Kohta yksitoista kuukautta on vauvavuotta elelty. On muutama tuote/tavara, jotka on olleet ehdottomasti parhaita hankintoja! Nämä viisi asiaa on meillä helpottanut arkea ja ollut koko todella tiuhaan käytössä.

1. Häirikkökeinu! Ostimme Emman ollessa tasan kuukauden ikäinen ns. koliikkikeinun. Olimme kuulleet siitä hyvää ja vaikka Emma ei kärsinyt koliikista, oli keinu ihan huippu. Siinä Emma köllötteli noin yhdeksän kuukauden aikana monen moista kertaa ja ihan pikkuisena jopa nukahti keinuvaan liikkeeseen. Tuukka nimesi keinun häirikkökeinuksi. 😀 Nyt ei enää keinu ole suosikkipaikka, koska halu mennä ja tehdä on suurempi, kuin paikallaan istuminen. 😉
2. Unipussi(t)! Meillä on neljä unipussia. Yksi toppapussi, joka oli vaunuissa käytössä koko talven ja pitkälle kevääseen ja on ollut taas nyt viileinä aamuina käytössä. Yksi kevyttoppapussi, joka on ollut vaunuissa alkukesän ja lämpiminäkin päivinä ainakin aamupäikkäreillä parvekkeella. Yksi neulepussi, joka meillä oli oikeastaan ihan heinäkuun alkuun asti pinnasängyssä öisin. Emma nukkui todella rauhallisesti unipussissa, eikä riekkunut ympäri sänkyä konttaamiset, ryömimiset ja muut opittuaan. Ja sitten oli vielä yksi pussi, jota käytettiin turvakaukalossa. Nuo kaikki pussit on olleet kyllä ihan super hankintoja ja joku näistä ollut päivittäin käytössä.
   
3. BabyBjörnin sitteri! Ihan ehdoton! Sitterissä Emma oli pienempänä aina silloin, kun itse halusi kädet hetkeksi vapaaksi. Esim. ruokaa laittaessa tai vanhempien syödessä. Joskus ihan pikkuisena Emma myös nukahti sitteriin. 🙂 Ei siinä nukkunut kokonaisia öitä, mutta pikkutorkut otti silloin tällöin. Siihen pieneen heilutukseen hän nukahti parikuukautisena mukavasti. 
4. Leikkikehä. Ostin meille käytettynä ison leikkikehän kesällä. Olin katsellut erilaisia vaihtoehtoja leikkikehistä monesta eri paikasta, mutta niiden pienuus vähän häiritsi. Se, että siellä Emma ei pääsisi liikkumaan kuin alle metrin matkan. Kuitenkin jonkunlainen ”turva-aita” oli tarpeen, koska konttaustaidon opittuaan varsinkin koirat oli koko ajan pienen vipeltäjän kohteena. Vaikka meillä koirat on olleetkin tosi suotuisia Emmaa kohtaan, on siinä aina pieni vaara, jos vauva menee nukkuvan koiran viereen ja vetäisee korvasta tms.. Joten kun löysin tämän ison leikkikehän Tori.fi:stä, pistin samantien viestiä myyjälle. Tämä on ollut huippu ostos! Emma viihtyy siellä yksinään ja usein meistä jompi kumpi istuu ja leikkii siellä Emman kanssa. Koirat saavat olla rauhassa ja Emma työntelee kärryjä, leikkii leluilla ja tepastelee aidasta tukea ottaen ympäri kehää. 🙂 
5. Itkuhälytin. Muutettuamme nykyiseen asuntoomme, jossa on parveke, ostimme heti itkuhälyttimet. Ne on olleet käytössä siitä lähtien oikeastaan joka päivä. Aina kun Emma nukkuu parvekkeella päikkäreitään, on itkuhälytin päällä. Nyt myös kun Emma on siirtynyt omaan huoneeseen, on itkuhälytin käytössä öisin. Ainakin näin alkuun. 😉  

Voisin lisätä listaan vielä Ikean syöttötuolin, Stokken kylpyammeen (taittuu ihanan pieneen tilaan), Brion kävelykärryn ja vaikka mitä. Turhakkeita on taasen ollut mm. hyppykeinu, konttauskypärä ja Bumbo-istuin. Näitä kolmea viimeistä on tullut käytettyä yhteensä alle viisi kertaa, siis kaikkia kolmea yhteensä. 😉 😀

***

Mitä teillä on ollut TOP5 parhaita tai sitten niitä turhakkeita?

Muutama viikko takaperin minulta kysyttiin tämä kysymys. Pitkästä aikaa. Minua se hymyilytti. 😀 Kysymys oli puhtaasti mielenkiinnosta ja hyväntahtoinen. Sen jälkeen olemmekin heittäneet asiasta huulta aina siihen sopivassa tilanteessa. 😀

Ajatus tähän postaukseen syntyi tuosta kysymyksestä ja sitten se ajatus taas hieman laajeni. Vaikka tosiaankaan alkuperäinen kysymys ei liittynyt tähän, mutta haluan kirjoittaa kehonkuvista ja niiden hyväksymisistä.

