Tuukka kysyi minulta yksi päivä, että jos saisit päättää jonkun yhden asian, minkä saisit taikaiskusta takaisin, niin mikä se olisi. Siis jonkun sellaisen asian, joka oli ennen Emmaa.. 😉 Tuukka antoi esimerkiksi mm. treenaamisen, kropan ennen raskautta, katkeamattomat yöunet jne.. Minun ei tarvinnut miettiä kokonaista sekuntiakaan vastausta: Katkeamattomat yöunet!

Uni on ollut minulle aina todella tärkeä asia. Olen aina nukkunut todella hyvin, nukahtanut helposti ja rakastanut pitkiä yöunia. Suurin osa pienten lasten vanhemmista kuitenkin tietää, että pitkät yöunet, katkeamattomat sellaiset, on hetken aikaa vain unelmaa.. 😉 Toki on lapsia, jotka jo ihan pikkuvauvasta lähtien nukkuu kahdeksan tuntia yössä heräämättä. Mutta suurin osa pienistä vauvoista sinne taaperoikään asti nukkuu vähän niin ja näin. 😀

Niin meillä ainakin. Emmalla on yöt olleet vaihtelevia ihan syntymästä lähtien. Alkuun tietysti haettiin kaikenlaista rytmiä ja totuteltiin uuteen elämään. <3 Parin kuukauden iässä Emmalla alkoi selkeästi olla jo yön ja päivän erottaminen jollain tapaa ymmärryksessä.

Noin kuukausi sitten, Emman ollessa vajaa viisikuukautinen, alkoi oikeastaan säännöllinen rytmi löytymään öihin. Hän nukahti aina n.klo 20 aikoihin ja heräsi klo 06-07. Heräsi yön aikana 2 tai kolme kertaa syömään ja sitten takaisin unta palloon. Ihan viimeiset pari viikkoa (ennen puolen vuoden hulinoita ja hälinöitä) hän heräsi enää kaksi kertaa yössä. Ensimmäinen herääminen oli vasta klo 02-03 välillä ja toinen joskus siinä viiden tietämissä.

Nyt kuitenkin puolen vuoden tietämillä hänellä alkoi yöheräilyt lisääntyä ja se nukkumaanmeno vaikeutua, kuten kirjoitin täällä. En tiennyt, että myös puolen vuoden iässä vauvalla tulee tiheän imun kausi, vauva alkaa kokemaan eroahdistusta vanhemmistaan ja sitten vielä se kaiken uuden oppiminen tekee öistä hetkellisesti levottomampia taas hetkeksi. Kuuden kuukauden iässä vauva ymmärtää, että ei ole äidin kanssa sama henkilö ja alkaa kokemaan eroahdistusta varsinkin iltaisin, kun pitäisi yksin nukahtaa omaan sänkyyn.

Olen myös kuullut ystäviltäni, että sitten kun opitaan seisomaan ja kävelemään, yöt saattavat muuttua vieläkin levottomammiksi. 😀 Kun ei pikkutyypit malta nukkua, vaan haluavat päästä toteuttamaan kaiken uuden oppimansa.

Ja sitten kun erehtyy lukemaan, että puolen vuoden iässä olisi hyvä jättää jo yösyötöt kokonaan pois ja vauvan pitäisi opetella nukahtamaan yksinään… Jaa-a!! Ei kyllä minusta vielä ainakaan näihin ratkaisuihin ole. Kyllä meidän pienellä tytöllä on vielä nälkä ainakin sen kerran yössä. En myöskään halua, että hän joutuisi yksinään itkemään eroahdistuksissaan pimeässä makuuhuoneessa ja sitten nukahtamaan itkuunsa. 🙁 Olen sitten nynny äiti tai en, haluan että pienemme tuntee olonsa turvalliseksi ja saa nukahtaa äitin tai isän paijaukseen. Ainakin nyt vielä hetken aikaa.

