Olin kirjoittanut tälle päivälle yhden ihan toisenlaisen postauksen. Mutta naistenpäivä sai ajatukseni syvällisemmäksi ja se toinen postaus odottaakoon vuoroaan.

Tämä pieni riehumaakari tytöntyllerö saa elää tasa-arvoisessa maassa.

Mietin aamulla, kun katsoin meidän pientä tytöntylleröämme, että hän saa elää tasa-arvoisessa maassa. Se on todella upeaa ja asia, josta pitää olla kiitollinen. Meillä Suomessa kun tytöt saavat samat oikeudet syntyessään kuin pojat.

Täällä meillä naisilla myös on äänioikeus, tytöt myös pääsevät kouluun, naiset myös saavat käydä töissä ja kulkea itse valitsemissaan vaatteissa. Me naiset saamme puhua kenelle haluamme ja katsoa silmiin ketä haluamme, saamme myös kulkea ulkona ilman omaa miestämme. Niin moni asia on todella hienosti ja tasa-arvoisesti. Ihan oikeasti! Ja nyt nimenomaan haluan painottaa sitä puolta! Aina sitten kuulee, että naisen euro ei ole sama kuin miehen euro. Tai jotain muuta. Toki juu, joitain asioita varmasti voisi olla vieläkin paremmin. Mutta meillä on ihan älyttömän hienosti asiat.

Mielestäni tasa-arvo tarkoittaa sitä, että niin miehet kuin naiset saavat samat oikeudet. Monesti kuulee tasa-arvoasioissa sen puolen, että naisille sitä ja tätä, mutta miesten puoli unohdetaan. Itse ajattelen niin, että se unohtuu keskusteluissa siksi, koska miesten oikeudet ovat olleet ns. itsestäänselvyys aina. Siitä asti, kun kansalaiset ovat saaneet äänestää, on miehet olleet paikalla. Naisten ja tyttöjen asema on ollut ala-arvoisempi ja huonompi. Eikä siitä kuitenkaan ole kovin montaa kymmentä vuotta, kun näin vielä on ollut. Sen vuoksi on ihan relevanttia edelleen viettää naistenpäivää. Eikä se ole miehiltä pois. 😉 Moni mies näin naistenpäivänä ihmettelee, että miksi ei ole miestenpäivää kalenterissa? Minä koen asian niin, että miehille ei tavallaan ole ”tarvinnut” laittaa kalenteriin tällaista päivää, koska heillä on ollut oikeudet ja arvostus aina. Naisille se on vuosikymmenien saatossa hankittu ja saatu läpi.

Minulla ja tyttökavereillani on ihan samat oikeudet, kuin poikavauvakavereillani. <3

Mutta edelleen on niin monta maata, jossa tyttöjen ja naisten oikeudet ovat ihan pohjamutaa. Se on ihan kamalaa. Se tuntuu aika hurjalta, että nyky-yhteiskunnassa ihan oikeasti on vielä olemassa sellaisia maita, joissa naiset eivät saa äänestää, tytöt eivät pääse kouluun, laissa on pykälä, jonka mukaan on ok lyödä naista, tytöt eivät saa itse päättää kenen kanssa mennä naimisiin, naiset eivät saa kävellä yksin kaduilla… jne jne..

Kun meillä täällä Suomessa on oikeasti todella hyvin asiat, niin naisilla kuin miehilläkin, meidän pitäisi olla siitä super tyytyväisiä ja kiitollisia!

Ystäväni laittoi facebookkiin tällaisen päivityksen viime viikolla: ”Siitä okuläärikaupan mainoksesta..  jossa vanhempi nainen saa mieheltä uudet silmälasit lahjaksi, näkee miehen kunnolla ja heti toteaa miehen olevan yllätyksekseen epämiellyttävän näköinen. Sitten nainen poistuu kotoaan ja yhä näyttää kuvoksuvan miehen ulkonäköä. Ajatelkaas hetki kun tuossa mainoksessa olisi sukupuoliroolit toisinpäin…. Niin. Ollaanko me tosiaan tasa-arvoisessa maailmassa? Vain yksi sukupuoli saa loukkaantua jos heitä loukataan. Miksi? Minä vaan kysyn.”

Mielestäni tuo oli todella hyvä pointti! 😀 Koska ihan oikeastihan jos mainoksessa olisi ollut mies, joka uudet silmälasit saadessaan olisi lähtenyt kälppimään vaimonsa luota, olisi siitä tullut varmasti jonkinlainen haloo tasa-arvon kannalta.
Mutta sitten kun miettii asiaa ihan tähän meidän lähihistoriaan, niin ehkä naisten ala-arvoisesta asemasta on tavallaan liian vähän aikaa vielä, jotta myös humoristisissa letkautuksissa oltaisiin täysin tasa-arvoisia. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa, onneksi meillä Suomessa on asiat tasa-arvon kannalta todella hyvin! Ja nyt vielä kun tasa-arvoinen avioliittolakikin toteutui vihdoin, miten hienoa! Mielestäni niin naisilla, kuin miehillä on hyvä elää täällä kotimaassamme.

