Voi luoja.. kyllä alkaa olemaan tällä mammalla jonkun verran hermo pinnassa ja väsymys painaa vähän liiaksikin. Hulinat.. Sillä sanalla on ollut joskus nuormepana ehkä eri merkitys. Nyt hulinat ei olekaan ehkä ihan niin kiva juttu.. 😀

Meillä nukuttiin yöt jo suhteellisen hyvin, 3-4h pätkissä ja vain kaksi syöttöä yössä. Nyt pari viikkoa on menty sellaista 1,5-2h kerrallaan ja sitten taas herätään. ?

Tukkoisuus ei yhtään ainakaan helpota tätä tilannetta. Vaikka kuinka on sängynpääty koholla ja sipulia pilkottuna sukassa ja ilmankostuttimet sun muut konstit käytössä. Tuntuu, että nyt Emma ei jaksa öisin syödä kerralla niin paljon kuin ennen ja siksi heräilee sitten taas useammin. Myös ennen niin helposti takaisin nukahtaminen on nyt vaikeampaa. Kädet ja jalat vispaa tuhatta ja sataa, eikä meinaa rauhoittua. Tämä sama vispaus on toki myös iltaisin nukkumaan mennessä.

Täällä tuli maanantaina 3kk täyteen. Olen kuullut ja lukenut, että kolmen kuukauden iässä on ”hulinat” ja tiheän imun kausi. Eli kova on nälkä koko ajan ja energiaa, kuin pienessä pitäjässä. Toisaalta väsymyksenkin puolelle mennään kovaa ja korkealta, niin että se on sillä sekunnilla kun alkaa tyttöä väsyttää, oltava tutti suussa, pipo päässä ja vaunut parvekkeella tai vaunulenkillä. 😀

Voin sanoa, että ihan tosissaan nyt näillä 1,5h:n unipätkillä ei ihan hirveästi naurata. Tai no tavallaan naurattaa, joka kerta kun tyttö nauraa ja höpöttää. Tai kun se nukkuu.. 😉 Mutta kyllä on tullut hammasta purtua aika monta kertaa. Väsymys meinaa taas mennä ihan uudelle levelille ja hermot on lyhyet. Ja siitähän kärsii tietysti ihana mieheni Tuukka. 😀 No, onneksi hän tietää ettei kiukkuisuuteni ole häneen kohdistettua oikeasti.

Nämä ihanat hulinat kuitenkin saattaa siis tulla 4kk iässä, tai vaikkapa alkaa 2,5kk ja kestää 6kk asti. Voi luoja! No, päivä kerrallaan.. Pääasia, että tyttö on iloinen päivisin ja voi hyvin. Hulinointi kohdistuu öihin ja kiristää lähinnä vain meidän vanhempien pinnaa.

Nyt kolmena yönä on herätty neljältä tai viideltä. Aamulla ei tosiaan enää uni maita yhtään tytölle. Siihen asti mennään 1,5h tai 2h kerrallaan unta palloon. Tai, no viime yönä oli sentään yksi 4h pätkä.

Hieman väsynyt tyttö.. 😉

***

Se, mikä tässä lohduttaa on tieto siitä ettei tämä vaihe ole ikuista. 😀 Pian tulee taas seuraava vaihe ja seuraavat ilon aiheet. Ihanaa on myös se, että tyttö ottaa niin paljon jo kontaktia ja ihan kamalasti yrittää meille kertoa asioita. Hän naureskelee paljon, ei tosin vielä ääneen. Ja hän itkee vain silloin, kun on oikeasti jotain vialla – eli nälkä, väsy tai kakka housussa. 😀 Muuten Emma on tosi kiltti, iloinen ja tyytyväinen tyttö.

Onko siellä muita, jotka kamppailevat hulinoiden ja tiheän syömisvälin kanssa? 😀

Onneksi on näitä hetkiä paljon! <3

”Oho, kyllä se yleensä on totellu.” Näillä sanoilla tuli sunnuntaina eräs mies rööki huulessa löysin askelin ottamaan vapaana juosseen koiransa kiinni Tuukan ja meidän koirien nenän edestä murisemasta ja hampaita näyttämästä.

Niinpä!!

Yksi asia, joka minua suututtaa ihan järjettömästi on se, kun koiria pidetään vapaana kaupungissa!! Ei tämä meidän rekku kellekään pahaa tee tai juurikin, että kyllä tämä meidän vuffe on yleensä totellut. Mutta eipä tarvita kuin se yksi kerta, jolloin sen oman rakkaan turren tottelevaisuus joutuu koetukselle, kun jotain liian mielenkiintoista (toinen koira) ilmestyy näkökenttään.