***

Vila-tyynyliinat (vaalea roosa)

Vila-tyynyliinat (vaaleanvihreä)

Dani-pussilakanasetti (nyt alessa -30%)

Vila-aluslakana (muotoonommeltu)

***

Aurinkoista ja ihanaa lauantaita kaikille sinne! <3 Kertokaa ihmeessä omia yökokemuksia!

Ounou! Nyt on kyllä sellainen juttu, että treenimotivaationi on hukassa, kuin muumit laaksosta marraskuussa. 🙁

Ehkä se johtuu siitä, että olen nyt jotenkin extraväsynyt yhtäkkiä. Tai sitten siitä, että en löydä syytä treenata. Ajatelkaapa sitä!! Tiedän ihan 100% sen, että treenin jälkeen se olo on niin super hyvä. Tiedän mitä treenaaminen tekee mielelle. Olen AINA energisempi ja hyvinvoivempi kun treenaan. Mutta silti nyt puuttuu se kipinä.

Tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa mennä tekemään jotain ylätaljaa ja jalkaprässiä kuntosalille. Vaikka tiedän, että se tulisi tarpeen. Niin henkisesti, kuin fyysisestikin. 😉

Olen yrittänyt miettiä, että millä saisin motivaation treenaamiseen taas heräteltyä. Pitäisikö aloittaa jokin uusi harrastus? Vai kenties herätellä henkiin jotain vanhaa? Tankotanssia mietin ihan vakavasti tuossa yksi päivä, siitä pidin nimittäin ihan hirmuisesti! Myös akrobatiatreenit on olleet mielessä nyt lähiaikoina. Jotenkin tekisi tavallaan mieli tehdä niitä ihania jalkatreenejä, mutta kuitenkaan salillemenoon ei meinaa löytyä kipinää.

Se on hassua, kun tietää teoriassa miten sen motivaation saisi hankittua. Tietää myös miten hyvää se treenaaminen tekisi. Niin miksi sitä ei sitten muka jaksa tehdä?!

Olen miettinyt, että olenko liian tyytyväinen tällä hetkellä siihen mitä minulla on. Siis, että kroppani pelaa ja raskauskiloja ei ole jäljellä. Nään peilistä kauniin naisen, vaikka se vähän pehmeämpi onkin kuin ennen raskautta. Olisiko parempi, jos näkisin siellä peilissä jotain muuta? Potkaisisiko se minut liikkeelle paremmin?

Nyt kun selailin tähän postaukseen vanhoja treenikuvia, ne kyllä kieltämättä herättivät hieman motivaatiota.. 😉 Koska näen niistä kuvista sen fiiliksen, mikä minulla on ollut kun olen treenannut säännöllisesti.

Nyt näyttäisi siltä, että kroppanikin olisi vihdoin valmis ihan oikeasti treenaamaan. Pari päivää sitten kokeilin vatsalihasteni tilannetta ja tuntuisi siltä, että erkauma on vihdoin hävinnyt!!

Ehkä minä tästä postauksesta saan nyt voimaa, motivaatiota ja inspiraatiota lähtemään taas kohti erilaisia treenisaleja!! 🙂

***

Millä te herättelette treenimotivaatiota tai miten pidätte sen yllä?

Treeneistä puheen ollen! Helsingin monipuolisin kesätreeniryhmä alkaa taas toukokuun lopussa 29.5!

Monipuolisista harjoituksista vastaavat inspiroivat ja energiset valmentajat: Tuukka Pursiainen, Veera Malmivaara, Lari Salama, Joosua Visuri ja minä! ? ??? Kesätreeniryhmä sisältää huikeat 40 monipuolista harjoitusta näiden inspiroivien valmentajien vetämänä!

Kesätreeniryhmässä on 3-5 harjoituspäivää viikoittain. Harjoituspaikat, harjoituksien sisällön ja valmentajat, hinnat jne. löydät MT Personal Trainingin :n kotisivuilta.
Ilmoittaudu pian mukaan, sillä paikat menevät taas nopeasti! ??