Mites ne raskauskilot…
30
Raskauden puolivälissä kirjoitin postauksen 20.viikko ja painonnousu. No siitäkös syntyi kovaa kommentointia puolesta ja vastaan ja minä olin hämilläni, koska kerroin vaan omaa tarinaani. Nyt kun luen postausta, on pakko myöntää etten tiennyt silloin mitä kaikkea voi raskaus tuoda tullessaan loppua kohden. Mistä olisinkaan voinut tietää, ensimmäistä kun odotan. No, joka tapauksessa olin varmasti hieman naiivi ja sekös sitten kokeneempia äitejä kiehutti. 😀
Tämän kuvan julkaisin postauksessa silloin.
Olin tyytyväinen siihen, että en ollut alkuraskauden aikana juurikaan kerännyt kiloja. Vain 5kg oli painoa kertynyt puoliväliin mennessä. Toki olen edelleen tyytyväinen, että painoa ei siihen mennessä ollut ehtinyt kertyä enempää – sillä nyt loppua kohden sitä on kertynyt ihan kivasti, vaikka ruokailutottumukset on pysyneet lähes samoina.
Siispä syön sanani ja myönnän, että raskausajan painonnousuun ei itse pysty vaikuttamaan täysin. Mutta en silti sano, että se olisi kokonaan itsestä riippumaton asia. 😉
Vaikka syömistottumukseni on pysyneet lähes samoina koko raskauden ajan, on tässä raskauden vikalla kolmanneksella painoa vain kertynyt jostain kummasta prosentuaalisesti paljon enemmän kuin ekan ja tokan kolmanneksen aikana yhteensä.
Tällä hetkellä puntari sanoo 85kg! Näin on! 🙂 Eli painoa on kertynyt yhteensä 16kg. Ja kuka tietää, kuinka paljon kerään vielä nesteitä ja muuta turvotusta loppuviikkojen aikana.
Toisaalta, nyt asia ei enää harmita minua. Mitä sen on väliä paljonko kukin painaa raskauden aikana? Kenelle tulee 20kg ja kenelle 10kg, mitä sen on väliä. Niinpä niin, ei mitään. Mutta enpä minä sitä tiennyt vielä kesällä.
Kirjoittelin muutama päivä sitten siitä, että olen nyt armollisempi itselleni. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä painoasia on varmasti aika hyvä konkreettinen merkki siitä. 😉
Toki mietin, että kuinka isoksi voin vielä kasvaa, ihan senkin vuoksi etten tiedä kuinka isoa mahaa pystyn enää kuljettamaan mukana. 😀
Nyt mietin, että on todella mielenkiintoista nähdä mitä omalla kohdalla kiloille tapahtuu synnytyksen jälkeen. En enää oikeastaan murehdi sitä, että apua kuinka monta kiloa painan sen ja sen ajan kuluttua synnytyksestä, vaan nyt odotan sitä muutosta ja matkaa mielenkiinnolla. On super kiinnostavaa seurata oman vartalon muokkaantumista. Ja sitä miten eri tavalla naisten kropat palautuvat raskaudesta.
Nyt on enää kaksi päivää mammaloman alkuun ja tämän ison mahani kanssa tulen sitten tallustamaan hitaasti, mutta varmasti kohti pienokaisen syntymää. <3
Ja sitten loppuun vielä tällainen kevennys.. 😀 😀
Nähtäväksi jää, milloin tulee ”ennen ja jälkeen” -kollaasi sitten toisinpäin. 😉
30 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi kun kuulostaa tutulta! 😀 vasta kolme lasta odottaneena, synnyttäneenä ja nyt kasvattajana ymmärrän, miten vähän mistään tiedän. Omista lapsista ja tilanteestani kyllä jonkin verran. Muista ja muiden lapsista en pennin vertaa.
Oppia ikä kaikki. Tsemppiä loppukiriin! !!
😀 Näin se taitaa olla, jokainen raskaus, jokainen synnytys ja jokainen lapsikin on erilainen. Omista tietää, mutta toisten ei. 🙂
Kiitos!
Voi että miten kauniita kuvia,ennen jä jälkeen:) Uskon palautumisen olevan sinulle helppoa kun on ennestään kroppa kunnossa ja kuntoa alla. Tsemppiä viimeisiin aikohin!
Kiitos Nanna! <3
Näin mäkin uskon, mutta aika näyttää. Enkä ota siitä paineita. 🙂
Kiitos!
