Luulin jo sen käynnistyvän.
16
Lauantaina iltapäivällä olin ihan varma, että nyt se synnytys käynnistyy.
Meillä oli viime lauantaina pieni ”situation” päällä, koska sekä äitini, että veljeni ja appivanhempani olivat kaikki poissa Helsingistä la-su. Mietittiin jo etukäteen Tuukan kanssa, että mitä ihmettä sitten tehdään jos synnytys alkaa juuri silloin. Mihin me laitetaan koirat?! Meitä molempia vihastutti ja suretti hetkellisesti se, että täällä ei olisi kukaan paikalla.
Lauantai menikin vähän jännissä merkeissä. Aamusella oltiin ihan rauhassa kotona, siivoiltiin ja heitettiin tavaraa pois. Tehtiin tilaa vauvan tarvikkeille yhteen kaappiin ja olla möllötettiin. Tuukka lähti käymään salilla ja minä aloin tehdä meille lounasta.
Sitten jotenkin varmaan kroppa reagoi siihen pieneen jännitykseen, että mitä jos se tapahtuu tänään.. Ja niin minulla supistelikin koko lauantain iltapäivän ja alkuillan. Supistelut eivät olleet kivuliaita, vaan luultavasti niitä ennakoivia. Tai jotain, mitä niitä nyt on. Vatsan kovettumista ja ihmeellistä möngerrystä tuntui pitkin päivää.
Sanoin Tuukalle illansuussa, että se voi olla ettei synnytys ole enää kaukana.
Sunnuntaina aamu kuitenkin koitti ilman synnytyksen käynnistymistä. Se on jännä kuinka sitä synnytystä odottaa joka ilta, että mitä jos ensi yönä…
Se, että olen itse ajatellut vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa ja että pari eri lääkäriä ja myös neuvolantäti on näin arvellut, vaikuttaa toki paljon siihen odottamiseen. Se vaikuttaa siihen niin, että mietin joka päivä josko nyt?! Vaikka samalla tiedostankin sen, että vauva saattaa olla tuolla masussa vielä pari viikkoakin. Että nyt vaikka sitä on oltu raskaana jo 269 päivää, silti vielä odotetaan.
Jo raskaana, helmikuussa 2016.
Eräs hyvä ystäväni, joka on nyt raskauden alkumetreillä laittoi minulle yksi päivä viestiä, johon hän kirjoitti:
Miten kirjaimellinen onkaan sana ”odotus” : 40 viikkoa!!! 😀
Ja niinhän se on. Vaikka nyt itse olenkin jo niin loppumetreillä, muistan hyvin sen alkuajan fiiliksen, että kuinka pitkältä se tuleva aika tuntuikaan. Ja silti, vaikka näin pitkällä jo olen, tuntuu se odottaminen silti odottamiselta edelleen.
16 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ihan kohta Monna! Muistan itsekin kuinka loppumetreillä supisteli,ei kipeästi mutta ennakoivasti. Hyviä merkkejä,kohta menet:)
Ihan kohta! <3
Kun olin itse raskaana T:stä, niin mulle oli moni sanonut, että ”toinen lapsi syntyy etuaikaan”. Olin tyyliin kuukautta ennen jo sormi liipasimella, että nyt mennään! Vaikka lapsi laskeutui tosi aikaisin ja kiinnittyi, niin ei se silti mitään kerro. Aina kun kävin neuvolassa, niin ”joo ei mene enää kauaa”. Lopputulos oli se, että synnytys käynnistyi itsestään 41+5 kun mulla olis ollut seuraavana päivänä aika yliaikaiskontrolliin.
