Lepoa ja lomaa kaivaten.
17
* sis.kaupallisia linkkejä
Vajaa kaksi viikkoa ja olen mammalomalla. Olen ihan valmista pataa jo nyt. Toki teen vielä työni, jotka olen sopinut, mutta mitään ylimääräistä en enää ota. Huomaan olevani todella jo levon tarpeessa.
Huomaan väsyväni helpommin, huomaan pinnani olevan lyhyempi, huomaan keskittymiskyvyn olevan heikompi ja huomaan vältteleväni kaikkea ylimääräistä. Huomaan kaipaavani lepoa, yksin olemista, kotona olemista Tuukan ja koirien kanssa. En mitään muuta. Nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun kalenterissa ei ole yhtään merkintää.
Huomaan, että ihan kuin olisi sellainen eläimellinen tarve kääntyä hieman jo sisäänpäin ja alkaa valmistautumaan tulevaan. Että niinhän moni eläinkin tekee – vetäytyy omiin oloihinsa ja synnyttämään rauhassa. Vaikkakin siis omaan synnytykseen vielä onkin varmasti (ja toivottavasti) muutama viikko jäljellä, silti tällainen olo alkaa vahvistumaan.
On ihana olla kotona, pestä pyykkiä, viikata pestyjä vauvan vaatteita hyllylle ja miettiä minkä asusetin vauvalle ottaa mukaan sairaalaan. On ihana kääntyä omaan kuplaan pikku hiljaa ja tehdä se hyvillä mielin. Ilman mitään syyllisyyttä siitä, että ei jaksa tai edes halua tehdä nyt mitään ihmeellistä.
Treenaaminen on jäänyt jo oikeastaan kokonaan. Ei vain tee enää mieli rehkiä. Kaikki energia menee tämän vatsan kantamiseen ja kannatteluun. Olenkin ajatellut, että loppua kohden vain rauhoitan tahtia ihan jokaisella elämän osa-alueella. Eikä enää ole mitään ”syytä” treenata hikipäässä. On hyvä jo rauhoittua ja antaa lepoa keholle.
Haluan sulkeutua hetkeksi omaan kuplaani ja olla vain. Koska sitten kohta sinne kuplaan tulee pieni ihminen, joka tarvitsee kaiken huomioni. On siis varmasti todella luonnollista, että tässä vaiheessa alkaa kaipaamaan jo aika kovastikin sitä lepoa. Ja niin keho kuin mieli alkaa oikeasti valmistautumaan tulevaan.
Onko siellä muita äitejä, joilla on ollut näitä samankaltaisia ajatuksia silloin kun laskettu aika on alkanut lähetstymään? Vai onko menty tukka putkella ihan loppumetreille asti?
***
Elloksella on nyt tervetuliaistarjous käynnissä! Saat 50% alennusta tilauksesi kalleimmasta tuotteesta + säästät toimituskulut! Edut koskevat vain uutta asiakasta ja uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa 30.9.2016 asti, ja ne voi käyttää vain kerran. Säästät normaalipaketin toimituskulut (norm. 5,20).
Alennuskoodi: 345418
Vanhoille asiakkaille on 30% alennusta kalleimmasta tuotteesta. Etu koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 30%:n alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Säästät normaalipaketin toimituskulut (norm. 5,20) kun tilaat nyt.
Alennuskoodi siihen on: 345403
TÄÄLTÄ PÄÄSET ELLOKSEN SIVUILLE!
17 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Täällä ensimmäinen viikko äitiyslomaa menossa ja just tulin salilta 🙂 Oon huomannu että voin paljon paremmin kun yritän vielä liikkua, tuntuu että kroppa on sitä raihnaisempi mitä enemmän oon paikallani. Eilen kokeilin eka kertaa vesijumppaa, se oli ihanaa! Tuntui että kyljellään nukkumisesta jumiutunut yläselkä avautui ja olo oli vedessä ihanan kevyt 🙂
Muutenkin äitiysloma on alkanut vauhdikkaissa merkeissä, oon buukannut tähän alkuun ”pakolliset” reissut lapsuudenkotiin yms. Päiväunet pitää kyllä nyt jo nukkua pari kertaa päivässä. Rauhoitan tahtia sitten viimeisiksi viikoiksi ja epäilen että ehdin kyllä pitkästyäkin 🙂 Tiedän että liika kotona olokaan ei sovi mulle vaan alan ajatella asioita liikaa, vatvoa ja kehittää huolia joita ei oikeasti ole, joten täytyy tasapainoilla lepäämisen ja aktiivisuuden välimaastossa 😀 Yritän myös tietoisesti nauttia asioista jotka jää vauvan synnyttyä vähemmälle, kuten kaupungilla rauhassa haahuilusta, illanistujaisista ystävien luona ja ravintokäynneistä miehen kanssa.
