* sis.mainoslinkkejä

Fiilistelen tässä jo niin paljon tulevaa, että päätin tilata itselleni ristiäismekon. Tai oikeastaan kaksi. 😉 Katselin erilaisia vaihtoehtoja, pitkiä ja lyhyitä. Mutta yksi sama asia oli kaikissa katsomissani mekoissa: avoin kaula-aukko.

Hassua, että pitää tosiaan miettiä nyt kaula-aukkojen kokoa ristiäisiä (ja toki muutenkin) varten. Että on sitten mahdollisimman helppo ja vaivaton imettää kesken juhlien.
En kuitenkaan meinaa ihan tissivako vilkkuen olla ristiäisissä, vaan laitan tuonne mekon alle imetystopin.TÄMÄ Cala Dress, on joustavampaa materiaalia ja tulee antamaan rintojen kohdalta periksi – jos (ja kait kun) rinnat vielä sitten maidon noustessa kasvavat lisää.. 😀

TÄMÄ Ellix Dress on hyvin saman mallinen, mutta pitsinen eikä niin joustava. Ja jos tämä ei mahdu päälle ristiäisissä, niin sille on käyttöä varmasti myös myöhemmin. 😉

Nämä alla olevat kolme mekkoa oli myös tarkassa harkinnassa. Ja varsinkin tuo keskimmäinen oli sellainen, mikä miellytti silmää tosi paljon. Mutta en ollut ihan varma tuosta kaula-aukon joustavuudesta ja kätevyydestä.

Tuolta Bubbleroomista löytyy ihan älytön määrä super ihania mekkoja! Ja hinnatkin menee laidasta laitaan, on merkkituotteita ja kalliimpia ja sitten on vähän lompakkoystävällisempiä.

TÄSTÄ pääset katsomaan kaikkia noita ihanuuksia, jos etsinnässä on vaikka pikkujoulumekko! Siellä on nyt myös MidSeasonSale käynnissä, että halvalla lähtee paljon ihanuuksia! 🙂

***

Mekkohulluin terveisin,

Ai niin ja pistäkää mun snäppi seurantaan (@monnatreenaa), teen sinne tänään I love me messuilta raporttia! ???

Lauantaina iltapäivällä olin ihan varma, että nyt se synnytys käynnistyy.

Meillä oli viime lauantaina pieni ”situation” päällä, koska sekä äitini, että veljeni ja appivanhempani olivat kaikki poissa Helsingistä la-su. Mietittiin jo etukäteen Tuukan kanssa, että mitä ihmettä sitten tehdään jos synnytys alkaa juuri silloin. Mihin me laitetaan koirat?! Meitä molempia vihastutti ja suretti hetkellisesti se, että täällä ei olisi kukaan paikalla.

Lauantai menikin vähän jännissä merkeissä. Aamusella oltiin ihan rauhassa kotona, siivoiltiin ja heitettiin tavaraa pois. Tehtiin tilaa vauvan tarvikkeille yhteen kaappiin ja olla möllötettiin. Tuukka lähti käymään salilla ja minä aloin tehdä meille lounasta.

Sitten jotenkin varmaan kroppa reagoi siihen pieneen jännitykseen, että mitä jos se tapahtuu tänään.. Ja niin minulla supistelikin koko lauantain iltapäivän ja alkuillan. Supistelut eivät olleet kivuliaita, vaan luultavasti niitä ennakoivia. Tai jotain, mitä niitä nyt on. Vatsan kovettumista ja ihmeellistä möngerrystä tuntui pitkin päivää.

Sanoin Tuukalle illansuussa, että se voi olla ettei synnytys ole enää kaukana.
Sunnuntaina aamu kuitenkin koitti ilman synnytyksen käynnistymistä. Se on jännä kuinka sitä synnytystä odottaa joka ilta, että mitä jos ensi yönä…

Se, että olen itse ajatellut vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa ja että pari eri lääkäriä ja myös neuvolantäti on näin arvellut, vaikuttaa toki paljon siihen odottamiseen. Se vaikuttaa siihen niin, että mietin joka päivä josko nyt?! Vaikka samalla tiedostankin sen, että vauva saattaa olla tuolla masussa vielä pari viikkoakin. Että nyt vaikka sitä on oltu raskaana jo 269 päivää, silti vielä odotetaan.

Jo raskaana, helmikuussa 2016.

Eräs hyvä ystäväni, joka on nyt raskauden alkumetreillä laittoi minulle yksi päivä viestiä, johon hän kirjoitti:
Miten kirjaimellinen onkaan sana ”odotus” : 40 viikkoa!!! 😀
Ja niinhän se on. Vaikka nyt itse olenkin jo niin loppumetreillä, muistan hyvin sen alkuajan fiiliksen, että kuinka pitkältä se tuleva aika tuntuikaan. Ja silti, vaikka näin pitkällä jo olen, tuntuu se odottaminen silti odottamiselta edelleen.