Mieheni oli meidän koiriemme kanssa sunnuntaina kävelyllä Keskuspuistossa, keskellä kirkasta päivää ja keskellä paljon käytettyjä lenkkiteitä. Ihmisiä paljon liikkeellä, pyöriä, lapsia ja koiranulkoiluttajia. Sitten jostain ihan viereen juoksee isokokoinen koira, joka alkaa vihaisesti haukkumaan meidän koirille. Omistaja vetää röökiä pitkän matkan päässä, seisoo paikallaan ja laiskasti kutsuu koiraansa takaisin. No eipä koira reagoi mitenkään, vaan jatkaa räksyttämistä meidän koirille. Tilanne alkaa mennä jo hieman epämiellyttäväksi, sillä meidän koirat alkavat hermostua ja puolustaa itseään. Pari sekuntia ennen kuin koira olisi ehkä hyökännyt meidän koirien kimppuun, saa tämä mies löntystettyä paikalle ja otettua koiran pannasta kiinni. Ainoa asia, mitä hän miehelleni sanoo on: Oho, kyllä se yleensä on totellut.

Suututtaa ihan älyttömästi se, että ihmiset eivät välillä näe tässä koira-asiassa omaa nenäänsä tai sitä oman vuffen nenää pidemmälle. Vaikka se oma koira olisi kuinka kiltti ja ihana ja maailman tottelevaisin, voi tulla vastaan tilanne, jossa pasmat menee sekaisin. Tai entäs jos tällainen kiltti ja ihana koira sitten vapaana juokseekin jonkun aggressiivisen koiran luokse, joka on pannassa kiinni?

Mm. Saksassa on käytössä koira-ajokortti. Tällaista on mietitty myös Suomeen, mutta se ehdotus ei ole mennyt läpi. Eläinsuojeluyhdistys on ehdottanut, että Suomessa yli 15kg:n kokoisten koirien omistajat joutuisivat suorittamaan koira-ajokortin. Mielestäni tämä olisi erittäin hyvä asia!

Valitettavasti itselläni on huonosti kasvatetuista koirista omakohtaista kokemusta. Kun koiraa ei osata kouluttaa tai kasvattaa kunnolla, se käyttäytyy yllättävästi. Minulta on haukattu sormenpää irti koirapuistossa. Jos koira voi hyvin, se ei hyökkää toisen koiran eikä ihmisen kimppuun. Jos koira taasen on aggressiivinen tai vähän sekoboltsi luonne, ei sitä tulisi viedä koirapuistoon tai pitää vapaana kaupungissa.

Itselläni nousee joka kerta syke miljoonaan, kun näen vapaana juoksevan koiran. Pelkään samaan aikaan, että se tulee ja hyökkää meidän koiriemme kimppuun ja samaan aikaan olen niin vihainen, että tekisi mieli marssia näiden koirien omistajien luokse ja huutaa pää punaisena pari valittua sanaa.

Meille koirat on niin tärkeitä ja rakkaita, että en kyllä tiedä mitä tekisin jos joku koira yrittäisi hyökätä niiden kimppuun. 🙁 Varmasti puolustaisin omia koiriani ja saisin siinä sitten itse pataan. Kuten kävi silloin sormeni kanssa.. :/

Suututtaa se, kuinka koiria kohdellaan. Meidänkin naapurissa asuu kaksi koiraa, joita ei ole kasvatettu yhtään. Koirat ovat hyökänneet rappukäytävässämme yhden ihmisen kimppuun ja lastenvaunuihin. Näistä koirista toinen on hyökännyt läheisessä koirapuistossa pienen koiran kimppuun. Nämä koirat tappelevat jatkuvasti keskenään. Se kuuluu meille sisään ja on todella karmean kuuloista. Paikalle on soitettu poliisit, isännöitsijälle on tehty monta ilmoitusta ja myös eläinsuojeluun on tehty ilmoitus. Silti koirat saavat riehua mielivaltaisesti talossamme ja pitää pelossa muita talon asukkaita. Selvää on, että tällaisessa tapauksessa nämä koirat ei itsekään voi hyvin. Mutta mitään ei voi tehdä. 🙁

***

Pirulaude, että välillä ihmetyttää ihmisten käytös! 🙁