Minulta on kysytty usein rinnoistani, onko ne luomut vai silikonit. On ihmetelty reisieni kokoa ja kerrottu minun näyttävän mieheltä, silloin kun treenasin paljon. Joskus minulla sanottiin olevan lättäpylly ja joskus on kerrottu minun olevan peppuidoli. On kerrottu, että minulla ei ole hartioita ja että minun kannattaisi treenata välillä vähän myös ylävartaloa ja keskivartaloa.

Olisi hienoa, jos naiset oppisivat arvostamaan toisia naisia enemmän. Olisi hienoa, jos naiset oppisivat arvostamaan omaa kehoaan enemmän. On se keho sitten pyöreämpi tai laihempi, tai ihan sellainen ”normaali”. Tai on siinä luomurinnat tai silikonirinnat. Tai siloinen pieni maha, vähän pyöreämpi maha tai jotain siltä väliltä. Opittaisiin kantamaan oma keho ylpeydellä. Ja jos siinä on jotain mitä haluaa korjata tai muokata, pitäisi senkin olla sallittua. Jokainenhan tekee valinnat oman vartalonsa suhteen.

Kaiken pitäisi kuitenkin mielestäni lähteä hyvästä. Ei itseinhosta, vaan siitä, että haluaa tehdä keholleen ja samalla monesti mielelleen hyvää. Jos joku ei halua tehdä samanlaisia valintoja, ei niitä muiden tekemänä pitäisi parjata. Kauneusleikkauksista on monia mielipiteitä. Kaikki eivät halua silareita, mutta kaikki eivät myöskään halua pieniä luomurintoja. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka haluaisi pienennyttää isommat luomurintansa. On myös sairauden vuoksi tilanteita, jonka jälkeen haluaa tehdä kauneusleikkauksen. Nykyään tehdään myös paljon muita leikkauksia kuin silikoneja. Leikataan mm. alimpia kylkiluita pois ja yritetään saada keinotekoisesti hyvin kapea uuma. Kohotetaan poskipäitä ja silotetaan otsaa. Minä olen sitä mieltä, että jotkin kauneusleikkaukset on ok, mutta jotkut taas menevät yli ja kovaa. Nimenomaan oman terveyden vuoksi yli.

Kauneusleikkauksien lisäksi on tietysti ihanista ihanin photoshopaaminen. Isojen brändien ja lehtien mainoksissa photoshoppaaminen on mennyt pitkälle. Malleilta karistetaan kiloja tieyistä paikoista tai lisätäään muhkeutta tiettyihin paikkoihin. Näillä toimenpiteillä luodaan vääristyneitä ja ei todellisia kauneusihanteita. Jos joku haluaa tehdä itselleen jonkun kauneusleikkauksen, joka ei ole terveydelle riski – tehköön niin. Omasta vartalostahan siinä on kyse, ei kenenkään muun. Mutta mielestäni myös niistä kauneusleikkauksista olisi hienoa kertoa. Varsinkin niiden henkilöiden, jotka on julkisuudessa ja monien esikuvana. Se, että leikkauttaa uumaan kapeaksi, pepun ja tissit isommaksi, silottaa otsan ja tekee huulista turpeammat ja sitten kertoo julkisuudessa, että ”juu, on minulle tehty pieni rintojen suurennus” – on valheellista puhetta ja monen esikuvana moraalitonta toimimista.

Sitten vielä se on mielestäni erittäin hassua kun sanotaan, että timmi tai laiha nainen ei olisi ”oikea”. Kaikki ovat varmasti nähneet iltapäivälehtien kansissa otsikoita tältä oikeat naiset näyttävät. Kysymys herää, että ai miten niin oikeat?! Eikö luonnostaan laiha tai treenillä ja ruokavaliolla hyvinvointiaan vaaliva, timmissä kunnossa oleva nainen ole oikea? Muistan kun joskus muutama vuosi sitten Dovella oli mainos, jossa oli monta naista ja kaikki oli erikokoisia ja erinäköisiä. Oli tummia, oli vaaleita, oli isompikokoisia ja pienempikokoisia. Siinä tuli mielestäni esille se, että jokainen nainen on kaunis. Siinä ei parjattu laihoja tai ylipainoisia. Eikä kerrottu, että mikä vartalo on se oikea.

***

Kaikilla on kuitenkin erilainen käsitys kauniista vartalosta. Jonkun mielestä se, että on ”vähän lihaa luiden ympärillä” on kaunista ja toisen mielestä taas vimosen päälle treenattu timmi kroppa on kaunista. Joku toinen tykkää itsellään isommista rinnoista, joku toinen ei välitä minkä kokoiset ne rinnat ovat. Yhdelle kaunista on se, että kroppa toimii hyvin ja on terve – ei kilot tai muut ulkoiset seikat. Se olisi hienoa, jos annettaisiin jokaisen olla kaunis omalla tavallaan. Joskus muutama vuosi sitten oli sellainen ig-kampanja kuin #stopbodyshaming, mielestäni se on ajankohtainen vielä ja ehkä entistä enemmän nyt.

Niin ja ei, minulla ei ole silikoneja. 😉