Jumankauta mä tein kaikkeni 😀 ! Join varmaan 3L vadelmateetä kyykyssä joka päivä ja zumbasin olohuoneessa. Muistan kun hain vanhempaa lasta hoidosta niin hoitajat vaan taivasteli, että ”no VIELÄKÖ sä oot siinä…. ”. Tuntu kun olis ollut kaks vuotta raskaana…
Ei vitsit mä repesin tolle: ”Join varmaan 3L vadelmateetä kyykyssä joka päivä” 😀 😀 Apua!! Kyllä sitä tosiaan taitaa loppuvaiheessa yrittää ihan kaikki keinot, että lapsi tulis pihalle. Ja siis just ennen kun kirjoitin tän postauksen, sanoin Tuukalle, että tuntuu kuin oisin ollut kaks vuotta raskaana. Tuukka vastas, että niin hänestäkin. 😉 😀 Hahaha..
Tossa kohtaa ei itellä meinannut kärsivällisyys millään riittää. Kokeiltiin kaikki seksi-sauna-siivous metodit mutta ei ne auttaneet mitään. Omien lasten suhteen kävi niin, että ne pojat, jotka syntyivät ennen laskettua (esikoinen 3 viikkoa, keskimmäinen 5 päivää) olivat vaikeampia vauvana, 3 viikkoa etukäteen syntyneellä oli kaikki mahdolliset vaivat koliikista lähtien. Kolmas poika syntyi laskettuna päivänä ja hän on ollut ylivoimaisesti helpoin ja tervein.
Pääsääntöisesti aina parempi, että on laskettuun tai vähän ylikin, vauva on silloin paljon valmiimpi ja ei niin altis suolisto/ruuansulatus ym. vaivoille. Mutta tää on tietty asia, johon ei itse pysty juuri vaikuttamaan, joten turha sitä murehtiakaan.
Tsemppiä loppumetreille!
Joo, ei meinaa kärsivällisyys riittää.. Mutta tosiaankin noinhan se on, että mitä pidempään vauva masussa pysyy, sen paremmassa kunnossa se sieltä ulos tulee. 🙂
Kiitos! <3
Meilläki oli viikonloppuna melkein jo tilanne päällä. Perjantaina huomasin, että olen vuotanut vähän verta. Kurvasin siis töistä (kyllä, 37 viikolla raskaana ja töissä, asun ulkomailla) suorilta käsin sairaalaan. Sairaalassa makasin käyrillä 1,5h, ei mitään ihmeellistä, vauvalla siis kaikki hyvin, mutta ultraus paljasti, että vauva on pyörähtänyt perätilaan. Verenvuodolle ei keksitty syytä, arveltiin, että synnytys voi olla lähellä ja ensisynnyttäjien ei toivota kokeilevan onnistuisiko perätilasynnytys. Joten, varattiin aika lauantaille uudestaan käyrille ja ultraan, sekä maanantaille aika kääntöyritykseen. Saimme heti ohjeet valmistautua siihen, että mikäli maanantaina kääntöyritys ei onnistu, jos vauva menee stressiin, joudutaan tekemään hätäsektio. Otin homman aika rauhallisesti sairaalassa, mutta kotona hajosin palasiin. Niin paljon kun synnytystä ei voikaan suunnitella, olin kuitenkin mielessäni toivonut normaalia synnytystä, en sektiota.
Noh, lauantaina lapsonen oli taas kääntynyt oikein päin. Maanantain kääntöaika peruttiin, mutta tilalle kontrolliaika käyrille ja ultraan. Maanantainakin jälleen kaikki hyvin ja vauva oikein päin. Eilen tuli täyteen 38 viikkoa ja vauvalla tuntuu olevan vieläkin liikaa tilaa kääntyillä vatsassa, onneksi hän on usein hikkaileva yksilö, joten voin päätellä asennon siitä kun hikka tuntuu alavatsalla.
Verelle ei keksitty selitystä, ehkä siellä kohdunsuulla tapahtuu jotain, vaikka perjantain tutkimuksessa kypsymisestä ei ollut mitään merkkejä.
