Syyskuussa koittaa taas uudet CitySurvivors -kilpailut!! Ja todellakin monikossa! 😀 Helsingin lisäksi me valtaamme myös Turun!

Ihan super mahtava fiilis on syyskuuta miettiessä! Syksyn kilpailuista tulee nimittäin ihan huikeat! Ensimmäisen kilpailun jälkeen opimme muutamia asioita ja vahvempina ja viisaampina olemme tehneet jo työtä ja syksyn kilpailut olemaan jotain todella siistiä!!

Keväällä (22.4.) City Survivorsiin osallistui yli 600 ihmistä. Saimme kuulla heti maalialueella innostuneita fiiliksiä. Osa hehkutti vinkkejä, osa kilpailun hauskaa ja iloista luonnetta. Osalle jotkin haasteet ja vinkit olivat liian helppoja ja osa taasen juoksi vinkkien perusteella vääriin paikkoihin. Eli haasteita löytyi. 😉 Mutta sehän tämän kilpailun suola juuri on! Itse on ratkottava vinkit, joiden perusteella parin kanssa sitten juostaan seuraavalle rastille. Hupisarjassa välimatkat on mahdollista kulkea myös kävellen.

Kevään kilpailussa mukana oli myös Fitnessmalli -finalistit. Kymmenen energistä ja ihanaa tyttöä oli mukana fiilistelemässä kilpailua. Heidän mallimammansa olivat pyytäneet näitä mallikokeileita videoimaan oman kilpailun. Kaikki videot löytyy CitySurvivorsin fb-sivuilta. Meidän piti Tuukan kanssa valita yksi ylitse muiden, suosikiksi näistä videoista päädyimme tähän huippuhauskasti toteutettuun Sissikomppanian videoon! 😀

Me olimme todella innoissamme siitä, että Fitnessmallit tulivat mukaan kilpailuun keväällä. Fitnessmalli -kilpailu ei nimestä huolimatta ole fitnesskilpailu, eikä se kuulu mihinkään fitnessin lajiliittoon. Fitnessmalli -kilpailussa ei myöskään enää vuodesta 2017 alkaen arvostella osallistujien ulkonäköä, eikä kilpailuun kuulu diettejä.  Kilpailussa opetellaan ammatillisia taitoja, sekä etsitään inspiroivaa persoonaa työskentelemään hyvinvointialalle. Vuoden 2017 Fitnessmalli valitaan syksyllä! 🙂

Tämän City Survivors -voittajavideon takana ovat Hannaleena Laaksamo fitnessmalli.fi/hannaleenalaaksamo/ Ja Renata Ali-Raatikainen fitnessmalli.fi/renata/. Noista linkeistä voitte käydä tutustamassa kaksikkoon lisää. 😉

Syksyn kilpailuihin on vielä paikkoja, niin Turkuun kuin Helsinkiin! 🙂 Mutta ilmoittautuminen on ollut jo tovin käynnissä ja päivittäin ropisee uusia osallistujia!! Huikeaa!!

City Survivors on Amazing Race -henkinen seikkailukilpailu, jossa kilpailijat pääsevät haastamaan itsensä kaupunkiviidakon sykkeeseen. Kilpailussa edetään parin kanssa juosten, kävellen tai syksyn kilpailussa uutena julkisia kulkuneuvoja hyödyntäen. Kilpailijat etsivät ympäri kaupunkia sijoitettuja rasteja yksi kerrallaan vihjeiden ja arvoituksien avulla.

Rasteilla kilpailijoita odottaa joko päättelykykyä, tietoa tai fyysistä suorituskykyä vaativa tehtävä. Tämän suoritettuaan jatketaan matkaa kohti uusia arvoituksia ja rasteja!

Mistä on kyse?

• Kilpailussa on kaksi sarjaa: Kilpasarja sekä rennompi Hupisarja
• City Survivorsissa kilpaillaan kahden hengen joukkueissa
• Joukkueet etenevät juosten, kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla
• Kilpailussa joukkueet etenevät rastilta toiselle ratkaisemalla vihjeitä ja arvoituksia
• Rastien tehtävät vaativat joko päättelykykyä, tietoa, fyysisiä suorituksia tai kaikkea näistä
• Kilpailijat kuljettavat mukanaan kaiken tarvitsemansa
• Puhelimen käyttö arvoituksien ratkaisemiseen ja suunnistamiseen kilpailun aikana on sallittua

Kenelle?

City Survivors on seikkailukilpailu, johon voi osallistua kuka vain.
Kilpailuun voi lähteä kilpasarjaan taistelemaan City Survivor – tittelistä tai ottaa kilpailun rennommin ja nauttia hupisarjassa liikunnan riemusta, onnistumisen tunteista sekä mahtavasta fiiliksestä.
​
Haluamme haastaa kaikkia liikunnasta ja seikkailuista kiinnostuneita mukaan haastamaan itsensä täysin uudenlaiseen City Survivors -kilpailuun! 

Siis ILMOITTAUDU MUKAAN TÄÄLLÄ!! 