Olen seurannut blogiasi jo pitkään, mutta nyt vasta kommentoin näinkin ”turhaan” aiheeseen. 🙂
Itse olen neljän lapsen äiti ja jokaisessa raskaudessa painoni on noussut +20kg. Kilot ovat kuitenkin karisseet aina myös pois ja olen päässyt melko helpostikin takaisin normaalipainoon. Ensimmäisen lapsen jälkeen treenasin kovasti ja pudotin painoa reilummin häitä varten, ehkä jopa liikaakin (7kg) alle lähtöpainoni. Muiden raskauksien jälkeen annoin painon kuitenkin laskea omaan tahtiinsa ja hyvä tuli. Esikoisen syntymän jälkeisen painonpudotusprojektin pyyhkisin kokonaan pois, jos voisin. Silloin, ehkä nuoruuttani ja ensikertalaisuuttani, keskityin siihen liikaa.
Luin joskus jostain, että loppujen lopuksi vain ne kilot, jotka ovat tulleet odottajalle ennen raskauden puoliväliä, olisivat sitten ne hankalimmat pudottaa. Ja näin jälkikäteen voin allekirjoittaa tuon väittämän. Muuten paino on laskenut joka kerta kuin itsestään, mutta ne viimeiset pari hassua kiloa ovatkin istuneet hiukan tiukemmassa ja ottaneet enemmän aikaa.
Pointtina kuitenkin on nyt se, että palautuminen tapahtuu myös yhtä yksilöllisesti kuin raskauskilojen kertyminenkin (ja myös siihen vaikuttaa monet tekijät), mutta suuretkaan kilomäärät eivät VÄLTTÄMÄTTÄ vaadi isoa työmäärää.
Näytät todella kauniilta ja toivon sinulle ihanaa loppuodotusta! Lapsen syntymän jälkeen toivon sinun osaavan nauttia pienestä ihmeestänne, etkä stressaavan liikaa ulkonäköön ja painoon liittyvistä asioista. Siihen on naisella aikaa kyllä myöhemminkin. 🙂
Säilytä hieno asenteesi ja muista pitää lempeästi huolta myös itsestäsi, kuitenkin siihen tärkeimpään keskittyen.
Eipä tämä kai turha aihe ole. Nämä synnytys- ja raskaustarinat on meille naisille kuin miehille armeijajutut. 😉
Aika mielenkiintoinen tuo tieto, että ennen raskauden puoliväliä tulleet kilot on ne tiukimmassa olevat. Mutta toisaalta siinä on varmasti paljon totuutta, kun kuitenkin itse pienokainen, istukka, lapsivesi ja kaikki nesteturvotus on useimmiten se isoin painomäärä.
Juu, en stressaa. 🙂 Siitä yritinkin tässä kirjoittaa. 😀 Toivottavasti se tuli esille, että ei niiden kilojen palamisen nopeudella ole merkitystä. Kyllä se kroppa siitä aikanaan palautuu.
Kiitos!
Heh, joo.. sitä ei voi tietää mitä raskaus tuo tullessaan. Itsellä paino pomppasi sinne 92 kiloon, eli 21kg tuli raskauden aikana, viimeiset kuukauden aikana painoa kertyi kilo / viikko, vaikka ruokailu oli kohdillaan. Nopsaa ne turvotuskilot lähtivät pois, herkuttelukilot sitten vaati oman työnsä. Monihan myös vannoo imetyksen laihduttavaan voimaan, paino tippuu noin vain. Se sitten ei toimi kaikille, monilla kroppa taistelee pitääksen kaiken rasvan kiinni niin kauan kuin imettää. Siinäkin pitää muistaa olla itselleen armollinen.
