* Kaupallinen yhteistyö: BabyStyle Tampere / Britax Suomi

Niin se vaan koitti vihdoin ja viimein se päivä, kun päästiin ensimmäiselle vaunulenkille. 🙂
Siitä asti kun vaunut Tampereelta BabyStylestä kotiimme haimme (jo elokuussa), olemme Tuukan kanssa molemmat janonneet sitä päivää, kun vihdoin on vauva kyydissä.

Ensimmäiselle lenkille lähdettiin jo aiemmin tällä viikolla, silloin vain pyörähdettiin ulkona koirien ja vaunujen kera. Tyttö oli silloin vielä vajaa pariviikkoinen, mutta kuitenkin jo syntymäpainonsa ylittänyt, joten uskaltauduimme lyhyelle (alle 30min) kävelylle. Virallisissa suosituksissa sanotaan, että ulos vauvan kanssa saisi lähteä kahden viikon iässä tai sitten kun vauva on saavuttanut syntymäpainonsa. Ja kun on alle -10c pakkasta.

Tässä elokuussa Tampereen BabyStylessä into piukassa vaunuja valisemassa. 😉

Pidemmälle lenkille lähdettiin sitten eilen lauantaina, jolloin tyttö oli päivän vajaa kaksiviikkoinen. Ilma oli niin kaunis, lämpötila plussalla ja lumetkin sulaneet, joten päätimme pakata koko kompanjan koirineen päivineen taas valmiiksi ja lähdimme ulos.

Oli aivan ihana tallustella pitkin Töölötä ja oikein nauttia auringosta. Oli ihanaa, että oma takki mahtui taas päälle ja että pääsi kotoa hetkeksi ulos.

Sillä ensimmäisellä pikalenkillä oli vielä lunta maassa, aika paljonkin. Ja saimme heti testata miten vaunut kulkevat lumessa. Vaikka minun on vielä vähän hankala ja hidas kävellä leikkaushaavan vuoksi, oli vaunut erittäin kevyet ja helpot työntää lumessa ja sohjokohdissa esim. suojateillä.

Lauantain kävelyllä olikin sitten jo sulat tiet ja olihan se tietysti erilaista työntää vaunuja sulalla asfaltilla. Oikeastaan ei joutunut työntämään lainkaan, kunhan nojaili vaunuihin ja käveli eteenpäin. 😀

Nyt sektiohaavan parantuessa vaunulenkit on ihan parasta! Kun kävely tosiaan on hieman hankalaa vielä, saa vaunuista super hyvän tuen kävelyyn. Ja olen kyllä super fiiliksissä tästä mahdollisuudesta käydä nyt vauvan kanssa edes kerran päivässä ulkona. Ja parhaassa tapauksessa Tuukka ja koirat mukana. ❤️

Tänään sunnuntaina käytiin Kampissa pyörähtämässä ja vaikka sadetta hieman ropisi niskaan, oli taas niin ihana päästä hetkeksi pihalle vaunujen kanssa rullailemaan. Vauva nukahtaa vaunuihin heti, kun lähdetään ottamaan ensimmäiset askeleet. 🙂 Se on tosi mukavaa, koska välillä kun tuntuu ettei vauva rauhoitu sylissä, unipesässä, kantorepussa, sitterissä jne.. Niin sitten ainakin tietää, että jos pistää kengät jalkaan ja takin niskaan, vauva saa nukuttua vaunulenkin ajan.

***

Nämä Britax Go Bigit on olleet kyllä ihan paras vaunuratkaisu! Me ollaan niin tyytyväisiä vaunuihin, kuin olla voi. Meillä ei ole täällä meidän talossa vaunuvarastoa, joten vaunut säilytetään kotona. Mutta sekin on ollut itse asiassa kiva juttu, koska vauva välillä nukahtaa täällä sisälläkin vaunuihin.

Plussaa vaunuissa on nyt käytön kautta huomattu, iso ”alalaari”. 😀 En tiedä sen oikeaa nimitystä, mutta joka tapauksessa kyytiin mahtuu helposti kaksikin kauppakassia.
Toinen ehdottomasti kätevä juttu on se, että koppa irtoaa todella helposti rattaista ja sitä on helppo siirrellä sitten sen vuoksi. Koppa on mielestäni myös kivan kevyt ja olen uskaltautunut pari kertaa nostamaan tyhjänä koppaa itsekin, vaikka vielä ei vauvaa painavempia asioita saakaan nostella reiluun kahteen viikkoon.