***

Haasta kaverisi, kumppanisi, äitisi, työkaverisi, veljesi tai kuka vain mukaan ja tule kokemaan iloinen, uudenlainen, haastava, mutta  hauska kilpailu meidän ja satojen muiden kanssa!!

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Monena vuotena minä olen ollut se, joka olisi voinut viettää tuota päivää. En ole koskaan oikein myöntänyt asiaa, mutta sana lapsettomuus on kaikunut korvissani monta vuotta. Koska meillä on biologinen lapsi, ilman lapsettomuushoitoja alkunsa saanut, en tiedä voiko meitä kutsua lapsettomuudesta kärsineiksi. Mutta kyllä me sitä kuitenkin olimme.

Kuten joskus olen kirjoittanut teille, ennen positiivista raskaustestiä Emmasta, olin jo jollain tapaa hyväksynyt asian ettei meistä ehkä ikinä tule vanhempia. Kaikki sellaiset ajatukset siitä, että olisi ihana leikkiä oman lapsensa kanssa ja viettää aikaa perheenä, katosivat mielestäni kun lasta ei niin vaan alkanut kuulua. Se teki surulliseksi, mutta loppujen lopuksi totuin siihen ajatukseen. Aloin ajatella, että voimme elää onnellisen elämän koirien kanssa ja matkustella jne.. Hakea sisältöä sitten muista jutuista.

Nyt vietän ensimmäistä äitienpäivää. Rakas tyttäremme on reilut 6kk vanha ja hän on ihaninta maailmassa. Tämä kuusi kuukautta on ollut aikamoisen ihmeellistä aikaa. Puolen vuoden aikana olen ollut varmasti väsyneempi kuin ikinä, olen ollut niin huolissani, että on ollut fyysisesti paha olo. Olen itkenyt paljon ja keikkunut jossain jaksamisen ja uupumisen rajoilla monesti.

Silti tämä puoli vuotta on aika, jota en ikinä vaihtaisi pois. Tämän puolen vuoden aikana olen oppinut elämästä niin paljon uutta. Olen kasvanut ihmisenä. Olen rakastanut niin paljon, että en ole tiennyt sellaisen rakastamisen määrän olevan mahdollista. Olen nauranut ja ollut niin super ylpeä pienestä tyttärestämme. Olen miettinyt niinä kaikista väsyneimpinäkin hetkinä, että ihanaa kun huomenna voin taas puuhata Emman kanssa kaikkea kivaa. Olen silmät väsymyksestä viiruina ja kyynel silmässä selannut kännykältä Emman kuvia, kun hän on mennyt jo nukkumaan. Olemme nauraneet Tuukan kanssa ihan vedet silmissä enemmän kuin koskaan.

Tämä kahdeksankiloinen pakkaus on tuonut meidän elämään niin paljon onnea ja rakkautta. Vaikka välillä väsyttää niin paljon, että ajatus ei kulje, silti tämän ihanan tytön nähdessään ei voi olla hymyilemättä. Mikään väsymyksen määrä ei peittoa tätä onnen tunnetta ja rakkautta.

Olen mennyt Emmasta sekaisin, äitiydestä sekaisin. Puoli vuotta sitten olin aivan ymmälläni, kun istuin Kätilöpiston perhehuoneessa pieni tytär sylissämme. Silloin satoi lunta aivan jumalattomasti, ensilumi – joka myöhemmin suli pois. Mutta lunta tuli paljon.

Nelisen kuukautta sitten olin vieläkin ymmälläni, istuin Ilmarinkadulla Töölössä, meidän vanhassa kodissamme. Emma nukkui vaunuissa, koska ei nukahtanut juuri muualle silloin ihan pienenä. Tuukka nukkui makuuhuoneessa koirat vieressään. Katselin pimeään Töölön yöhön ja mietin, että mitenkähän me tästä selvitään. Miten osaan olla äiti, miten tiedän mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Samaan aikaan sain kuraa niin kovaa niskaani täällä blogin puolella, että meinasin hajota kappaleiksi. Olin ihan tietämätön siitä miten pitäisi olla äiti, halusin vaan parasta tytöllemme. Ihan koko ajan. Halusin sitä luultavasti niin paljon, että olin eksyksissä. Luulin myös, että on olemassa sellaisia äitejä, jotka tekevät kaiken oikein ja sitten niitä, jotka eivät osaa ihan kaikkea.

Vasta myöhemmin ymmärsin, että jokainen äiti on omanlaisensa. Jokainen äiti tekee parhaansa oman lapsensa eteen. Niin minäkin. Kun itse tietää sen, se riittää. Iloinen, tyytyväinen lapsi on siitä myös aika hyvä mittari. 😉

***

Nyt vietän tätä päivää suuri rakkaus sydämessäni. Minulla on niin hyvä näin. Niin kiitollinen tästä meidän viisihenkisestä perheestämme; rakas pieni prinsessamme Emma, koirat Gere & Pimu ja me Tuukan kanssa. Ei tässä mitään muuta tarvitse. <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja koira – & kissaäideille!

Niin onnellinen minä, äiti.