Jostain syystä minulta on kysytty tätä asiaa lähiaikoina parikin kertaa. Se on aika hassua. Tai siis, että jos sosiaalinen media ei pursua yhteiskuvia, tulee joillekin sellainen vaikutelma ettemme enää olisi yhdessä.

Sanon ihan rehellisesti, että viimeinen kuukausi on ollut varmasti raskain koko meidän parisuhteen aikana. Me olemme olleet yhdessä pian yksitoista vuotta ja 10.heinäkuuta tuli seitsemän vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Näinkin pitkän parisuhteen aikana on melkeinpä väistämätöntä, että tulee ala- ja ylämäkiä. Mutta se, haluaako niistä vaikeimmista mäistä päästä yhdessä yli on merkittävin asia.

Luulen, että meillä on niin voimakas tahtotila pysyä yhdessä, että selviämme niistä mäistä. Haluamme niin. Vastaus otsikon kysymykseen on siis KYLLÄ. Kyllä me olemme edelleenkin yhdessä. Meidän parisuhteeseen on vaan viimeisin vuosi tuonut hieman haasteita. En ihmettele enää sitä, että jotkut pariskunnat tekevät sopimuksen ettei ensimmäisen vauvavuoden aikana saa erota. Ennen naureskelin tälle jutulle, pidin sitä ihan hölmönä ideana. Nyt olisin valmis allekirjoittamaan sopimuksen.

Meille molemmille on tullut yllätyksenä se, minkälaisia olemme toisillemme väsyneinä. Minä olen ennen ollut aika lepsakka vaimo. Ihan suoraan sanottuna. 😉 Mutta nyt naputan asiasta jos toisesta vähän väliä. Menetän pinnani nopeasti ja kiihdyn vielä aiempaa nopeammin nollasta sataan. Myönnän, että minun on vaikea levätä tällä hetkellä. Kun Emma on päikkäreillä, minä pyörin ympäri kotia stressipäissäni siivoamassa. Siinä samalla mennä käksätän Tuukalle, jos hän ei ole vielä ehtinyt viedä kahvikuppia keittiöön tai muuta yhtä viisasta.. Kinastelemme melkein päivittäin jostain turhasta asiasta.

Jos meillä ei olisi tätä maailman suloisinta ja ihaninta tyttöä, olisimme rehellisesti sanottuna varmasti jo pistäneet eropaperit vetämään. Mutta koska tiedostamme sen, että emme käyttäydy nyt ihan normaalisti väsymyksen vuoksi, haluamme päästä tämänkin mäen yli. Yhdessä.

Kinastelun aiheet on usein jotain hyvin pieniä juttuja ja ne unohtuu yhtä nopeasti, kuin on tulleet esillekin. Varmasti se, että meillä on niin paljon yhdessä niitä ilon ja onnen hetkiä, on myös avain suhteen kestämiseen. Jos kaikki olisi pelkkää kinastelua, ei yhdessäoleminen olisi sen arvoista.

Haluamme kuitenkin molemmat viettää vielä monia hääpäiviä yhdessä. Haluamme tarjota tyttärellemme hyvän ja turvallisen kodin, jossa kasvaa. Emme ole pistämässä niitä eropapereita vetämään, emmekä aiokaan. Yli kymmenen vuotta ollaan polkuja kuljettu yhdessä. Neljä vuotta ollaan oltu koiravanhempia ja kohta vuosi pienen prinsessan äiti ja iskä. Viisi vuotta ollaan pyöritetty yhteistä yritystä. Paljon on koettu, eikä ihan jokainen hetki ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta niinhän se on, että elämä opettaa ja yhteiset kokemukset vain vahvistaa.  Kun pysähdyn miettimään elämääni tällä hetkellä, ymmärrän kuinka onnellinen olen. ?