Onnellista loppuodotusta sulle Monna ja nautinnollista lepoa sitten kun se koittaa! Tee juuri niinkuin susta itsestä parhaalta tuntuu ja mitä tiedät tarvitsevasi 🙂
Oi vitsit, mulla oli tollanen energia vielä pari viikkoa sitten. Just se fiilis treenien jälkeen – kun se vaan toi lisäenergiaa eikä vienyt sitä. 🙂
Nyt on vaan väsyttänyt enemmän. Siksi on ollut pakko himmata.
Onnellista loppuodotusta myös sinulle ja tee sinäkin juuri siltä kun itsestä parhaalta tuntuu! 🙂 Ja olen kuullut, että jos vauva tykkää nukkua vaunuissa – on kaupungilla haahuilu vaunujen kera oikein mukavaa ajanvietettä. 😉
Täällä elellään täysin samaa ”vaihetta” , ihan kuin olisin omia ajatuksia lukenut. Muistan myös esikoisen kohdalla ajatukset, silloin ajattelin että olenko ”normaali” kun ei tehnyt mieli enää nähdä ketään tai jaksanutkaan oikein keskittyä mihinkään. Nyt tiedetään että täysin normaalia valmistautumista tulevaan tämäkin 😀 Täällä tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan 🙂
Joo, siis ihan samanlainen olo! Ei tee oikein mieli edes niitä parhaimpia ystäviä nähdä. 😀 Tai no tekee, mutta kuitenkin myös se kotona oleminen ja hiljaisuus houkuttaa ihan hurjasti.
Tsemppiä vikoille viikoille! 🙂
Päinvastoin. Oli kiva käydä salilla vielä 2 päivää ennen synnytystä koska seuraavat 2 viikkoa menikin sohvalla ja sängyssä vauvan kanssa.
Mahtavaa, että energiaa on löytynyt vielä ihan loppumetreille! 🙂
Tsemppiä loppuodotukseen. On varmasti hyvä levätä ja höllätä näin loppumetereillä vauhtia. 🙂
Kiitos Maiju! ??
Kävelylenkit ja venyttelyt kuuluivat päiviini synnytykseen asti, salitreenin jätin noin kuukautta aiemmin. Kuitenkin ennen synnytystä olin koko viikonlopun itkuinen ja olisin vain halunnut olla kotona. Lähdettiin kuitenkin anoppilaan, mikä ei ehkä ollut kovin hyvä ajatus… Ruoka ei maistunut, mutta sitä minulle tuputettiin. Paljon olin omissa oloissani, sanoin että olen väsynyt, vaikka oikeasti vaan ärsytti kaikki 😀 Jälkeenpäin olen miettinyt, että nämä varmasti oli merkkejä synnytyksestä. Ja hei, usein kuulema ennen synnytystä tulee ”kooma-uni” 😀 La-su yönä nukuin todella hyvin, seuraavana yönä alkoi tapahtua! Kai keho tietää, millon kannattaa levätä, kun vielä ehtii 🙂
Voimia loppuraskauteen!
Aika jännä tuo itkuinen viikonloppu, siinä on varmasti ollut takana juuri se, että keho ja mieli on kaivannut jo rauhaa. <3 Ja mielenkiintoista tietää, että tuollainen kooma-uni saattaa tulla! 😀
On kiva lukea tekstejäsi. Et kaunistele tai kiertele. Oot oma itsesi 🙂
Mulla menossa rv 30+6, kaksostytöt tulossa. Pariviikkoa saikkua takana. Yrittäjä olen ja kauhea morkkis jäädä saikulle. 10v kun oon ollu yrittäjä nii en oo saikulla ollu.
Outo mutta ihana tilanne olla kotona.
