Voi tiedättekö, en pitkään aikaan ole tehnyt postausta jonkun yksittäisen kommentin vuoksi. Mutta nyt haluan tehdä yhdestä kommentista. <3 Tai oikeastaan sen inspiroimana.

Äitin kanssa kaffella ja pullalla. <3

On pakko myöntää, että raskauden myötä välillä olen tuntenut bloggauskriisiä. Se on tavallaan hassua, koska lukijamääräni on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana aika hurjastikin. Olen silti miettinyt, että onko blogini ihan tylsä ja täynnä vain vauvamatskua.. 😀 Odotan kovasti myös bloggaamisen puolella sitä synnytyksen jälkeistä vaihetta. Vauva-arjesta kertomista, palautumisesta postauksia ja sitten vihdoin taas myös siitä treenaamisesta!

”Pakko antaa palautetta blogistasi, ihan huippu! Tällä hetkellä blogisi on oikeastaan ainut jota jaksan säännöllisesti seurata. Kirjoitustyyli ja juttujen aiheet ovat mielestäni hyviä ja oman elämäsi jakaminen on sopivassa suhteessa kaiken muun kanssa. Kiitos ihanasta blogista, joka jaksaa piristää pimenevinä syysiltoina!”

Tämä kommentti tuli siis eilen ja lyhykäisyydessään sai minulle ison hymyn huulille. <3
Epäilykset siitä, että onko blogini tylsä mammablogi vain tai mietteeni yhteistyöjutuista osana muita postauksia tai joku muu bloggauskriisi hujahti harteilta nopeasti. <3

Syksyn värit <3

Yhteistyö-postaukset on tosiaan myös olleet asia, jota mietin säännöllisesti. Koska pt:n ja bloggaajan työ on päätoimiani, tarvitsen tietysti niiden kautta leivän pöytään ja siksi yhteistyöt on miellyttävä lisä itselleni. Kuitenkin tasaisin väliajoin mietin, että mitä niistä pidetään. Olen kirjoittanutkin aiheesta monesti. Nyt Katrin kirjoitus asiasta taas herätti ajatukseni. Että missä vaiheessa on liikaa.

En itsekään pidä siitä, että blogin jokainen postaus alkaa sanoilla kaupallinen yhteistyö. Mutta ymmärrän kuitenkin niiden välttämättömyyden bloggaajille. Ja myös mainostajille.
Olen eri mieltä joidenkin kanssa siinä, että ne kaikki olisivat aina tekaistuja ja valheellisia, mainostajan rakentamia suoria tekstejä. Koska ainakaan yksikään oma yhteistyöni ei sellainen ole. En lähde ikinä mukaan sellaiseen, jossa minulle annetaan valmis teksti tai mielipide asiasta. En myöskään lähde mukaan sellaisen tuotteen tai asian mainostamiseen, jota en käyttäisi oikeasti.

lokakuu 2015 vs. lokakuu 2016 😉

Ajattelen, että meillä jo kauemmin bloganneilla on myös paineita siitä, että miten pitää lukijoiden mielenkiinto omassa blogissa yllä. Ja siitä, että saa pidettyä blogissa tasapainon siellä yhteistyöjuttujen ja sen muun välillä.

Vakkarilukijoita on blogilleni kertynyt vuosien aikana, mutta on toki ihan luonnolista, että lukijakunta myös vaihtuu. Esimerkiksi itselläni on ihan todella harvassa ne blogit, joita jaksan seurata vuodesta toiseen. Ja varmasti ne, joita tiiviimmin seuraan on ihan niitä ystävieni blogeja.

Joka tapauksessa, pointtini tällä postauksella oli siis KIITOS!! Kiitos teille ihanille lukijoille, jotka siellä ruudun takana jaksatte lukea höpötyksiäni. On ne sitten mammailua tai treenailua tai kaikkea siltä väliltä. <3 Tykkään edelleen kirjoittaa ja luultavasti tykkään siitä vielä pitkään!