Kirjoitin jo aiemmin meidän vaunushoppailusta TÄSSÄ postauksessa. Ja siitä miksi juuri nämä vaunut meille valikoitui. TÄÄLTÄ löytyy se kirjoitus, eli vähän tietoa kyseisistä vaunuista ja miksi ne oli juuri meidän käytölle parhaat.

***

Uskon, että vaunulenkit tulee olemaan mun mielialan pelastus! 🙂 Täällä kotona lähes 24/7 oleminen ja saa helposti aikaan sen, että seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja moni asia tuntuu isommalta ja pahemmalta, kuin se todellisuudessa onkaan. Siksi pienetkin happihyppelyt tekevät terää! ❤️

Ihanaa alkavaa viikkoa toivotellen,

Olin tiistaina ”hieman” itkuinen. Kaikki tuntui menevän päin honkia. Pelotti vauvan puolesta kaikki flunssasta ties mihin tauteihin. Olin väsynyt.

Kaikki oli oikeasti hyvin. Vauva nukkui päikkäreitä puhtaassa vaipassa ja masussa oli ruokaa. Olin ihan jossain negatiivisuuskuplassa ja ihan kaikki itketti. Mietin jo, että onko tämä nyt oikeasti sitä babybluesia vai jotain muuta?! Kävimme lääkärissäkin tutkituttamassa vauvan varmuuden vuoksi että ei vain ole tukossa / flunssainen. Kaikki oli hyvin.
Illalla Tuukka sanoi, että huomenna klo 9.30 ole valmiina, minulla on sinulle pieni yllätys.

Keskiviikkona aamusta olo oli ihan erilainen, taas normaali ja positiivinen. Yö oli mennyt ihanasti, kolmen tunnin unipätkissä. (niin sitä on oppinut arvostamaan 3h:n unipätkiäkin jo pitkiksi 😀 ) Join aamukahvia, vauva nukkui, pumppasin maitoa ja pyörin netissä. Laitoin itseni valmiiksi ja klo 9.30 Tuukka kertoi, että nyt sinulla on pari tuntia omaa ”vauvatonta” aikaa. Hän oli järkännyt minulle treffit hyvän ystäväni kanssa.

Hyvin pieni asia, käydä kahvilla hyvän ystävän luona – mutta hyvin iso merkitys! Tuon parituntisen jälkeen tulin kaasu pohjassa (nopeusrajoitusten mukaisesti 😉 ) kotiin vauvan ja Tuukan luo. Oli ehtinyt tulla jo ikävä.

Myös tästä maailman suloisimmasta nöpönenästä voi tarvita omaa aikaa, vaikka se tuntuukin pahalta lähteä..

Kiitin Tuukkaa, sillä näinkin pienellä irtautumisella sain ihan valtavasti energiaa ja lisää voimia. Enkä yhtään hetkeäkään kokenut olevani jotenkin huono äiti, että tarvitsin pari tuntia omaa aikaa. Koin sen niin, että kun sain hetkeksi ajatukset vauvan kakasta, räästä ja muista jutuista ( 😀 ) pois, olin taas ihan supermutsi, kun tulin takaisin.

Tämä oli varmasti myös Tuukan ajatus. Hän oli nähnyt kuinka väsynyt olin, pyöriessäni tässä kaksiossa olohuoneen ja kylpyhuoneen hoitotason väliä. Hän näki, että tarvitsin pienen väliajan. Ja voi että, hän oli niin oikeassa.

Oman ajan ottaminen myös ihan pienen vauvan kanssa on äärimmäisen tärkeää. Ei se rakkaus vauvaa kohtaan sillä vähene, jos käy vaikka yksin kävelyllä tunnin päivässä. Tai vaikka ruokakaupassa ilman vauvaa. Hetki sellaista aikaa, että ei ole huolesta mutkalla hengittääkö vauva, onko sillä nälkä, tuleeko sillä kakka ja pieru, vaiko kenties röhtäys. Voisin väittää, että ihan tällaisista pienistä hetkistä saa niin paljon supervoimia jaksamiseen ja energiatasoihin, että niillä voimilla on taas entistäkin parempi äiti pienokaiselle.