Vatsa kasvaa ja tukalaksi muuttuu olo. itken melkeen päivittäin, ilosta ja surusta ja joskus ilman syytä ??
Onneksi palkinto odottaa toiv ensikuun lopulla vasta ❤️❤️????
Mukavaa loppuodotusta ja ota rennosti ?
Kiitos. 🙂 Oma itseni pyrin täälläkin olemaan, aina. 🙂
Voi että, yrittäjänä saikun pitäminen ei todellakaan ole helppoa. Minäkin olen tämän neljän vuoden aikana ollut varsinaisesti sairaslomalla alle 10 päivää yhteensä.
Tukala on olo täällä myös ja kuten sinullakin – on täälläkin tunteet pinnassa. 😀
Mukavaa loppuodotusta myös sinulle!! <3
Olipa mielenkiintoista lukea näitä(kin!) ajatuksiasi, en ollut osannut ajatella, että tämä pesiytyminen ja rauhassa omassa kuplassa oleminen on muillakin näin voimakasta!
Täällä rv 31+5 ja hyvin vastaavanlaisia tuntemuksia tunnen jo nyt. Äitiysloman alkuun tasan kolme viikkoa, ja lasken päiviä… Onneksi siihenkin aikaan mahtuu pari lomapäivää piristykseksi 🙂 Huomaan myös ärsyyntymiskynnykseni olevan hyvin matalalla, mikä lisää ärsyyntymistä entisestään. Noidankehällä ollaan! 😀
Parasta juuri nyt on rauhalliset kävelylenkit iltaisin kuulokkeet korvilla, ja tulevan pienen murun vaatteiden peseminen ja silittäminen (mä VIHAAN silittämistä, mutta nyt se tuntuu ihanalta ajanvietteeltä?!), ja hänen tavaroidensa järjestely. Klassista pesänrakennusviettiä sanoisin 🙂 Myös miehellä tuntuu olevan samanlainen olo!
Joo, tosi mielenkiintoista huomata ettei tämä kuplaan vetäytyminen tosiaan ole vain yhden naisen tarina – vaan useammallakin on näitä samoja fiiliksiä. 🙂
Oi, nauti vielä rauhallisista kävelylenkeistä! Itselläni kävely on ainoa asia, joka tuottaa vähän vaikeuksia. 😀
Nauttikaa siellä miehen kanssa pesänrakennusvietistä! 🙂
Mälsää kun Kaikki parhaat äitiystuotteet oli merkitty ”ei alennusta”-merkillä… ?
Se ei ole kyllä sinun vika Monna! ? Kunhan tässä raskaushormooneissa höyryän…
Mulla selkä pakotti hidastaa tahtia. Toki muutenkin olo aika huono jo samoilla viikoilla ku sulla. Rv 34 alkoi äitiysloma, mutta kyllä mä silti jotain pientä puuhailin että mieli pysyi virkeänä. Tosin tiesin mun synnytyksen käynnistyksen olevan viim rv 39.
Hei Monna!
Tässä kirjoittaa pitkäaikainen lukijasi, harvoin olen kommentoinut mutta nyt viimein sain aikaiseksi. Ihan samanlaisia mietteitä oli minulla noihin aikoihin ennen vauvan syntymää! Todella tuoreessa muistissa kaikki, sillä vaunuissa nukkuu tällä hetkellä 6 kk vanha tyttö. ❤️ Viimeisillä viikoilla väsytti paljon, vähän niin kuin alkuraskaudessakin sekä piti ravata vessassa koko ajan. Myöskin teatterissa käydessä oli epämukavaa istua niin pitkään, oli vaikea löytää mukavaa asentoa! Toisaalta vointi oli yllättävän hyvä, tein kävelyitä ja kotijumppasin. Itseasiassa tein 20 min jumpan kotona ilman mitään ennakkomerkkejä siitä, että neidin syntymä käynnistyisi seuraavana yönä. ?
Ihanaa lukea itsestään huolta pitävän äidin ajatuksia. Urheilu tuo vauva-arkeen mielettömästi energiaa, vaunujuoksut ovat meillä arkipäivää ja ajattelin pian aloitella kuntosaliharrastuksen uudelleen! ? Kaikkea hyvää raskauden loppumetreille ja ihanaa syksyä!!