Kunnes kuolema meidät erottaa.
22
Se on tavallaan aika kamalan kuuloinen lause. Mutta se sisältyy vihkivalaan.
Olen kuullut, että jotkut haluavat jättää sen pois ja se onnistuukin niin. Meillä ei ollut vihkivaloja, emme halunneet niitä lausua – tiesimme ettemme jännitykseltä pysty niitä lausumaan.
10.7.2010, kuusi vuotta sitten me sanoimme toisillemme tahdon. Vaikkei meidän vihkitilaisuudessa kuulunutkaan noita neljää sanaa; kunnes kuolema meidät erottaa – on meidän molempien vakaa halu pysyä yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. Nyt olemme astelleet avioliitossa siis kuusi vuotta, yhdessä olemme olleet reilut 9,5 vuotta.
Olen varma, että jokaiseen suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Mutta se miten niitä alamäkiä halutaan käsitellä on se avain kestävään tai toisaalta kestämättömään suhteeseen. Jos ongelmien tullessa ollaan heti valmiita heittämään hanskat tiskiin ja pistämään profiilia tinderiin, on varmasti sanomattakin selvää ettei se suhde tule kestämään.
Nykyään kaikkea on saatavilla parilla klikkauksella. Valinnanvaraa on ja ihan varmasti se houkuttaa monia silloin, kun omaan suhteeseen tulee niitä alamäkiä. Että pitäisikö sitä kuitenkin katsoa onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Usein se ei kuitenkaan ole, jollei kyse ole esimerkiksi väkivaltaisesta suhteesta tai vaikkapa täysin välinpitämättömästä kumppanista. Mutta ihan normaaleissa suhteissa usein kuljetaan samaa kaavaa, vaikka kumppani vaihtuisikin. On ihastuminen, kuherruskuukaudet ja alkuhuuma. Sen jälkeen arki tasaantuu ja kiihkeä rakkaus muuttuu syvemmäksi rakkaudeksi ja myös kumppanuudeksi.
Uskon, että moni tylsistyy ja kyllästyy kun se alkuhuuma on ohi ja ensimmäiset erimielisyydet ponnahtaa esiin. Sitten ollaan valmiita luovuttamaan ja etsimään sitä uutta sieltä aidan toiselta puolelta. Tai tinderistä.
Kirjoitin muutama viikko sitten Elämän kalakaveri -postauksen. Kirjoitinkin siinä, että me teemme Tuukan kanssa paljon yhdessä. ”Olemme myös antaneet toisillemme tilaa. Molemmilla on ystävät säilyneet, eikä kumpikaan ole jättänyt kavereitaan suhteen vuoksi. Silti me olemme myös toistemme parhaat ystävät. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Sen lisäksi, että teemme töitä yhdessä, teemme todella paljon kaikkea yhdessä.” Näin kirjoitin postaukseen. Uskon sen olevan yksi iso syy siihen miksi suhteemme on kestänyt. Teemme sopivissa määrin asioita yhdessä ja erikseen. Kunnioitamme toisiamme ja haluamme viettää aikaa yhdessä. Haluamme seikkailla ja kokea erilaisia asioita.
Mutta me myös haluamme selvittää erimielisyydet ja alamäet. Tiedämme molemmat, että kuulumme yhteen. Tiedämme myös sen, että suhteen eteen pitää haluta tehdä töitä. Ei niin, että suhde olisi vain pelkkien kivien yli tarpomista ja kamalaa työtä. Mutta niin, että jos niitä kiviä tulee, niiden yli halutaan yrittää yhdessä päästä. Ei erikseen ja eri reittejä.
Me myös molemmat mietimme miten käyttäydymme toisiamme kohtaan. Miten puhumme toisillemme ja teemmekö arkisia ihania palveluksia toiselle. Emme tiuski toisillemme tai vähättele toisen sanomaa. Kun tiedämme, että toisella on pitkä päivä takana teemme toisillemme ruokaa valmiiksi yllätyksenä. Haluamme, että toisella on hyvä olla.
