Me ollaan vietetty ihanasti vapaita kaksi päivää. Koneet ei oo auennu, ei meilit eikä blogit. 🙂 Kaksi päivää on ollut sellainen fiilis, että ihan koko ajan ei tiedä mitä kello on ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihan superia. <3 Ihan kuin ois ollut pieni miniloma.

Perjantaina me hengattiin täällä meiän omilla huudeilla Töölössä, käytiin pitkillä kävelyillä koirien kanssa, käytiin jätskikiskalla ekaa kertaa tänä vuonna ja istuttiin puistossa nauttien auringosta. Lauantaina me lähdettiin piknikille Suomenlinnaan.

Aamulla tehtiin evääksi salaatit molemmille ja pakattiin kasseihin mukaan salaattien lisäksi juotavaa, luettavaa ja koirille vettä. Hypättin ratikan kyytiin ja kurvattiin sillä Kauppatorille. Ehdittiin hyvin siihen Suomenlinnan lauttaan, johon oltiin tähdättykin. Lautta oli vielä suhteellisen tyhjä, kello oli vasta 10.30.

Suomenlinna on ihana paikka. Viime kesänä ei taidettu käydä siellä kertaakaan. Ajatelkaa, HKL:n bussilipun hinnalla pääsee kymmennessä minuutissa ja silti siellä tulee käytyä niin harvoin.

Leppoisalla ja hyvällä mielellä astuttiin lautasta maihin ja sitten alkoikin taas oikein Pursiaisten show. Tai no sanotaanko niin, että kahden koiran show. Me kyllä aina ajatellaan niin ruusuisesti näistä meidän koirista, että joo otetaan ne mukaan piknikille, kyllä ne siinä rauhottuu ja on niin kivasti mukana. Kun etsimme sopivaa (ei niin tuulista) piknik-paikkaa, Gere ja Pimu vetivät kieli pitkällä itsensä melkein hengiltä uusien jännittävien hajujen perässä. Perille päästyämme yritin levittää viltin maahan ja asettaa meidän eväämme siihen ja Tuukka sillä aikaa koiria kiinni läheiseen puuhun. Meni varmasti alta kolme minuuttia kun koirat oli solmussa ja turpa mullassa siinä meidän hienolla viltillä yrittämässä syödä meidän eväitä. No onneksi loppu piknikistä meno tasaantui. 😉

Täällä Töölön kaduilla kerrostalojen katveessa oli muuten kymmenen kertaa lämpimämpi, kuin tuulisella saarella. Onneksi oli pitkähihaista mukana meillä kesähessuilla. Ja ihana piknik-päivä oli muutenkin, koirien alkusähellyksestä huolimatta. Täytyy kyllä sanoa, että siinä viltillä salaattia syödessäni mietin, että minkähänlaista showta nämä meidän retket on sitten ensi kesänä kun mukana on vielä Vauva Pursiainen. 😀 😀

***

Sitten, lopuksi mä tarvin teidän apua pariin asiaan. <3

1. Mulla on nyt viimeisen viikon ollut tosi vaikeata löytää hyvää nukkumisasentoa. Mä tykkään nukkua selällään ja kieppua myös puolelta toiselle yön aikana. Luin kuitenkin ihanasti netistä, että selällään ja oikealla kyljellään nukkuminen raskausaikana voi aiheuttaa jotain painetta tuonne mahan seudulle ja pahimmassa tapauksessa happivajetta vauvalle. No voihan juma. Arvatkaa oonko vasen korva kipeänä yrittänyt siitä lähtien nukkua vaan sillä vasemmalla kyljellä, mistä neuvolassakin mainittiin.. 🙁 Miten te siis nukutte / nukuitte raskausaikana?

2. Mä olen vähän katsonut jo rattaita vauvalle. Tiedän, että Emmaljunga ja Bugaboo on sellaisia mitä hehkutaan maasta taivaisiin. Mutta uskon, että myös moni muu merkki on hyvä. 🙂 Mä olen vähän ihastunut väriltään ja ”3 in 1”-ominaisuudeltaan Cosatto Giggle- merkkisiin vaunuihin. Ne toimisi tässä vauvavaiheessa ja sitten niistä saa myös sellaiset istuvammatkin versiot. (en tiedä oikeita nimityksiä.. 😀 ) Mutta onko kellään kokemuksia tuosta merkistä?

Kiitänpä jo etukäteen suuresti teidän avustanne!! <3 Ja oikein super ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille, tuleville äideille, koira- ja kissaäideille ja myös teille, jotka vietitte eilen omasta tahdosta tai tahtomattanne Lapsettomien lauantaita. <3 Ihanaa sunnuntaita!! <3

ps. Tänään yritän ehtiä vastaamaan taas parin vikan postauksen kommentteihin! <3

Kaupallinen yhteistyö: Aisti Erioil
Ajattele miltä se tuntuu kun kesän ensimmäiset lämpimät auringonsäteet koskettaa ihoa? Entä kesäisen lämmin kallio paljaiden varpaiden alla? Miltä tuoksuu keväällä puhkeavat sireenipuskat? Miltä se tuntuu kun rakkaimpasi koskettaa sinua? Tai miltä kuulostaa sateenropina vasten ikkunalautaa tai laineiden liplatus?

Mä rakastan aistia asioita, kuunnella, nähdä, haistaa ja tuntea. Mun mielestä esimerkiksi sateenropina ikkunalautaa vasten on rauhoittava ääni. Varsinkin silloin kun tietää, että voi olla kotona turvassa sateelta.

Keväällä on ihana kulkea ulkona, kun luonto herää henkiin ja erilaiset tuoksut vaeltelee nenään. Esimerkiksi ruohon ja mullan tuoksu on mielestäni ihana, se saa hymyn huulille. Sireenipuiden tuoksu tuo mieleen lapsuuden todella vahvasti. Kevään heräämistä on myös ihana katsella, se hellii hajuaistin lisäksi myös näköaistin kautta.
Rakastan merta. Sen tuoksu, laineiden liplatus ja sitten vielä se lämmin kallio paljaiden varpaiden alla. Siinä voisin helposti olla monta tuntia ja katsella ja kuunnella veden ääniä. Meri on jollain tapaa hyvin rauhoittava, vaikka se onkin valtava ja jopa hieman pelottavakin sen suuruuden ja syvyyden vuoksi, mutta se on silti jotenkin rauhoittava.

On ihanaa kun puissa alkaa näkyä nuput ja vihreys ja vehreys alkaa täyttämään katukuvaa. Myös jopa lokkien kirkuminen kuulostaa keväiseltä. Sekin saa hymyn huulille.

Aurinko on varmasti yksi ihanin aistittava asia. Nyt kun lämpö on hellinyt meitä jo aikaisessa keväässä, heti aamusta on saanut mennä ilman takkia ulos ja sen lämmön on voinut oikeasti tuntea ihan hehkuvan iholla. Se on ihana tunne.

Yhtenä inspiraation lähteenä tähän postaukseen on ollut Aisti Erioil -tuotteet. Olen saanut kokeilla jalkavoidetta, käsivoidetta ja vartalovoidetta jo useamman kuukauden ajan ja olen tykännyt kovasti siitä miltä nämä tuotteet tuntuvat iholla. Erioil on brändinä myös sellainen, mikä pistää hymyilemään, sillä Erioilin vartalovoiteet on itselleni tuttuja jo ihan pikkutytöstä lähtien.

Mitkä aistit teillä on valppaimpina? Onko haju- vai näkö? Vai tuoko näitä tuntemuksia esiin jokin asia, joka on konkreettisesti tunnettavissa?