***

Ihanaa naistenpäivää ihan jokaiselle! <3

Ja kertokaa ihmeessä, mitä mieltä te olette tasa-arvosta Suomessa?

Tänään 6.maaliskuuta tyttömme täyttää neljä kuukautta. Jostain syystä itse olen pitänyt tätä ikää jonkinlaisena rajapyykkinä, että sitten sen jälkeen ollaan jo aika ”isoja tyttöjä”.. 😉 Nyt saa alkaa maistelemaan kiinteitä, vaunukoppa on välillä lenkeillä vaihdettu jo ihan siihen istuvaan malliin (rattaiksi niitä kai kutsutaan), päivän ja yön välinen ero on koko ajan selkeämpi… jne.

Tämä neljä kuukautta on opettanut vaikka ja mitä, niin meille vanhemmille kuin meidän ihanalle pienelle tyttärellemme. Mitä kaikkea matka tähän asti on pitänyt sisällään? Sisältää humoristista sananhelinää. 😉

Ymmärrys siitä, että oikeastaan mikään ei mene niin kuin olet joskus ajatellut. Tai ainakaan samalla tavalla tänään, kuin meni eilen.

Kahvin voi juoda lämpimänä, mutta ruokaa saatetaan syödä kylmänä. Usein. On tullut opeteltua paljon erilaisia ruokia, joita voi syödä yhdellä kädellä tai esimerkiksi juoda (smoothiet). Monta ruokaa on myös tullut syötyä suhteellisen kylmänä. Kahvin olen tähän asti aina saanut juoda kuitenkin lämpimänä.

Koko ajan tuntuu, että on kiire. Vaikka olisi vain kotona vauvan kanssa koko päivän, koko ajan on kiire. Kun vauva nukkuu, pitää ehtiä tehdä niin monta asiaa sinä aikana ja koko ajan on pelko persiissä, että kohta muuten herää. Kynsiä ei ainakaan kannata alkaa lakkaamaan, sillä saattaa olla ettet ehdi kaikkia kymmentä sormea tehdä kokonaan.

Kakka on puheenaiheena usein. Minkä väristä? Kuinka paljon? Ja koska viimeksi?

Peitto heiluu joka ilta. Mutta eri syistä kuin ennen. 😉

Joka päivä saa ihastella oman pienokaisen tekosia. Hymyjä, naurua, erilaisia ääntelyitä, nyrkin jauhamista, höpötyksen tolkutonta määrää. Sitä, kun hän ensimmäisen kerran kääntyy ja sitten sitä, kun hän kääntyessään liian kovalla vauhdilla vatsalta selälle, lyö takaraivonsa lattiaan.

Itkun äänenvoimakkuus todellakin kasvaa iän myötä. Joskus olen kuullut, että jotkut vanhemmat pitävät peltoreita iltaisin päässään, kun on nukutuksen aika.

Muisti on lyhyt, mutta huono. Neljä kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti, silti viime marraskuisiin pimeisiin ja unettomiin öihin tuntuu olevan todella pitkä aika. Muisti on väsymyksen takia usein aika lyhyt.. 😉 Mutta jotain asioita muistaa erittäin tarkasti. Eräs kirkkaasti mieleen jäänyt muisto on marraskuulta, Emman ensimmäisiltä öiltä kotoa. Tuudittelin Emmaa sylissäni meidän Töölön kodin olohuoneessa kellon ollessa jotain 02-04 välillä, lauloin hänelle Karhunpoika sairastaa ja itkin onnesta.

Se pieni pallero alkaa olla jo aikamoinen jytky. Pieni vauvanpallero, jolla ei ollut motorisia taitoja lainkaan on kasvanut isoksi vauvaksi, joka itse päättää mihin laittaa kätensä ja kuinka kovaa vetää äidin hiuksista. Myös välillä öisin.

Kaikki tasoittuu. Ihan kaikki asiat, mitä tämän neljän kuukauden aikana on kokenut, on emotionaalisesti olleet suuria juttuja. Mutta jo nyt huomaan, että asiat alkavat tasoittua, tunteet alkavat tasoittua. Ihan kaikki asiat ja sanat eivät enää menee suoraan ihon alle ja pistona sydämeen.

Vitsi, kuinka tää elämä on siistiä! T. Emma 4kk

***

Ihanat neljä kuukautta takana ja kyllä joka päivä on vain edellistä ihanempi! Vaikka välissä onkin niitä päiviä, kun miettii, että olisi voinut jäädä peiton alle koko päiväksi. Tai hypätä kokonaan jonkun päivän yli. Mutta toisaalta ne huonommat ja kiukkuisemmat päivät myös opettaa. Jos jonain päivänä pienokaistamme kiukuttaa oikein urakalla, seuraavana päivänä ne hymyt ja naurut ja kuolapusut tuntuu entistä ihanemmilta.

Iloista ja aurinkoista viikon alkua kaikille toivotellen,