Olen ollut vähän laiska. Olen antanut sen itselleni anteeksi, koska kaikkea ei tarvitse ”handlata” yhtä aikaa.

sis.mainoslinkkejä

Olen käynyt nyt 1-2 kertaa viikossa salilla ja sen lisäksi kävellyt päivittäin ihan kamalasti. 😀 En oikein edes muista, koska olisin vain maannut sohvalla tekemättä mitään. Tai istunut paikallaan kauemmin kuin syömisen ajan. On sekin aika hurjaa.. Mutta puhutaan siitä joskus toiste. 😉

Joka tapauksessa nyt on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut sellainen treenimotivaatio-kutina olemassa. On ollut kiva käydä treenaamassa, mutta kuitenkaan aika (ja väsymys) ei ole antanut periksi suuremmille treenimäärille. Myös se, että en edelleenkään oikein uskalla tehdä salilla mitään painojen kanssa, tekee vähän haastavaksi salitreenaamisen. 😀

Housut Puma Active Swagger

Lenkkarit Reebok CL LTHR

Urheiluliivit Shock Absorber

Mutta se mikä on ihan mahtavaa, on se, että aloitan heinäkuun lopussa Lupaus-studiolla yksilövalmennuksen!! Olen siitä aivan tohkeissani! Saan valmentajakseni todella huipun ja ammattitaitoisen Sara Nevalaisen. Olen tavannut Saran muutaman kerran erilaisissa koulutuksissa ja tykkään hänen tyylistään tehdä ja olla. Myös hänen huumorintajunsa osuu minuun kuin naulattu. 😀 Odotan siis meidän tapaamisilta fyysisen vahvistamisen lisäksi naurua. 😉

Oikeasti odotan tätä valmennusta sen vuoksi niin kovasti, että saan vihdoin ihan oikeasti kroppani kuntoon synnytyksen jälkeen. Ja tarkoitan tällä siis keskivartalon kuntoon saamista syvien lihaksien ja erkauman palautumisen kautta. Minua harmittaa todella paljon, että en vuoden alussa kuunnellut viisaampia ja malttanut pidempään harjoittelematta. Aloitin ihan liian pian synnytyksen jälkeen treenaamisen. Luulin olevani kunnossa, jälkitarkastuskin antoi luvan. Mutta väärässä olin ja tein hallaa keskikropalleni ihan kunnolla. 🙁 Tämän vuoksi en ole edelleenkään uskaltanut tehdä salilla mm. jalkaprässiä tai muitakaan lemppariliikkeitä jaloille. Ainoa mitä olen voinut tehdä on kehonpainotreeni ja ihan muutamia toistoja kahvakuulan kanssa.

Se, että ei ole uskaltanut eikä voinut tehdä niitä lempparijuttuja salilla, on tietysti syönyt treenimotivaatiota pitkin kevättä. Koska miksi ihmeessä sitä haluaisi mennä sinne salille kerta toisensa jälkeen pyörittelemään hartioita ja ihmettelemään..

Tankotanssimassa olen käynyt sen pari kertaa kesäkuussa ja olen tykännyt. Mutta sitäkään en meinaa nyt uskaltaa tehdä, koska pelkään tekeväni vain lisää hallaa keskivartalolle. Nyt olenkin heinäkuun ajan päättänyt keskittyä keskivartalon kuntouttamiseen verkkovalmennuksen kautta, josta olen kertonut. Ja sitten Saran valmennuksen myötä toivon (ja uskon) taas pääseväni ihan kunnolla treenaamaan.

Syksyn suunnitelmiin kuuluu tietysti myös se, että palaan töihin! Kun heinäkuu loppuu ja elokuu alkaa, on töihinpaluuni hyvin lähellä. En ole vielä tarkalleen päättänyt, aloitanko työt elo- vai syyskuussa. Mutta varmasti jossain siinä puolivälissä elokuuta.

***

Energistä viikon alkua kaikille!

ps. Lue myös edellinen postaus Emman sanoin:
Minä olen jo 8kk!