Ihana vatsa <3
Joo, näin on. 😀 Mä veikkaan, että mulla voi hyvinkin nousta vielä päälle 90kg:n. Mutta sittenpähän nousee. 🙂
Kiitos <3
Hih, varaudu siihen että myös vauva-aikana voi tulla samanlaisia ”yllätyksiä”. Raskaus, synnytys ja äitiys on niin ihanan ihmeellisiä asioita, että harvapa niihin pystyy ihan oikeasti varautumaan etukäteen. Elämä yllättää ja mielipiteet voi muuttua. Itsellä oli hirveä kiire treenaamaan ensimmäisen synnytyksen jälkeen ja nyt toisella kierroksella jo muistaa että se kaikki kestää hetken vaan. Salit ja lenkkipolut on paikoillaan vielä vaikka muutaman kuukauden odottelis. Samoin ystävät ja kaikenlaiset menot on vielä vauvavuoden jälkeenkin olemassa, ainakin jos ne ystävät on alunperinkään ollut mistään kotoisin… Mutta sanoppa se juuri synnyttäneelle, jonka päälimmäinen itkunsekainen ajatus on että ”mä en enää IKINÄ pääse yksin vessaan!” 🙂 terv. RV 37
Tää on niin totta!!!! Mulla ei oo mitään muuta tarkoitusta elämässä kuin tuottaa maitoa; mä olen kävelevä ruokinta- alusta ja miten mä päädyin tähän, ei musta pitänyt tulla tällaista…..
Juu, ei mulla varsinaisesti mikään kiire ole treenaamaan. 🙂 Ja tiedän kyllä, että se ei ole hyväksikään lähteä liian aikasin repimään.
Mä en kyllä usko tohon, että en ikinä pääse yksin vessaan 😀
Tsemppiä loppumetreille Katja!
Upealta näytät ja ihanat hiukset! Mukavia hetkiä ja tsemppiä tulevaan koko perheelle 🙂
Kiitos kovasti! 🙂
Mulla kävi mun toisessa raskaudessa niin, että ensimmäisten 25 viikon aikana paino nousi vain 5kg, mutta lopulta kiloja tulikin 25! Oho, hups! Mutta suurin osahan on nesteitä, koska mulla lähti viikossa 14kg synnytyksen jälkeen 🙂 Tsemppiä loppu metreille.
Kuulostaa tutulta! 🙂
Suurin osa tosiaan taitaa olla nesteitä!
Kiitos!
Mulla tuli 20kg, alussa vähän ja lopussa paljon ihan itsestään. Kättärille jäi 4,2kg, eli vauvan paino. Viikossa tippui melkein kymmenen kiloa ja normaalipainossa olin kun vauva 4 kk. Paino jatkoi laskua ja kun vauva 1v, olin 5kg normaalia painoa kevyempi. Nyt olen saanut kilon takaisin ja lapsi 1v5kk, hidasta on.
En stressannut painoa, vaan se lähti imettämällä itsestään. Vaunulenkit oli liikuntamuotona aina 8kk ikään ja sitten aloin liikkua normaaliin tapaan. Mutta ei se painon vauhdikas lasku mitään mahtavaa ollut – myös lihakset ovat hävinneet.
Huikea vatsa! ?
Näitä on kyllä mielenkiintoista lukea, miten eri tavalla kuitenkin monilla kilot sekä kertyy, että lähtee pois.
Tuo 15-20kg taitaa olla aika normaali lisäys painoon raskausaikana. 🙂 Ja toisilla lähtee synnärillä siitä jo puolet ja toisilla parin ekan kuukauden aikana kaikki. Stressata siitä ei kyllä kannata.
Kiitos! <3
Jokaisella raskauskilot on omanlaisensa, ei niitä voi mun mielestä mitenkään verrata. Joku kerryttää 30kg (eikä välttämättä mätä ruokaa kaksin käsin), joku alle 10kg.
Mulla itsellä tuli aloituspainosta esikoisesta 7kg, kakkosesta 3kg ja kaksosista taas sen 7kg. Ja tämä selittyy sillä, että mun paino LASKI aina (jokainen kerta), kunnes vasta viikon 22 jälkeen lähti nousuun. En enää muista (tuplat täyttää keväällä 10v), minkä verran laski eniten, ennen kuin lähti nousuun. Sen muistan, että tokalla kerralla neuvolassa jo epäiltiin, että mä en syö. Mä sain aika monen neuvolakäynnin jälkeen käydä hyvällä omalla tunnolla mäkissä lounaalla =D. Ja pidin heille neuvolaan ruokapäiväkirjaa…
Mulla ilmeisesti aineenvaihdunta oli aina odottaessa toooooosi vilkas ja ei mulla koskaan (tuplia odottaessakaan) maha näkynyt takaa, kaikki oli edessä. Vaappuvasta kävelystä sen kyllä sitten huomasi ;).
On kyllä ihana masu, vaikka raskaaksi en enää halua missään tapauksessa, aina välillä on tuota raskausmahaa ja siellä sisällä potkivia vekaroita ikävä =D.
Joo, ei voi verrata. Näin on.
