On hullua lukea sellaisista jutuista, että lapsi pakotetaan nukkumaan aamulla pidempään, jotta vanhemmat saisivat heärätä virkeinä. Ja sellaisista, että lapset ei saisi leikkiä leluilla tietyn iän jälkeen, koska se on lapsellista ja tämä ”tietty ikä” on jo ala-asteella. On kamala seurata miten lapsilta kadotetaan lapsuus liian aikaisin, ihan kuin se sellainen lapsenmielisyys ja spontaniuus elämään pitäisi pistää ruotuun ja raiteille hyvin varhaisessa vaiheessa.

Hankitaanko lapsia sen vuoksi, että se ”kuuluu” tähän systeemiin? Ajatteleeko kaikki tulevat vanhemmat ylipäätään miten lapsi/lapset tulee muuttamaan omaa elämää? Vai onko vain todella paljon sellaisia ajattelijoita, että ”no se lapsi kulkee siinä rinnalla ja saa luvan tottua tähän meidän elämäntyyliin”? Tottakai ymmärrän ja itsekin allekirjoitan sen ajatuksen, että lapsi tulee vanhempien elämään. Ei toisinpäin. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos lapsia saadaan, heistä pitäisi nauttia ja heidän pitäisi antaa olla lapsia mahdollisimman pitkään. Ei lapsia pitäisi ”hankkia” vain siksi, että se nyt vaan kuuluu elämään ja sitten huomata, että nehän on vain riesaksi.

Minun mielestäni vanhempien pitäisi muistaa mennä lapsen tasolle välillä ja miettiä, että miltä lapsesta tuntuu. Kuinka moni lapsi herää kiusallaan tai tahallaan aikaisin? Kuinka moni lapsi miettii siellä pienessä pääkopassaan ymmällään, että miksi en saa enää leikkiä barbeilla ja autoradoilla? Miksi minun pitäisi jo käyttäytyä kuin olisin aikuinen?

Pitäkää hulluna tai ei, mutta minä olen sitä mieltä että vanhempien pitäisi mennä lapsen tasolle joka päivä. Istua lattialla, leikkiä lapsen/lasten kanssa. Esittää elefanttia ja töräytellä suustaan norsun karjahduksia. Ottaa kilpa-ajoja leikkiautoilla ja nauraa mahan pohjasta lapsen jutuille ja varsinkin sen lapsen kanssa. Olen ajatellut näin jo koirien kanssa. Jos kerran olemme ottaneet koiria meidän perheeseen, pitää heistä myös välittää ja osoittaa se niille. Me juoksemme mieheni kanssa kotia ympäri koiriemme perässä, koirilla lelut suussa ja me perässä. Yhtenä päivänä minä juoksin Emma sylissä Pimun perässä ja kaikilla oli hauskaa. Ne on pieniä hetkiä, mutta ne antaa paljon.

Tottakai on kiireisiä päiviä ja viikkoja. Mutta ei silloinkaan saisi unohtaa lapsen tarpeita. Ja ne tarpeet on aina myös henkisiä, ei vain fyysisiä. Pienet ja vähän isommatkin lapset tarvitsevat vanhempiaan ja heidän seuraansa. Minä muistan sen aina, että isäni pelleili meidän kanssa. Veti housut korviin ja pisti silmälasit väärinpäin päähän. Hyppi pommeja uima-altaaseen meidän kanssa ja oli todellakin lasten tasolla monesti. 🙂 Vaikka äitini ja isäni teki paljon töitä, kuten monet vanhemmat tekevät, oli heillä silti aina aikaa meille. Me teimme mm. monesti viikonloppuisin erilaisia retkiä perheenä.

Se mitä olen itse oppinut kotona vanhemmiltani, haluan ehdottomasti tuoda myös Emman elämään. Läsnäoloa ja heittäytymistä lapsen tasolle. Haluan nyt ja aina ajatella sitä, miltä Emmasta tuntuu. Mitä hän ajattelee mistäkin. Varmasti tulen olemaan monia kertoja huono äiti, kiireinen tai muuten vain vaikka väsynyt ja poissaolevakin joskus. Mutta haluan kuitenkin pitää sen prioriteettina aina, että Emmalla on hyvä olla ja hänen tunteitaan ja ajatuksiaan tullaan kuuntelemaan. En koskaan halua, että hän joutuu yksin miettimään, että miksi en saa leikkiä tai miksi minut pakotetaan nukkumaan tai makaamaan sängyssä hiljaa. Olen sitä mieltä, että lapset toimivat niin primitiivisesti, että he vain menevät ja tuntevat ja tekevät. Eivät he ajattele, että minun täytyisi käyttäytyä jollain tietyllä tavalla tietyn ikäisenä tai tietyissä paikoissa. Eivät lapset herää aikaisin kiusatakseen vanhempiaan, heitä vain ei nukuta enää.

Armanin ohjelma Pohjantähden alla käsitteli tällä viikolla lastensuojelua. En pystynyt katsomaan jaksoa. Minua alkaa jo nyt itkettämään kun kirjoitan tätä ja mietin sitä, miten kamala olo on niillä lapsilla, joita vanhemmat pahoinpitelee. Miten sekaisin heidän pienet mielensä on, kun he eivät ymmärrä miksi isä tai äiti ei tykkää minusta? Miksi isä tai äiti ei leiki minun kanssani? Miksi isä tai äiti lyövät minua? Se on niin kamalaa, että en oikeasti voi ajatella sitä. Jokainen joka pahoinpitelee lastaan tai käyttää seksuaalisesti hyväksi, pitäisi tuomita linnaan.

Ihan jokaisen vanhemman tulisi aina miettiä miltä lapsesta tuntuu.

Tervehdys! 🙂 Tässä teille lupaamani yläkroppatreeni videon muodossa! Treenin voi tehdä kotona tai salilla! Ja kannattaa kokeilla, vaikka onkin ”vain” kuminauhajumppa! 😉 Tarpeeksi vain vastusta kuminauhaan pyörittämällä sitä nyrkkien ympärille itselle sopivaksi. Tai sitten vaan suoraan vahvempi kuminauha käyttöön.

Videosta näätte liikkeiden tekniikat ja videon lopusta loppuhaasteen! 😉

Liikkeet tässä alla vielä kootusti:

Vie kädet hallitusti taakse ja eteen – toista 20 kertaa

Hauiskääntö – 10 toistoa

Vipu-avaus sivulle – Toista 10 kertaa

Ojentajapumppaus – Toista 10 kertaa

Vipunosto eteen – Toista 10 per käsi

Soutu – Vedä lavat yhteen, toista 15 kertaa

Tee kolme kierrosta ja lisää jokaisella kierroksella toistoja, jos ensimmäisellä kierroksella et saanut vielä tuntumaa! 😉

Kivaa treeniä!  Ja tulkaahan taas kertomaan tuntemuksia treenin jälkeen!

***

Tsekkaa myös suosittu alakroppatreeni: Peppu piukaks!