Kaipaan sitä..
7
..että saisin maata vatsallani.
Kaipaan sitä, että voisin tehdä siltoja ja taaksepäin taivutuksia.
Pelkään, että tulen kaipaamaan hiljaisia aamuja, kun Tuukka ja koirat vielä nukkuvat ja minä juon yksin kahvia ja syön aamupalaa. Ihan täysin hiljaisessa kodissa.
Kaipaan saaristoon meren äärelle. Onneksi pääsen pian.
En kaipaa hyttysiä, hämähäkkejä tai punkkeja.
Kaipaan välillä iloista nousuhumalaa.
En kaipaa väsyneitä, krapulaisia aamuja.
Odotan juhannusta, koska silloin kaupunki on kuin unessa.
Odotan kesälomaa, kun ei ole aikatauluja.
En odota synnytystä, mutta odotan sen tulosta.
Odotan joulua. Aina.
Odotan sitä, miltä tuo pikkutyyppi tuolla mahassa tulee näyttämään.
Odotan äitiyslomaa. Vaikka se ei kovin pitkä näin yrittäjällä tule olemaankaan.
Odotan sitä, minkälainen äiti juuri minusta tulee. Ja minkälainen isä Tuukasta tulee.
Kaipaan isääni, edelleen.
En kaipaa nuoruuteni epävarmuutta.
En kaipaa sitä, että halusin aina miellyttää kaikkia.
Kaipaan mummoni tekemää jauhelihakastiketta.
Kaipaan sitä huolettomuutta, mitä ei enää aikuisena tunne.
En kuitenkaan kaipaa takaisin menneeseen.
***
Kaipaukset ja odotukset tekevät itselleni sen, että haluan ja jaksan tehdä asioita niiden toteutumisen eteen. Tietysti kaikkea kaipaamaa ei saa takaisin, mutta en ajattele niitä katkerasti. Ne ovat asioita, joita olen saanut joskus kokea. Elettyä elämää. Mitä voi muistella hymy huulilla, mutta pieni kaipuu rinnassa. Ja silti katse eteenpäin, innolla odottaen kaikkea tulevaa. <3
7 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi että, tulipas haikea mieli. Hyvin samanlaisia tunteita ja ajatuksia muistan käyneeni läpi, kun olin raskaana <3 Voi sitä odotusta ja jännitystä, miltä pikkutyyppi tulee näyttämään! Ja miten kaikki tulee sujumaan, millainen äiti minusta tulee, millainen isä puolisosta? Silti kaikki meni loppujen lopuksi todella eri tavalla kuin osasin koskaan kuvitellakaan.
Tuli jotenkin myös kauhea kaipuu lapsuuteen ja nuoruuteen, siihen huolettomuuteen! Pääsin niin sisälle siihen tunteeseen tän sun postauksen kautta! <3 Se on totta, että viimeisetkin huolettomuuden rippeet jäävät unholaan, kunhan vauva syntyy. Ei ole enää hitaita, pitkiä aamuja (lukuun ottamatta vauvan ensimmäisiä viikkoja, kun tyyppi vain nukkuu koko ajan <3) ja harvoin saa enää olla kokonaan yksin. Oma aika ja itseensä panostaminen, tietynlainen itsekeskeisyys elämässä häviää. Mutta se, mitä saa tilalle – se on rahalla tai millään muullakaan mittaamatonta. En vaihtaisi mihinkään.
Tsemppiä Monna loppuraskauteen <3 On ollut ihana seurata sun taivalta. Elämä muuttuu niin paljon, mutta niin paljon parempaan! Rakkauden määrä se vain lisääntyy <3
Odotus ja jännitys varmasti kuuluu kaikilla raskauteen, oli sitten ensimmäinen tai kolmas menossa. 🙂 Silti usko siihen, että kaikki menee hyvin on ainakin itselläni hyvin varma. 🙂
Kiitos kovasti! <3
Tulipa itsellenikin jotenkin todella haikea fiilis! Kiitos näistä kaikista postauksista ja muutenkin kaikesta!
Voih. 🙂 <3 Kiitos Inga!
Pisti silmään, ettet odota synnytystä.. Lieneekö peloteltu sua sillä riittämiin. Sen vaan halusin sanoa,vaikka varmaan jo tiiätkin, että ei se aina mene päin ”persettä” niin sanotusti. Synnytys voi olla ihan hyvä kokemus, vaikka se sattuisikin. Ei tartte kuulua siihen marginaaliseen ryhmään joka vaan putkauttaa vauvan ulos kahvitunnilla, että siitä silti voi jäädä hyvä fiilis ja tunne, että sen voisi tehdä joskus uudestaankin. (mulla kolme synnytystä, jokainen vähän omanlaisensa, kipeäkin ajoittain, mutta olen selvinnyt ilman traumoja ja tekisin sen uudestaan millonka vaan kun niin ihania palkintoja on tuloksena.)
Mua ärsyttää tämä yleinen vallalla oleva negatiivisuus raskauteen ja pikkulapsen/lasten vanhempana olemiseen liittyen. Ihanaa se on! Keskity vaan jatkossakin positiivisiin asioihin ja fiilikseen, niin minäki teen ja uskon nauttivani elämästä rahtusen enemmän kun jos jatkuvasti negailisin joka asiaa..
No jeps. 😀 Ei minua ole peloteltu synnytykseltä riittämiin. Se nyt vaan on itselleni asia, jota en niin hinkuvasti odota. Odotan sitä, mitä sen jälkeen saamme syliimme. <3 Kuten kirjoitin.
Negatiivisuutta on tästä blogista vaikea hakea. 🙂 Kannattaa lukea postauksia taaksepäin, niin huomaat että positiivisuus ja optimismi on minun juttujani. 🙂
Juu en tarkottanutkaan sun blogia vaan monia muita. Sulla on yleensä ollutkin hyvin positiivinen ote kaikkeen ja se on piristävää. Tsemppiä jatkoon ja iloisia ajatuksia.