Yksilöllisiä tosiaan on kaikki raskaudet. 🙂
Ja kiitos! 🙂
Juu juurikin näin.. Vikalla kolmanneksella ne kilot vasta paukkuu? Ja niin kuin huomasitkin niin kyllä sitä synnytystä vaan kummasti alkaa toivomaan? Luontoäiti on fiksu..Tsempit loppumetreille!
Näin se tosiaan taitaa olla 🙂
Onneks on luontoäiti niin fiksu, että synnytystäkin alkaa ihan toivomaan. 😉
Kiitos!
Hei, onnea koko perheelle!
Anteeksi kysymys, joka ei suoranaisesti liity postauksen aiheeseen, mutta on pohdituttanut itseä jo jonkin aikaa. Koitan olla mahdollisimman vähän tökerö, tämä on herkkä aihe ja siitä keskusteleminen on ehkä ollut vähän tabu lähipiirissäni…
Muistelen, että joskus kauan sitten kirjoitit sävyyn ”meillä on näin kahdestaan hyvä perhe”. Käsitin silloin että olitte valinneet lapsettoman parisuhteen. Miksi mieli muuttui (pahoittelen jos olen käsittänyt tämän väärin)? Voiko se oikeasti muuttua?
Tuntuu, että kaikissa lapsen hankkimista käsittelevissä lehtijutuissa a) henkilö ei ole koskaan halunnut lapsia b) on aina halunnut suurperheen c) kärsii lapsettomuudesta parisuhteen puuttuessa tai fyysisistä syistä. Nimimerkillä en tiedä haluanko itse koskaan lapsia ja koen olevani siksi viallinen. Kai tähän maahan joku muukin epätietoinen nainen mahtuu.
Moi! 🙂
Ei tarvi pyytää anteeksi. 🙂
Olen kirjoittanut tästä itse asisassa toisen postauksen raskausaikana, jossa juuri käsittelin tuota aiempaa postaustani.
Sen verran oikaisen, että siinä aiemmassa postauksessa en puhunut etten ikinä halua lapsia. Kirjoitin, että meillä on nyt hyvä näin. 🙂
Mutta epätietoinen on aika kuvaava sana myös täällä olleesta tilasta. Emme olleet 100% varmoja haluammeko lapsia, tai toisaalta emme olleet 100% varmoja ettemme niitä ikinä haluaisi. Sitten maailmankaikkeus päätti ratkaista asian. 😉 Ja nyt olemme kyllä enemmän kuin onnellisia tästä. <3
Ei kannata siis huolestua, kyllä se jossain välissä selviää sinullekin haluatko lapsia vai ei. 🙂
Kiloilla ei niinkään väliä, jos ruokavalio kohdillaan. Silloin et sokerilla kasvata itseäsi, etkä lastasi. Mutta saat kyllä olla kiitollinen noin sievästä vatsastasi. Minun painoni ei ole järkyttävästi vielä noussut, eikä ylimääräistä ihan hirveästi ole mut maha vaan leviää pikkusen eri tavalla sivuille ja on todella alhaalla. Joten näyttää siltä että vyötärö on saanut ylimääräisen renkaan. Varsinaisesti ei oo mitään merkitystä, mutta useamman raskauden kokemuksella tämäkään ei mene aina samalla tavalla ?
Joo, näinhän se on. 🙂 Kun tietää, että ruokavalio on kohdallaan niin kaikki on hyvin. Kilot kertyy sitten nesteistä ja mistä lie, mutta kunhan ei tosiaan ihan jokapäiväisellä sokerimässytyksellä. 😉
Kiitos. <3 Masujakin taitaa olla niin paljon erilaisia. Tsemppiä loppuraskauteen! 🙂
Minulle kahdessa ensimmäisessä raskaudessa tuli +30kg. Silloin söin vähän vapaammin, ja kun tulin kolmannen kerran raskaaksi, olin todella tarkka kaikesta mitä syön ja annoskoot vielä päälle. Taisin koko raskausaikana syödä vain yhden suklaapatukan herkkuna. Stressasin painosta neuvolan avustama todella paljon, nyt jälkikäteen mietittynä, kun aikaa on kulunut, mietin oliko se kovinkaan viisasta. Stressi kun ei ole hyväksi sekään ja painoa kertyi kuitenkin se +26kg, ja lopussa tuli vielä raskausmyrkys. Me ollaan vaan kaikki erilaisia… Onneksi raskausajan vaikeuksien vastapainoksi ”sain” helpot synnytykset.
