Tiedättekö mikä se on? Se on sellainen, mitä joku voi pitää ihan höpönpöppönä, mutta minä pidän sitä herkullisena asiana. Nimittäin hiilihapotetut juomat!! Rakastan limuja ja vichyjä! Kun minulla on oikein kova jano, tekee mieleni hiilihapotettua juomaa! 😀 Hahaa!

Noin kuukausi sitten tein eräänlaisen ekoteon, sillä meille rantautui SodaStream -laite! Sodastreamin tuotteiden käyttäjät säästää nimittäin ympäristöä miljoonien tölkkien ja muovipullojen valmistukselta ja käsittelyltä. Samalla vältytään kuplavesien ja limsojen kuljetukselta panimoilta myymälöihin ja myymälöistä koteihin. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, että kun jokainen tekee pieniä ekotekoja, jokaisen hiilijalanjälki pienene. Näin siis on mahdollista yhdessä tehdä hyvää ympäristölle.

Koska oikeasti rakastan kuplajuomia, on tämä todella hyvä hankinta meidän kotiin ihan lompakkoakin ajatellen. Myös mieheni tykkää tästä kovasti! 🙂 Suomessa kun kraanavesi on puhdasta, on helppo avata hana ja täyttää pullo. Sitten ei muuta kuin kuplia päälle. 😉 Ihan itsessään jo se kuplavesi on hyvää, mutta nyt olen ihastunut aivan satasella Sodastreamin omaan Cloudy lemonade -makuun. Se on oikeasti ihan super hyvää! Se on luonnollisesti makeutettu, eikä se sisällä keinotekoisia aromeja tai värejä. Siinä on sokeria vain 4,1g/100ml.

Olen myös aika huono juomaan vettä. Mutta SodaStreamin avulla olen juonut selkeästi enemmän! Se on aina hyvä asia! Siis veden riittävä saanti! Jos vesi maistuu paremmalta kuplien kera, niin mikäs siinä!

***

Onko siellä muita kuplajuomafaneja? 😀

* Laite saatu yhteistyössä.

Moni on varmasti miettinyt siellä ruudun toisella puolella, että miten ihmeessä me muutetaan näin usein. No sitä on tullut itsekin mietittyä. 😉

Kun Emma syntyi, asuimme kaksiossa Etu-Töölössä. Asunto oli ihana, mutta talossa oli niin pieni hissi ettei sinne mahtunut rattaat. Meillä ei myöskään ollut parveketta. Siihen päälle vielä se, että teemme työtä kotona, oli paketti valmis. Tarvitsimme isomman asunnon.

Katsoimme vuokra-asuntoja läheltä, Töölöstä, Meilahdesta jne. Löysimme halvemman asunnon, jossa oli yksi huone enemmän kuin silloisessa kaksiossa ja neliöitäkin rutkasti päälle. Kävimme katsomassa asuntoa ja ihastuimme. Ihana valoisa kolmio, hyvien liikenneyhteyksien varrella ja takapihalla Keskuspuisto. Parvekekin löytyi. Vuokrasopimus oli määräaikainen vuodeksi. Sen jälkeen vuokranantajat itse muuttaisivat asuntoon, palatessaan takaisin Suomeen.

Ajattelimme, että tämä se vasta on hyvä diili! 🙂 Saamme asua Emman vauvavuoden isommassa ja halvemmassa asunnossa. Saamme työhuoneen ja ulkoilumaastotkin on ihanat. Ehdimme säästämään hiukan asuntosäästöjä ja sitten vuoden päästä voimme ostaa meille kodin. Loistavaa!

Tämä väliaikainen kotimme tuntui alkuun ihan loistavalta. Jopa hieman toivoimme, että voi kunpa vuokranantajamme olisivat vielä hieman pidempään ulkomailla ja saisimme asua tässä asunnossa hyvällä tuurilla pidempään. Kuitenkin Mannerheimintien melu, hektinen liikenne ja kova meteli heti ulko-ovesta ulos astuessa alkoi pikkuhiljaa ahdistamaan. Ymmärsimme sen, että osalle sopii rauhallisempi kotiseutu ja osa taas pitää siitä, että on keskellä kaikkea. Me aloimme kaipaamaan rauhallisempaa kotiseutua.

Päätimme katsella jo hieman ennakkoon minkälaisia rivitaloasuntoja olisi tarjolla. Että sitten alkuvuodesta 2018 kun pääsisimme tästä muuttamaan kohti rauhallisempia seutuja, tietäisimme jo valmiiksi minkälaista on tarjolla ja mihin haluaisimme muuttaa.

Löysimme ihan unelmakodin. Rivitaloasunnon Espoosta. Ainoa huono puoli siinä oli se, että se vapautuisi jo tämän vuoden puolella. Laitoimme ujoa viestiä vuokranantajillemme, että mitenkäs siellä ulkomailla sujuu ja ovatko he edelleen tulossa Suomeen takaisin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Saimme ihanan vastauksen; he jäisivät luultavasti ulkomaille vielä vuodeksi. Kuultuaan meidän tilanteen, saimme pienen toiveenpilkahduksen siitä, että tähän asuntoon etsitään uusi vuokralainen jo aiemmin, jotta me pääsisimme omaan kotiimme.

Harmillista on se ettei päätöstä ole vielä tullut. Vuokranantajamme eivät kiusallaan pitkitä tietoa, hekin odottavat päätöstä ulkomaille jäämisestä työnantajaltaan. Mutta voi kuinka sitä voikaan innostua ja alkaa jo unelmoimaan siitä uudesta kodista. Sitten kun mikään ei ole kuitenkaan varmaa, sitähän tekee itselleen vain karhunpalveluksen.

Joka päivä katson sähköpostiani monta kertaa ja toivon, että kunpa nyt vuokranantajiltamme olisi tullut sähköpostia. Sellaista postia, jossa olisi meille iloinen uutinen.

Sitten me pääsisimme kotiin. Sellaiseen, josta ei tarvitsisi muuttaa pois vuoden tai kahden päästä. Oma sauna, pieni piha. Yläkerrassa makuuhuoneet ja työhuone, alakerrassa olohuone ja keittiö. Ihana rauhallinen ympäristö ja päiväkotikin lähellä. Hyvät kulkuyhteydet Helsinkiin ja kuitenkin se meidän kaipaamamme rauha ja luonnon läheisyys.

***