* sis. mainoslinkkejä

Oon ihastunut yhteen lastentarvikemerkkiin. En tiedä yhtään mikä on sen ”status” näillä markkinoilla tai muiden äitien mielestä, mutta mun mielestä niillä on ihan super ihania juttuja kaikki! 😀 Ihan jostain tuteista ja ruokalapuista isompiin tarvikkeisiin, kuten lämpöpusseihin ja hoitolaukkuihin. Ja se merkki on Elodie Details.

Oon tilannut tältä merkiltä aika monta juttua jo tulevalle vauvalle. Ja tätä merkkiä myydään aika monessakin lastentarvikeliikkeessä. Onko merkki teille tuttu? Onko jotain kokemusta siitä?
Nyt viimeisimpinä oon tilannut vaunuja varten sadesuojan ja kylmiä talvipäiviä varten lämpöpussin ja rukkaset. Kaikki on mielestäni niin söpöjä ja ihania, että tekee mieli vain hypistellä niitä. 😀

• Elodie Details Sadesuoja
• Elodie Details Rukkaset (0-12kk) – Nyt ALEssa! 😉
• Erilaisia lämpöpusseja

Eikö ookkin suloisia?
Nyt tuntuu, että täällä on kyllä jo niin valmista kun olla vain voi vauvaa varten. Että ei enää tarvita kuin se vauva. 😉 Vajaa kaksi viikkoa on laskettuun ja kyllä täytyy sanoa, että joka aamu sitä on sellainen olo, että eikö se nyt vieläkään tullut.. 😀 Jostain syystä nimittäin itse uskon, että synnytys starttaa yöllä.

Ellokselta saa nyt 40% alennusta kalleimmasta tuotteesta! Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 20.10.2016 asti ja sen voi käyttää vain kerran.

Alennuskoodi: 340502

TÄSTÄ pääset shoppailemaan! 😉

***

Söpöä ja energistä keskiviikkoa kaikille! <3

Minä, positiivisuuden perikuva. ”Aina lähes kaikesta löytyy jotain positiivista.” ”Ei asiat valittamalla parane.” jne…
Jo pienenä tyttönä sanoin äidilleni, isälleni ja veljelleni, että ”iloa virneeseen”. Sanoin sen aina jos joku oli allapäin. Se tarkoitti sitä, että hei ei murehdita turhista, vaan hymyillään ja mennään eteenpäin. Jo pienenä ajattelin, että kyllä positiivisella asenteella selviää melkein mistä vain.

Nyt huomaan, että raskaus on muuttanut minua tässä(kin) asiassa. Kuljen usein suu mutrussa ja valitan jostain. Ihan turhista asioista. Huokailen ja stressaan. Se ahdistaa. En ole sellainen, en halua olla sellainen. Mutta väsymys sen kai tekee. Tai huoli jostain, mistä en edes tiedä.

Laita ranteeseesi kuminauha ja yritä olla valittamatta 21 päivän ajan. Jos valitat, sinun täytyy siirtää nauha toiseen ranteeseesi ja aloittaa haaste alusta. Jatka näin niin kauan, että 21 päivää on täynnä.

Oletteko kuulleet tuosta haasteesta? 21 päivää valittamatta. Haaste perustuu amerikkalaisen pastorin ja selfhelp-gurun Will Bowenin kirjaan A Complaint Free World. Bowenin mukaan sanat luovat todellisuutta. Kun valittaa, maailma myös näyttää sen mukaiselta. Kun kaikenlaisen valittamisen ja vikisemisen lopettaa, elämä muuttuukin paremmaksi. Tavoite ei täyty viikossa, eikä välttämättä kuukaudessakaan. Mutta kun tarpeeksi kauan jaksaa yrittää, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään ja henkiseen hyvinvointiin.

Mä kyllä uskon tähän. En ole kokeillut tuota haastetta ja voisin melkein sanoa, että olisin siinä aiemmin onnistunut helposti. Mutta entä nyt?
Haasteen ensimmäiseksi vaikeudeksi on kuulemma monilla tullut se, että valituksen sävyttämää tekstiä tulee suollettua todella helposti ja vähän jopa huomaamatta.
”Hitto, miten kylmä, kauhea ruuhka, hirveä nälkä. jne”
Haasteen aikana voi sanoa ”on kylmä”, koska se on fakta ja pelkkä toteamus, ”hitto, miten kylmä” taasen on sitä valittamista.

Kevyt ballerina! 😉

Ajattelen oikeasti, että asiat ei valittamalla parane. Jos ulkona on kylmä, pitää pukea tarpeeksi päälle ettei palele. Jos on kauhea ruuhka, voi miettiä pystyykö ruuhkia välttämään jotenkin. Jos ulkona sataa, ei se sade valittamalla lopu. Mutta toki tulee niitä hetkiä, kun oikein tekee mieli vinkua ja vonkua.. kieriskellä siellä omassa kurjuudessaan, vaikka oikeasti juuri mikään asia ei ole huonosti. Jos on nälkä, ei muuta kun ruokaa tekemään.

Huomaan ainakin omalla kohdallani, että valittaminen vain kurjentaa oloa. Kun istun sohvalla ja märisen Tuukalle, että sattuu sinne ja tänne ja eikö tämä vauva synny ikinä, tulee vain kurjempi mieli. Mutta jos vain mennä posotan ja ajattelen, että nyt kolottaa ja on huono olo, mutta ei se kestä ikuisuutta, mielikin pysyy paljon virkeämpänä.

Onko joku teistä kokeillut tuota 21 päivän haastetta? Jos on, oliko se helppoa vai vaikeeta? 

Lähtisikö joku teistä mun kanssa tähän haasteeseen mukaan? Mun pitää kyllä aloittaa se vasta synnytyksen jälkeen.. 😉 En ehkä voi nimittäin synnytyksessä olla valittamatta.. 😀 😀 😀

ps. Tässä alla linkki mun synnytyspelkohaastikseen Iltalehden sivuille. Vaikkakin pelot on ihanasti jo kaikonneet tuon haastiksen jälkeen. 🙂

http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2016101422461004_ir.shtml