Voi harmi, että olet joutunut stressaamaan raskauskiloista ja vielä neuvolan ”avustamana”.
Mutta onneksi olet tosiaan saanut helpot synnytykset! 🙂
Kaikki me ollaan niin erilaisia. Mä laihduttelen ekan raskauden kiloja sillä kakkosesta ja kolmosesta niitä ei tullut koska olin todella tiukalla vhh-dieetillä raskausdiabeteksen vuoksi. Ja koska lähes 8-vuotta on mennyt kantaen ja imettäen niin grammaakaan ei lähde ilman kamalaa työmäärää pois. Sen on todenneet mm. kaks pt:tä jotka on ihmetelleet tässä vuosien varrella imettäjän metaboliaa. Pikkuvauva-aikaan liittyy myös usein paljon stressiä ja väsymystä jotka vähän salakavalasti vievät herkkujen pariin, varsinkin jos joskus ennen elämässä on ollut taipumusta ylipainoon. Toisilla paino tippuu imettämällä toisilla ei. Kakkosen kanssa syntyi kaverille samaan aikaan tyttö ja häneltä suli kaikki raskauskilot muutamassa kuukaudessa. Toisaalta hänen tyttönsä sai painoa joka kk kilon kun omani sai vain puoli kiloa. Eli jostain syystä tämä vauva sai ”kermaa” reilusti ja omani otti vain sen minimin mitä tarvitsi (samanlainen on edelleen 5-vuotiaana). Niin ne on erilaisia ne vauvat. Itse ehkä ajattelen kuitenkin niin, että koska korvikeruokinnalla on taas yhteyksiä diabetekseen ja lihavuuteen, niin omista kiloista huolimatta pyrin imettämään ennemmin jotta sitten lapseni ei sais näitä ”riskejä” kun ovat kuitenkin äidin geenit jo perineet. Raskauskilot taas on ihan normaali juttu ja sisäänrakennettu, ihmisen on kuitenkin pitänyt pystyä aina ruokkimaan jälkeläisensä oli ravintoa tai sitten ei. Ja sä olet kyllä hehkuvan kaunis ja hoikka olit raskaana tai sitten et. Synnytyksen jälkeen kannattaakin olla tarkkana niiden vatsalihasten kanssa ja moni käy pari kk synnytyksen jälkeen esimerkiksi osteopaatilla varmistamassa että kaikki on palautuneet kohdalleen ja vasta sen jälkeen aloittaa treenaamisen. Sinä kun olet liikunta-alan ammattilainen niin kannattaa laittaa korvan taakse.
Kaikki me ollaan erilaisia, näin se on.
Juu, vatsalihasjutut ja treenaamisen aloittaminen synntyksen jälkeen on kyllä hyvässä tiedossa. Erkaumat, laskeumat ja muut jutut on opiskeltu ihan työn puolestakin jo hyvin.
Samoin osteopatia on tuttua, olen raskauden aikanakin käynyt useaan otteeseen. 🙂
Mulla oli koko raskauden ajan pahoinvointia ja ruokahalu rajoittui aina tiettyihin ruokiin, jotka oli yleensä jotain epäterveellistä (=paljon kaloreita ja rasvaa ja hiilareita jne). Nyt raskauden jälkeen tuntuu melkein uskomattomalta että pystyy taas syömään kaikkea terveellistä, fiilistelin mun miehelle monta päivää sitä kuinka hyvältä maustamaton jogurtti+leseet+siemenet maistuu, näin siitä untakin 😀
Varmasti painonnousuun voi vähän vaikuttaa, mutta joskus raskausaika voi olla sellaista helvettiä, että ei vaan jaksa. Mä en ainakaan jaksanut. Se ois tarkottanut päivittäistä oksentelua koko raskauden ajan. Sen lisäksi vielä mulla oli selkäkipuja ja takalantion kipuja jotka hankaloitti liikkumista aika paljon, koska: selkäkipuun auttoi liikunta, mutta se pahensi lantiokipuja. Lantiokivut taas helpotti jos lepäs, mutta silloin selkäkivut taas pahentui.
Mun on vieläkin hankala uskoa että koko raskausaikana tuli painoa vain 8 kiloa ja ne kaikki jäi synnärille. Ja vauva painoi kuitenkin yli 3 kiloa ja raskaus meni yliajalle.