Riitelemme aika harvoin. Ja sitten jos riidellään, riita sovitaan hyvin pian. Emme mökötä toisillemme montaa päivää putkeen. Osaamme molemmat pyytää anteeksi.
Nyt raskauden myötä itselleni on tullut entistä vahvemmin se tunne ja halu siitä, että me olemme yhdessä aina. Me olemme kasvaneet yhteen ja oikeastaan en osaa enää ajatella elämää ilman Tuukkaa.
Uskon, että lapsen myötä meidän suhteemme vankistuu vielä entisestään. Uskon, että tulemmme voittamaan vauvavuoden paljon pelotellut suhdekriisit. Uskon, että tulemme viettämään vielä monen monta häävuosipäivää yhdessä. <3
22 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ihana teksti. Nyyh :’-) <3 Ja onnea hääpäivän johdosta!
Kiitos! <3
Voi kuinka ihanasti kirjoitit teistä! ❤ Oikein ihanaa hääpäivää teille, olette ihana pari?
Kiitos! <3
Onnea, onnea! <3
Te olettekin niin onnellisen oloisia, juuri sellaista onnea mikä tulee rakkauden ja vuosien myötä <3
Viikon päästä meidän vuoro juhlia sokerihäitä 🙂
Kiitos Outi! <3 Mutta tiedätkö, niin ootte tekin! <3
Onnea jo etukäteen!
Kyllä se ensimmäinen vauvavuosi vaan syventää sitä rakkautta ja kumppanuutta. Paljon on niin kiinni siitä kuinka toimitaan yhdessä, silloin kyllä jaksetaan vaikka välillä väsyttääkin. <3 Jos ensimmäinen vauvavuosi ajaa erilleen, on suhteessa ollut vikaa jo ennen lasta.
Joo, niin olen ajatellut itsekin, että se vain syventää. 🙂 <3
Onnea hääpäivänne johdosta! 🙂 Hieno kirjoitus ja täyttä asiaa. Itse olen ihmetellyt sitä, miten helposti nykypäivänä lyödään hanskat tiskiin ja erotaan ihan pienienkin syiden takia. Itselläni mies tehnyt reissuhommia jo monta vuotta ja on pitkiä aikoja poissa. Varsinkin , kun mieheni aloitti nuo hommat, monet tutut vihjailivat epäsuorasti ja moni sanoi suoraankin että ei tule kestämään kun toinen on niin paljon poissa. Se varmasti pettää sinua siellä ulkomailla jne… Juu, en kiellä, haastellistahan tämä on aina välillä ollut mutta ei todellakaan minkään muun takia kuin sen, että arkea täytyy pyörittää suurimmaksi osaksi yksin ja ikävä on kova koko ajan. Etenkin nyt harmittaa kun mieheni menettää tyttäremme kasvusta niin suuren osan. Monet ovat sanoneet, että jättäisivät mieheni minun tilanteessani, mutta miksi jättäisin rakastamani ihmisen vain hänen työnsä takia, jota hän tekee sen takia, että yksinkertaisesti muuta ei ole asuinpaikkakunnaltamme löytynyt. Anteeksi avautuminen 😀 mutta tosiaan, kyllä se vaatii aika paljon, että tämä suhde menee karille. 🙂
Kiitos Tanja! <3
Ehdottomasti juuri kuten sanoit, miksi jättäisit miehesi, jota rakastat vain sen vuoksi, että hän tekee töitä ulkomailla? Teillä on kuitenkin rakkaus ja yhteinen perhe. Ja varmasti super ihanaa aina kun hän on kotona.
Ehkä suhteiden eteen ei vain olla valmiita näkemään vaivaa. Sen ymmärrän jos on täysin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat – toinen haluaa perhettä ja toinen ei, tai jotain muuta "isoa".
