Hae
Monna Pursiainen

Sydän särkyi äidillä. Ja vähän myös iskällä.

Maanantaina koitti minua jo hetken jännittänyt neuvolakäynti, jossa Emma sai 3kk-rokotteet. Neuvola-aika siirtyi jo kertaalleen myöhemmäksi, koska neuvolantätimme oli kipeänä. Eilen kuitenkin oli aika ja minä olin pelosta soikeana. Olin kuullut niin paljon siitä, että vauva itkee kuin kidutettava, kun piikit pistetään reisiin. Olin myös kuullut, että äidit eivät kestä sitä itkua ja äideilläkin kyynel vierähtää poskelle.

No, minähän ajattelin olevani jotenkin reippaampi mutsi. Ajattelin, että onhan se Emma itkenyt ennenkin. Reilu viikko taaksepäin kävimme lääkärissä ottamassa verikokeet ja muut jutut, kun Emma oli kuumeessa ja flunssainen. Siellä hän pärjäsi niin reippaasti, eikä itkenyt juuri lainkaan. Vähän meni alahuuli mutrulle, mutta muuten hän oli kovin reipas. Ajattelin tästä syystä, että ehkä rokotukset ei ole hänelle niin paha. Ehkä hän on teräsvauva ja kestää pienet pistokset äidin tai iskän sylissä hienosti.

Olin sanonut Tuukalle ennen neuvolaan menoa, että valitettavasti hän joutuu olemaan se ”pahis” ja pitämään Emmaa rokotteiden ajan sylissä. Koska en ehkä itse pysty, jos se sattuu Emmaa ihan kamalasti. Kun sitten oli rokotteiden aika, päätimme kuitenkin, että minä otan pienokaisen syliin. Pidin häntä sylissäni ja koitin rauhoitella, kerroin ettei ole mitään hätää. Kun ensimmäinen piikki upposi reiteen, kuului ääni mitä emme ole ikinä Tuukan kanssa kuulleet. Emma huusi, itki ja kiljui samaan aikaan. Kyyneleet valui silmistä ja hän katsoi minuun ihan kuin olisi ajatellut, että ”äiti miksi minua satutetaan”. No voi hyvänen aika, se reipas mutsi katosi kuin pieru saharaan ja kyyneleet kirposivat silmiin ihan todenteolla. Sydän meinasi särkyä, kun näki ja kuuli sen pienokaisen hädän. Sitten oli vielä toisen reiden vuoro. 🙁

Kyllä täytyy myöntää, että rokotukset olivat myös äidille ja iskälle paha paikka. Henkisesti varmasti pahempi kuin Emmalle. 😉 Emmalla olo helpottui heti, kun piikit oli pistetty ja hyssyttelimme häntä sylissäni ja Tuukka paijasi Emman päätä ja piti häntä kädestä. Monta syvääkin syvempää huokausta ja itkunsekaista henkäystä vielä kuului, mutta pian se rokotushetki oli Emman päästä unohtunut. Toisin kuin meidän. 😀

Ja voih, reilun kuukauden kuluttua viisikuukautisneuvolassa tulee taas piikkiä. 🙁

Jotenkin sitä tulee niin avuton olo, kun ei voi pienelle vauvalle selittää järjellä. Että Emma, älä huoli – pistos kestää hetken ja sitten kipu lakkaa. Tai kertoa, että miksi näitä rokotuksia oikein otetaan. Niin Emma kuin me vanhemmatkin ihan väsähdettiin tuosta reissusta ja kotona maittoi sitten pitkät päikkärit.
Kuumetta ei meillä rokotuksista noussut, eikä tainnut lämpöäkään nostaa. Yö nukuttiin hyvin neuvolantädin suosituksesta pienellä panadol-annoksella, varmuuden vuoksi. Maha meni joko panadolista tai rotarokotteen tehosteesta sekaisin, mutta muuten tyttö rakas on iloinen oma itsensä. Ehkä vähän uneliaampi, kuin yleensä.

***

Kyllä nämä pienet rakkaat pallerot vaan ovat ihan älyttömän sitkeitä ja reippaita tapauksia. Paljon reippaampia kuin vanhemmat.. 😉

Tänään aion halia ja pusia Emmaa oikein extrasti, kuten tein eilenkin. Ja iskä päätti, että kun Emma on isompi tyttö – saa hän berliininmunkin aina rokotusten jälkeen palkinnoksi. 😉

Parhaat varusteet vaunulenkille!

* sis.mainoslinkkejä

Sunnuntaina lähdin taas vaunulenkille. Käyn oikeastaan tällä hetkellä melkein päivittäin jonkinlaisella vaunulenkillä. Välillä mukana on Tuukka ja koirat ja välillä vain minä ja vauva. Vaikka taivaalta ripotteli inhottavasti tihkusadetta, lähdin hyvillä fiiliksillä ulos. Lenkille voi mielestäni lähteä milloin vain, sää ei ole este. Pitää vain pukeutua oikein. 🙂

Meillä on vaunuihin ihana sadesuoja ja se on ihan pelastava tekijä myös parvekkeelle nukuttamisessa. Nyt kevään aikana tuskin ainakaan vesisateet vähenevät, joten sadesuoja vaunuihin on mielestäni ihan ehdoton juttu olemassa.

Olin vuosia sitten urheiluvaateliikkeessä töissä ja kun sieltä lähdin, päätin ostaa kunnon ulkoliikuntavarusteet. Ne ovat vieläkin hyvät! Minulla on Haglöfsin housut ja takki, jotka kestävät tuulta ja vettä. Sen lisäksi hyvät lenkkarit on tietysti hyvä asia. Minun lestilleni sopii erittäin hyvin mm. New Balancen lenkkarit. Lenkkarien ja hyvien ”kuorien” lisäksi, laitan itse päälle myös aluskerraston. Ja pipon päähän. 🙂 Kun varusteet on kunnossa, on ihan todella kiva mennä posottaa vaunulenkkejä toisensa perään. Vaikka sitten sateessa.

Itselläni on nyt käytössä Suunnon SpartanSport -kello ja siitä saa monen muun hyvän lisäksi askeleita seurattua. Kirjoitinkin jo aiemmin, että olen ottanut nyt tavoitteeksi kävellä päivässä vähintään 10 000 askelta ja mielellään lähemmäs 20 000. 🙂 Askeleita on todella mielenkiintoista seurata ja jos illalla näyttää siltä, että ei 10 000 tulisi täyteen, niin tulee ihan sellainen into käväistä vaikka koirien kanssa pikkuisella lenkillä, jotta askeltavoite täyttyy. Eli hyvällä tavalla koukuttavaa. TÄSSÄ postauksessa kerroin tuosta askeltavoitteesta ja yhdestä toisestakin tavoitteesta. Käy lukemassa, jos et vielä käynyt. 😉

***

Ihanaa viikon alkua kaikille!