Ihanaa lauantaita kaikille! <3

* sis. mainoslinkkejä

Meillä, yrittäjäpariskunnalla on haasteena pitää työ irti vapaa-ajasta. Ja varsinkin erottaa kollegat Monna ja Tuukka, pariskunnasta Monna ja Tuukka.
Sen vuoksi me pidetään kerran viikossa ”Tänään ei saa puhua töistä” -päivä. Se on usein lauantai.

Oikeastaan me startataan se usein jo perjantaina iltapäivällä. Me ollaan otettu yhteiseksi linjaksi, että perjantaina emme ota asiakkaita iltapäivälle / illalle. Emme myöskään lauantaille tai sunnuntaille. Joskus erikoistapauksena saatamme vetää polttari/synttäri/tms. treenejä lauantaina, mutta 99,9% lauantait on täysiä vapaapäiviä.

Perjantaina iltapäivällä kun suljetaan koneet, laitetaan usein myös kännykät äänettömälle. Sitten ollaan vaan pariskunta Tuukka ja Monna + koirat ja kohta + Vauva Pursiainen. 😉
Jos telkkarista ei tule mitään kivaa ohjelmaa perjantai-iltana, saatamme vuokrata leffan tai katsoa jotain Netflixistä. Teemme jotain hyvää ruokaa ja ollaan vain.

Lauantait aloitetaan rauhallisella aamulla. Ei avata tietokoneita, ei lueta meilejä kännykästä. Syömme ison aamupalan ja sitten lähdemme koirien kanssa ulos pitkälle lenkille. Saatamme myös käydä pyörimässä keskustassa, ilman sen kummempia suunnitelmia. Lauantait on aina ihanan leppoisia päiviä. Launtaina me usein myös pidetään jonkinlainen herkkupäivä. Meillä se tarkoittaa sitä, että ostamme illaksi esim. jäätelöä tai pussilliset irtokarkkeja per nassu.

Nämä tänään ei puhuta töistä -päivät on ehdottomasti tarpeellisia, kun työ on oman yrityksen pyörittämistä ja kun työn ja vapaa-ajan raja on niin häilyvä. Näitä päiviä on kuitenkin myös usein hankala pitää täysin vapaina…

Me molemmat kun olemme niin innoissamme työstämme, erilaisista käynnissä olevista projekteistamme tai tulevista sellaisista, että meinaa välillä olla hankala olla puhumatta työjutuista vaikkei koneita avattaisikaan. Nyt esimerkiksi keväällä ensimmäistä kertaa järjestettävä City Survivors -kilpailu on sellainen, että emme meinaa pysyä housuissamme, kun olemme niin innoissamme siitä. Vapaapäivinäkin tekisi mieli jutella siitä ja aina meinaa tulla jotain kivaa mieleen tapahtumasta.

On kuitenkin jotenkin pakko yrittää pystyä välillä sulkea ne työasiat kokonaan mielestä, vaikka ne kuinka ihania ja hauskoja ideoita olisikin! 🙂 Tämän tunteen varmasti tunnistaa moni muukin yksityisyrittäjä. Kun tekee jotain sellaista työkseen, mistä on vain ihan täpinöissään koko ajan, ei vapaapäivien pitäminen ole mitenkään helppoa.

Tuukan takki – Junkyard XX-XY Long Bomber

Monnan takki – Junkyard XX-XY Noonie Bomber

***

Loppuun saan vielä pistää arvonnan käyntiin!
Meillä City Survivors -kilpailussa on mukana huikeita yhteistyökumppaneita.
Yksi heistä on Evoke Natural Energy.
Heidän nimissään saankin jakaa nyt 2 x kahden kappaleen lippupakettia I love me -messuille! 🙂
Kommentoi siis tämän postauksen alle, kenet sinä ottaisit mukaan messuille!
Kilpailu päättyy sunnuntaina16.lokakuuta klo 10.00! 🙂

***