiheessa voisi olla tyytyväinen nykyhetkeen? Nykytilaan omassa vartalossa – ilman iänikuisia laihdutuskuureja, omaan kumppaniinsa – hakematta vihreämpää ruohoa aidan takaa, omien lastensa suorituksiin – ilman paremmuutta luokkatovereista, omaan työhönsä, kotiinsa?
Onko niin, että nyky-yhteiskunta on tehnyt tämän meille? Kaikkea on saatavilla nurkan takana? Eikö me vain osata nauttia siitä mitä meillä jo on? Koska joka tuutista näytetäään, miten asiat voisivat olla? Halutaan olla parempia kuin muut? Halutaan näyttää, että kyllä minäkin osaan ja pystyn.

Kun katson omaa elämääni nyt, olen tyytyväinen. Haluan oppia huomaamaan vielä lisää onnentekijöitä elämässäni. Koska niitä on paljon. Jatkuvasti eteenpäin pyrkien jää varmasti iso osa niistä onnentekijöistä huomaamatta. Haluan pysähtyä ja huomata ne kaikki asiat, jotka on jo hyvin. <3