Lauantaina meillä oli Vertical Clubilla blogini lukijatreeni. Hurjasta syysmyrskysäästä huolimatta kaikki 12 ilmoittautunutta saapui perille ja päästiin porukalla tutustumaan rengas- ja hammock-treenin saloihin.

Tunnilla oli ihan mahtava meininki! 😀 Kaikki oli ihanan ennakkoluulottomia ja rohkeasti lähtivät testaamaan jokaista uutta liikettä. Muutenkin kannustava ja iloinen tunnelma leijaili salissa koko treenin ajan.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Kiitos vielä Saijalle tästä tunnista! Palaute oli pelkästään positiivista!

Teillä lukijoilla on mahdollisuus ostaa 10x-kortti Verticalille nyt Monna treenaa -spessuhinnalla! 🙂 Eli kun kerrotte kassalla olevanne minun lukijoita, saatte tuon kymppikortin hintaan 119€! (ovh.140€) Tuon kortin voi siis ostaa vain paikan päältä! 🙂

Minä pääsin aloittamaan viikon ihanasti Saijan opeissa. Me teimme taas käsilläseisontatreeniä ja vähän hammockilla myös. Opin uuden kässäri-asennon, tuon tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. En siellä kovin kauaa pysynyt, mutta joka tapauksessa pääsin sinne ja sain myös varpaan seinästä irti moneen otteeseen. Edes hetkeksi! 😉

Nämä asiat antavat niin paljon energiaa! Täytyy sanoa, että maanantaina aamutreeni on ihan huippu tapa aloittaa viikko! Vaikka aamusta väsytti ja meinasin hetken ajan jo, että en edes jaksa mennä treeneihin. Silti treenin jälkeen koko päivän oli aivan ihana energinen mieli.

Verticalilla on myös lasten tunteja, tunnit alkavat 3-vuotiaista ylöspäin! Ihan loistavaa, että näitä lasten ”temppuilutunteja” järjestetään! Minä ainakin aion viedä Emman kokeilemaan tällaisia juttuja sitten kun ikä siihen riittää. Motoriikka ja kehonhallinta muotoutuu ihan älyttömän monipuoliseksi erilaisten voimistelulajien parissa. Joskus ystäväni sanoi, että jokaisen lapsen pitäisi harrastaa voimistelua edes pari vuotta, koska se on niin hyvä pohja mille tahansa lajille.

Verticalin lasten tunneista voitte lukea lisää TÄÄLTÄ. Lisäksi he järjestävät lasten tanko- ja ilma-akrobatialeirin 5-11-vuotiaille joulun välipäiville 27.-29.12. Tuosta voi kysyä lisää osoitteesta info@verticalclub.fi . Eikä siinä vielä kaikki! 😉 Lisäksi tammikuun alussa Verticalilla on lasten puuharata, jossa pääsee 5€ / hlö puuhailemaan ja temppuilemaan kahdeksi tunniksi.

Kuva: Vertical Club

Näin täällä on lähtenyt viikko käyntiin ihanan energisesti siis! 🙂 Viime viikolla treenikertoja viikkoon tuli neljä; yksi Vertical-treeni, jalkatreeni salilla ja kaksi pidempää vaunulenkkiä. Tällä viikolla treenejä on tiedossa maanantain Vertical-treenin lisäksi tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, plus varmasti ainakin yksi pidempi vaunulenkki!
Ihanaa, kun kalenterista löytyy taas treenijuttuja! Se vaan tuo niin paljon hyvää fiilistä!! Olen sanonut tämän varmasti jo miljoona kertaa, mutta niin se vain on! 😀

***

Iloista ja energistä viikkoa sinne myös! 🙂 Onko teillä treenit jo kalenterissa vai menettekö fiiliksen ja aikataulujen mukaan?

Minulle isästä on kaksi tutumpaa nimitystä: iskä ja pappa. Omaa isääni kutsuimme veljeni kanssa papaksi ja Tuukkaa kutsutaan iskäksi.

Tuukka on huolehtiva, osallistuva ja rakastava isä Emmalle. Näen Tuukassa paljon samaa, kuin omassa isässäni; huumoria, sikailua ja iloa, lapsen tasolle heittäytymistä.  Kun me olimme veljeni kanssa pieniä, oli meidän isämme lähes aina valmiina leikkimään kanssamme. Hän heittäytyi täysin mukaan, sikaili (eli pelleili) housut korvissa ja silmälasit väärinpäin päässä meidän kanssa. Tätä samaa heittäytymistä on Tuukassa 100%! 

Tykkään todella paljon katsoa sitä riemua, mikä Emman silmissä kiiluu kun hän saa leikkiä iskän kanssa. Heistä näkee jo nyt, että temput eivät tule heiltä yhteisissä leikeissä loppumaan. Vaikka Emma on vielä pieni, on meillä jo nyt jakautunut hieman vanhempien roolit: Tuukan kanssa on vapaampaa riehumista, minun kanssani käydään kävelyllä, leikitään leluilla ja harjoitellaan vaikkapa kävelemistä. Toki Tuukkakin tekee isänä näitä samoja asioita, mutta selkeästi roolit on jo ainakin osittain muodostuneet.

Minun on aina, ihan Emman syntymästä lähtien ollut helppo luottaa Tuukkaan isänä. Hän pitää siitä huolen, että Emmalla on aina kaikki hyvin. Tiedän, että hän tulee pitämään siitä kiinni aina – hän tekee kaikkensa ettei Emman elämästä puutu mitään. Hän on myös jo nyt sanonut, että kun Emma menee kouluun, hän meinaa mennä koulun lähelle joskus vakoilemaan ettei kukaan kiusaa Emmaa. 😀

Ei ole asiaa, jossa en tietäisi Tuukan pärjäävän isänä. Monesti jopa moni asia menee paremmin hänen kanssaan. 😉 Esimerkiksi syöminen! Iskän kanssa Emma syö nätisti ja jopa syötettynä. Äidin kanssa hän haluaa itse syödä ja ravistelee päätään puolelta toiselle jos yritän syöttää. 😀

Kun isäni kuoli vuonna 2003, oli se suuri suru. Olin aina ollut isäntyttö, olin pitkään murheenmurtama. Pikkuhiljaa suru muuttui ikäväksi ja sitten vuosien varrella ikävää ei enää tuntenut ihan päivittäin tai viikottain. Ikävä tuli merkityksellisinä päivinä, jouluisin, hääpäivänämme, Emman synnyttyä, isänpäivinä. Olin pitkään aina isänpäivänä surullinen, mietin vain miksei minulla ole enää isää jota juhlia. Että miksi minulta on viety yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni? Varsinkin pari ensimmäistä isänpäivää papan kuoleman jälkeen oli pahimpia, ajattelin jopa että ihan tyhmä päivä.

Kuitenkin aika pian tämä ajatus häipyi aina päästäni. Isänpäivänä veimme veljeni kanssa isäni haudalle kynttilän, toivotimme hänelle hyvää isänpäivää täältä alhaalta. Toivotin myös kaikille muille isille ihanaa päivää.

Olen sitä mieltä, että isänpäivä ja äitienpäivä on päiviä, jotka kuuluvat kalenteriin ja ihan sellaisenaan. Tottakai on upeaa, jos annetaan mahdollisuus tehdä kortti vaikka mummolle tai kummisedälle, jollei näinä päivinä ole sitä isää tai äitiä kortinsaajana.

***

Lue myös: Hyvinvointiviikko Elsan ja Monnan tapaan!