Tämä(kin) viikko on mennyt hurjaa kyytiä. Puhuttiin eilen Tuukan kanssa illalla, että tuntuu ettei elämässä ole mitään hengähdystaukoa tällä hetkellä. Kun työt on tehty (tai ainakin siltä päivältä kone kiinni laitettu), on koirien ulkoilutukset, Emman kanssa leikkiminen ja sen perässä jatkuva juokseminen, kodin siivoaminen, ruokaakin pitäisi ehtiä laittamaan. Mutta missä vaiheessa ehtii hengähtää? Tulimme siihen lopputulemaan, että nämä nyt oikeasti on niitä ruuhkavuosia ja hengähdystaukoja tulee iltaisin kun koneet on kiinni, koirat ja Emma nukkuu. Silloin on vaan annettava kodin olla sotkuinen ja pötköttää edes puoli tuntia sohvalla tekemättä mitään.

On edelleenkin ja vielä vahvemmin priorisoitava tekemiset, mitä tekee milloinkin ja mitä jättää tekemättä tai siirtää huomiselle. On pistettävä kalenteriin ”vapaa päivä” ja pidettävä siitä kiinni. Mutta tällä hetkellä niitä vapaita päiviä vaan ei ole. Parin viikon päästä koittaa Helsingin CitySurvivors, huomenna alkaa syksyn ensimmäinen Muutos-valmennus, parin viikon päästä starttaa syksyn Treeniryhmä. Töitä on enemmän kun ehtii tehdä. Kirjamme kuvauksia on viikottain ja tietysti sisältöäkin pitäisi ehtiä kirjoittamaan. Sähköposti on pullollaan lukemattomia viestejä ja imuroinnistakin on ainakin viikko (onneksi on rikkalapio ja harja). Emma kehittyy hurjaa vauhtia ja kaksi työpäivää viikossa ei todellakaan tunnu riittävän, koska kaikki muu aika menee 24/7 Emman kanssa.

Kaiken tämän keskellä on kuitenkin ihania juttuja niin paljon, että kun on vaan päättänyt selvitä ruuhkavuosista – se on mahdollista. Kun taas kerran alkaa ihan tosissaan miettimään mistä se kiire syntyy, minkälaisista asioista päivät täyttyy – huomaa oikeastaan kaiken tekemisen olevan sellaista mistä nauttii. Töihinpaluu on ollut virkistävää. Emman kanssa touhuaminen on niin hienoa, kun vuorovaikutus koko ajan paranee, on päivittäin sellaisia sydämen pakahduttavia hetkiä. Näen äitiystäviä ja muita ystäviä arkisin lounaan merkeissä tai kahvikupposella, niistä hetkistä saa myös energiaa.

Mutta tietysti kun yksittäisiä asioita kertyy kalenteri pullolleen, ei ne kivatkaan asiat tunnu enää kivoilta. Tai ainakin ne aiheuttaa stressiä. Se on aika kamalaa. Olen aina ollut huono priorisoimaan ajankäyttöä. Haluan niin kovasti olla kaikessa mukana mihin pyydetään. Koko elämä on niin intensiivistä tällä hetkellä, että välillä sitä vaan kaipaa sellaista kahdenkymmenenneljän tunnin täyslepoa. Haaveilen myös matkustamisesta, jostain lomamatkasta sellaisessa All inclusive -kohteessa.. aurinko paistaisi ja me saataisiin Tuukan kanssa vaan olla möllöttää. Edes vuorotellen, sillä aikaa kun toinen hääräisi Emman kanssa altaalla. 😉

Eilen saimme aloittaa kunniatehtävän, alkaa ystäväpariskuntamme pienen tytön kummiperheeksi.

Mietin myös sitä, onko tällaisen ajankäytön mestarin hyvä olla yrittäjänä. Poltanko itseni loppuun? Entä jos työ olisikin maanantaista perjantaihin klo 8-16 ja kun työpaikan ovi sulkeutuisi, alkaisi vapaa-aika. Ei yhtään sähköpostia klo 22 tai klo 06. Ei jatkuvaa miettimistä siitä mitä seuraavaksi proggikseksi. Ehkä sitä ehtisi enemmän siivoamaan ja ihan vaan vaikka olemaan.

***

Ajatelkaa, tasan kolme vuotta sitten olen kirjoittanut tämän postauksen: Avoin kirje kaikille ystävilleni ja rakkailleni ♥. Niin sitä vaan tulee painittua samojen asioiden kanssa vuodesta toiseen.

Keskiviikkona lähdin puolilta päivin äitini ja veljeni kanssa Tampereelle käymään. Minun Tampereen reissuni oli sinänsä vähän erilainen kuin yleensä, nimittäin astelin Tampereen maalla varmasti yhteensä 30 askelta. Autosta kampaamoon ja kampaamosta autoon.

Before – After

Astelin klo 14 sisään Prime -kampaamoon, siellä minut vastaanotti super ihana Umppu! Istuin kampaamon tuoliin hieman lyhyemmillä hiuksilla, kun siitä sitten nousin. 😉

Minulla on ollut hiuspidennyksiä aina silloin tällöin. On ollut sineteillä ja teipeillä, vähän pidempää ja vähän lyhyempää, vaaleata ja tummaa. Kesällä alkoi taas hieman kutkuttelemaan ajatus pitkistä hiuksista. Onhan ne vaan niin kauniit ja tuo ihan erilaista fiilistä koko lookkiin.

Tuntuu, että sitähän nuortuikin muutaman vuoden pitkien hiusten myötä! 😉 Ei vaiskaan. Mutta siis kyllä minä vaan näistä tykkään todella paljon. Kun istahdin kampaamon tuoliin, sanoin Umpulle, että vähän pelottaa tuleeko pitkistä blondeista hiuksista sellainen ”Tuksu-efekti”.. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mutta siis kaukana siitä!! Hiukset ovat sinettipidennykset ja ID Hairin B long virgin hairia, se on siis luonnonhiusta ja todella hyvälaatuista. Sen vuoksi pidennyksetkin näyttää silloin niin kauniilta, kun on hyvälaatuista hiusta käytössä.

Nyt saankin tarjota teille super hyvän alennuksen ID Hairin tuotteisiin!! Eli -15% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista 31.10.2017 asti!! Koodi on: MONNA15
Ja tästä pääsee sivuille: KLIK! 😉

Äitini sanoi uusista hiuksistani ensimmäisenä, että tunnistaakohan nyt Emma sinua enää.. 😀 Mutta eihän Emma huomannut mitään, vähän yritti tukistaa! 😉 Ja Tuukkakin tunnisti. 😀 😀

Nyt on taas totuttelemista pitkiin hiuksiin, miten laittaa ne kiinni treenatessa ja miten hoitaa niitä niin ettei niistä tule suttuiset ja takkuiset. Haluan opetella myös uusia kampauksia pitkille hiuksille ja opetella myös käyttämään suoristusrautaa laineiden tekoon. Niihin varmasti löytyy tutorial-videoita youtubesta. 😀 Hihii!

***

Kiitos vielä super taitavalle Umpulle minun loihtimisesta pitkähiuksiseksi! Kiitos ID Hair ja Prime!!

Pidennykset tehty yhteistyössä ID Hairin ja Primen kanssa.