Mutta, tulipa pakattua sairaalakassi, vietyä avaimet työkaverille, joka tulee hakemaan koirat hoitoon kun tositilanne on päällä ja muutenkin valmistauduttua siihen, että lähtö voi tulla koska hyvänsä. Vielä ensi maanantaina on lääkäriaika, jossa katsotaan vauvan kokoa ja muutenkin briiffataan oma lääkäri, joka tottakai oli juuri lomalla kun kaikki tämä tapahtui. Niin, ja sain sairaslomaa äitiysloman alkuun saakka (äitiysloma täällä alkaa laskettuna päivänä, mikäli et halua sen lyhenevän toisesta päästä).
Tsemppiä viimeisiin hetkiin! Täällä toinen vähintään yhtä kovasti odottava! 😉
Vitsit tollanen verenvuoto varmasti säikäyttää. 🙁
Ihanaa, että vauva oli kääntynyt sitten itsekseen takaisin ”oikein päin”. <3
Tsemppiä sinnekin viimeisiin hetkiin!!
Hupsu. 🙂 Eikös sulla ole kaupunki täynnä ystäviä, jotka ovat valmiita huolehtimaan koirista ja kaikesta sillä aikaa, kun sinulla ja Tuukalla on tärkeämpää tekemistä, vaikkei lähisuku olisikaan käytettävissä? 🙂
Ihan valtavasti onnea ja kärsivällisyyttä odotuksen loppuhetkiin. Toivottavasti kaikki menee synnytyksessä hyvin ja kauniisti! <3
No onhan niitä ystäviä juu, mutta suurimmalla osalla oma perhe, koirat, työt jne.. Oma elämä. 😀
Nyt on kuitenkin lähisukukin taas paikalla. 🙂
Kiitos! <3
Jänskiä aikoja ja hetkiä teillä! ?
Vitsit toi on muuten yleistä, että lääkäri tai terkkari menee ja sanoo ekaa odottavalle viikolla 36-37, että tämä vauva voi syntyä ihan milloin vain. Kukapa asiantuntijaa ei uskoisi?!? ☺ Sit odotellaan ja odotellaan ja se odottavan aikahan on pitkä.
Mä oon pariin kertaan ollut parille kaverille tylsä kamu kun oon sanonut, että hei samaa tolle neiti x:llekin sanottiin ja sen vauva syntyi laskettuna päivänä ja neiti y:n meni yli.
Epistä ?
Voimia loppuodotukseen ja jännittäviä hetkiä!! ??
Toi siis näköjään on todellakin hirmu yleistä, että lääkärit ja terkkarit povailee ennenaikaista synnytystä. Ihan tosi tyhmää. 🙁 Sehän vaan pistää pään sekaisin.
Kiitos! <3
Mua oikeen suututti kun neuvolan täti kaikissa raskauksissa toitotti että ensi viikolla et varmaan enää tule vaan nyytti on jo kainalossa,niin sitä on menty yliaikaseksi neljä kertaa joista kaksi jouduttiin käynnistämään 42+2.oli pitkiä viikkoja kun sieltä 37 asti joka päivä toivoi että synnytys alkaisi?..no loppu hyvin kuitenkin.tsemppiä ja kärsivällisyyttä sulle loppuajalle!
Joo ihmeellistä! 🙁 Eihän ne sillä tietysti mitään pahaa tarkoita, mutta mielummin kyllä ei tollasia ”kohta on jo nyytti kainalossa” -ennustuksia.
Kiitos! <3
Sinä kyllä niin kirjoitat suoraan mun ajatuksia, ihan uskomatonta! Täällä rv38, ja joka ilta nukkumaan mennessä minäkin mietin, että no meneeköhän ne vedet tänä yönä. Jostain syystä päähäni on iskostunut ajatus, että vauva tulisi etuajassa, synnytys käynnistyy vesien menolla ja juurikin yöllä. Hauska nähdä sitten lopulta kuinka käy ?
Toivotaan, että meidän piiii-iiitkä odotus palkitaan pian ☺️❤️
Joo, siis joka ilta! Ja sitten joka aamu, että ”ei vieläkään”.. 😀
Kyllä se odotus onneks pian meille molemmille palkitaan. <3