Mitä se on? Tunteeko kaikki sitä?

Minä tunnen sitä lähes päivittäin. Varsinkin iltaisin, kun istun Emman sängyn vieressä ja katson pian nukahtavaa tai jo nukkuvaa pientä rakasta. Kurkkuun nousee pala ja sydäntä puristaa. Menettämisen pelko on välillä suuri!

Tiedän, että järjellä ajateltuna se ei kannata. Mikään liika pelkääminen ei ole hyvästä tai järkevää. Mutta ainakin itselläni tunteet välillä lyö kovaa järjen yli ja silloin tulee se olo, että miten ikinä selviäisin jos tämä rakkaan lapsen menettäisin. Jopa tämän sanominen tuntuu kamalalta.

Porvoossa tapahtuneesta pienen lapsen murhasta en voinut edes lukea. Näin otsikot, mutta en kertakaikkiaan pystynyt avaamaan artikkelia. Tuollainen on jotain niin käsittämätöntä, että en pysty mitenkään käsittämään sitä. Niin kamalaa, että alkaa itkettämään jos yhtään annan enemmän ajatusta sille. Miten kukaan voi tehdä lapselle niin?!? Sellainen ihminen on syvästi paha ja jos jollekin toivoisin kuolemantuomion olevan mahdollista, niin lapsenmurhaajalle!

Mutta se siitä, en halua puhua siitä enempää. En pysty.

Emma on minulle kaikki kaikessa. Haluan suojella häntä kaikelta pahalta. Niin uskon ajattelevan kaikkien vanhempien. Tai ainakin suurimman osan. En mitenkään jatkuvasti 24/7 pelkää jotain tapahtuvan, mutta iltaisin monesti se tunne tulee. Yritän silloin sulkea ajatukseni, tiedän ettei pelkääminen auta mitään.

Mutta mistä menettämisen pelko johtuu? Onko se asia, jota pystyy järjellä toppuuttelemaan? 

***

Ensi viikon maanantaina me tallustelemme pitkin katuja ja rantoja Fuerteventurassa!! KUINKA SIISTIÄ?! Niin ihanaa päästä vihdoin aurinkolomalle!

Kanariansaarilla on vielä marraskuun ajan oikein lämmintä ja aurinkoista, mutta ei kuitenkaan mitään överilämmintä (yli +30c). Siis ilmat suosii uima-altaalla leikkimistä ja uintiharjoituksia Emman kanssa, sekä muuten vaan uteliasta turistia kävelymatkoilla.

Kuvat: Apollomatkat

Meidän piti lähteä keväällä aurinkoon, mutta valitettavasti Emma tuli erittäin nuhaiseksi juuri ennen matkaa ja lääkärin kanssa neuvoteltuamme päädyimme perumaan matkan. Silloin matkustimme viikoksi Tukholmaan, joka oli myös ihana loma! Mutta nyt pääsemme sinne rantalomalle, joka on ollut haaveissa jo viime vuodesta saakka.

Me emme ole kumpikaan käyneet aiemmin Kanariansaarilla. Fuerteventura ja muutenkin saaret olivat joskus 90-luvulla ihan hittipaikka suomalaisille. Nyt jotenkin tuntuu, että niiden suosio on taas kasvussa. Moni ystävä ja tutuntuttu on nimittäin ihan jopa lähiviikkoina ollut Kanariansaarilla.

Nyt pikkuhiljaa ollaan ruvettu jo miettimään, että mitäs kaikkea sinne pitääkään pakata mukaan. Tottakai uima-asut kaikille perheenjäsenille ja aurinkorasvaa. Mutta mitä muuta? 😀 On hassua lähteä täältä kylmästä sinne lämpimään, että voiko sinne oikeasti pakata mukaan shortseja ja hameita?!

Ja kaiken lisäksi minuahan jännittää jo valmiiksi lentomatka! Ei omasta puolestani, vaan Emman puolesta. Kuinka sujuu nousut ja laskut? Sattuuko korviin? Ja kuinka tämä meidän elohiiri malttaa sen kuusi tuntia kestävän lennon? Olen saanut hyviä vinkkejä kyllä, että kannattaa ostaa esimerkiksi joku uusi lelu koneeseen. Tietysti vaihtovaatteita, syötävää ja vaippoja mukaan ja pari vanhaa suosikkilelua. Mutta muuten kai pitää vaan lähteä hyvällä ja rennolla asenteella lennolle? Eikä jännittää turhia, eikö niin? 😀 Mutta mitenhän minä osaan rentoutua?! Haha!

No, uskon, että Tuukka on sen verran lungisti lennolla, niin nousut, laskut kuin lentomatkankin ajan, että se rauhoittaa minua jo valtavasti. Ja toivon tietysti, että kone on täynnä mukavia matkustajia, jotka ovat leppoisalla lomafiiliksellä, eikä heitä haittaa jos lapsi siellä tai täällä vähän väsyy lentämiseen.

***

Mutta hei! Kertokaahan vinkkejä lentoa varten ja/tai Fuerteventuraan! Kaikki on tervetullutta! 🙂