Ihana! Ärsyttää pelottelu vauvavuosista.. Oon todella sitä mieltä, et jos vauvavuosi ajaa erilleen, niin vikaa on ollu jo ennen lasta 🙂 Niinkuin Noora-kommentoijakin sanoi. Ja jos lapsi halutaan pelastamaan suhde. Joskus toki voi olla hetkellistä apua siitä. Itse seurustelen ja haluan ja toivon että olemme koko loppuelämän yhdessä! <3 Kihlaus ja naimisiinmeno on edessä ja vaikka jännittää ihan hirveästi mitä tuleman pitää.. Kun elämästä ei voi tietää ! Jos näin jatkuisi ihan arkisena tavallisena ihanana niin olisin enemmän kuin tyytyväinen! <3 Ei ole mitään liikoja odotuksia! 😀 Tiedän että arki on ihanaa!
Joo, näin se taitaa varmasti monesti olla. Kyllähän luulisi, että vauvavuosi nimenomaan vahvistaa suhdetta, jos se on ollut hyvä sitä ennenkin. 🙂
Ihanaa arkea ja tulevaisuutta sinulle! Sulla on hyvä asenne elämään! 🙂
Ihana postaus ja paljon onnea teille ? Kirjoitit mielestäni todella viisaasti hyvästä parisuhteesta ja itselläni on samanlainen suhtautuminen ? Ei onnellinen suhde ole sama asia kuin suhde ilman ongelmia vaan sellainen jossa ongelmista selvitään yhdessä ☺
Juurikin näin! 🙂
Monna, oli kyllä todella ihana ja hyvä kirjoitus. Tuntuu tosiaan että suhteissa vaikeinta monelle on juuri nuo alamäet tai siis niiden käsittely. Anteeksi pyytäminen on tärleä taito ja kun molemmilla tahto selvitä yhdessä ei sen ääneen sanominen ole hankalaa. Toivon ja tiedän että teillä tulee varmasti olemaan vielä monen monta hääpäivää <3 Ihanaa odotusaikaa molemmille ja tsemppiä tulevaan! 🙂
Kiitos Terhi. <3 Joo, anteeksi pyytäminen tosiaan tuntuu olevan monelle vaikeaa. En ymmärrä miksi. Ehkä sitten monelle se on vain jotenkin niin kova kynnys, että siinä sitten menettäisi omat kasvonsa tms.. En tiedä. Mutta joka tapauksessa se on tärkeä taito suhteessa. 🙂
Onnea Monna ja Tuukka, miun lemppari-Pursiaiset! <3 Teistä kyllä oikein säteilee tuo yhteinen ilo ja onni, uskon että se on myös aika iso pohja teidän kummankin positiivisuudellenne kun teillä on hyvä olla yhdessä 🙂 Ja teidän vauva syntyy kyllä mahtaville vanhemmille <3
Oi kiitos Anna! <3 Se on varmasti totta tuo. 🙂 <3
Itselläni hyvin samankaltaisia ajatuksia parisuhteesta. Itse olen monesti ihmetellyt miten ihmiset voi erota vauvavuoden aikana. Meillä poika täytti juuri eilen vuoden ja mielestäni me ollaan vaan muututtu vielä paremmaksi tiimiksi tämän vuoden aikana. Kirjoitinkin blogiini juuri tekstin miten parisuhde on tämän vuoden aikana muuttunut. Eihän sitä makuuhuoneessa ole niin vilkasta kun kolmas osapuoli määrittelee rytmin tai tuhisee vieressä. Hellyyttä voi kuitenkin osoittaa muillakin tavoilla. Uskon, että teilläkin tulee menemään hyvin. Olette jo saaneet viettää hyvin aikaa kahdestaan. ?
Joo, siis näin mäkin ajattelen. Että meistä tulee vaan entistä parempi tiimi. Ja ihan varmasti suhde varmasti tulee vähän muuttumaan vauvavuosien aikana, mutta kuten sanoit – hellyyttä voi osoittaa hyvin monella tapaa. <3
Ihana kirjoitus! Haikeana itse luen,kumpa meilläkin olisi näin menty mutta joskus se ei vaan mene..Teillä menee,olette luodut toisillenne <3
Kiitos Nanna <3 Niin, eihän sitä tietenkään ikinä toivo ettei asiat menisi hyvin. Joskus vaan menee niin kuin menee. Mutta pääasia on se, että on sinut päätöksen kanssa ja elämä jatkuu. <3