Kyselin jokin aika sitten teiltä, että olisikohan mun blogin nimi syytä vaihtaa pelkäksi Monnaksi vai pitää edelleen ”treenaa” -liite perässä. 🙂 Tai en edes muista kyselinkö, vai pohdinko vain ääneen tätä asiaa.

Noh! Nyt on päätös tehty! Blogini nimi on tästä lähtien ”MONNA”. 🙂 Oon kyllä ihan fiiliksissä tästä!! Mietittiin myös yhdessä A-lehtien tuottajan kanssa sopisiko blogilleni jonkinlainen motto nimen alle ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä. Motto olisi jotain sellaista, mikä kuvaa omia ajatuksiani ja sitä, mitä haluan kannustaa muillekin. Ole rohkeasti sinä!

Mitäs tykkäätte uudesta bannerista ja nimestä? 🙂 🙂 🙂

Paina sydäntä postauksen alussa tai lopussa jos pidät uudesta bannerista ja nimestä! ❤️

Koska blogini on nykyään paljon kaikkea muuta kuin treeni-blogi, oli mun mielestä turhaa pitää treenaa -sanaa blogin nimessä. Nyt nimi on kuvaava ja tuo slogan on myös ihan jotenkin tosi osuva!

Tottakai nimenmuutos on vähän myös haikeaa, vähän kuin yhden jutun loppu. Mutta toisaalta aina jonkun jutun loppu on toisen jutun alku. 🙂

Blogin kuvaukseen tuli myös uusi teksti: Monna -blogin takaa löytyy pienen tyttölapsen äiti, personal trainer, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Monna kannustaa blogissaan lukijoitaan olemaan rohkeasti omanlaisiaan. Blogissa tartutaan asioihin positiivisuuden kautta ja Monna tahtoo motivoida lukijoitaan hyvinvointiin. Kantavia teemoja blogissa on äitiys, treeni ja positiivinen kehonkuva. Liikunta ja hyvinvointi on sekä Monnan harrastus että työ.

Ja sitä se on! 🙂 Tahdon ja aion tarttua taas asioihin omalla positiivisella tavallani. Vaikka mullakin on niitä huonoja päiviä, haluan jakaa sitä positiivisuutta. Sillä sitä ei oo oikeasti liikaa tässä maailmassa!

Kaikki postauksen kuvat: Johanna Myllymäki / A-lehdet

***

Iloista, ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää! Paljon onnea 100-vuotias SUOMI!

Lue myös: Vapautunut!

Tuottaako joulu stressiä? Ahdistaako jo nyt tulevat juhlapyhät? Onko kauhea paniikki joulusiivouksesta ja lahjoista? 

Mulle joulu on ollut aina ihana aika vuodesta. Jouluaatto ei ole koskaan stressannut, jotenkin mulla siihen liittyy vaan hyvää mieltä ja lempeitä ajatuksia. Mun mielestä joulu on aika, jolloin ihan viimeisenä pitäisi stressata.

Me ollaan vietetty joulua nyt viimeiset kahdeksan vuotta isommalla porukalla. Tuukan vanhemmat, mun äiti ja veli, mun täti ja serkku ja äidin miesystävä. Niin ja koirat. Viime jouluna mukana oli tietysti ekaa kertaa myös Emma. ❤️ Me ollaan sovittu joka vuosi, että kaikki tekee yhdessä. Yksi tuo kaloja, toinen tekee laatikot, kolmas paistaa kinkun ja neljäs tekee jälkiruuat. jne.. Silloin yhdelle ihmiselle ei oo kertaakaan jäänyt se kaikki vastuu joulusta.

Lahjoista ollaan sovittu aina myös niin, että kenenkään ei ole pakko ostaa mitään. Joskus ollaan menty yhden lahjan periaatteella, että yksi lahja riittää ja mitään lahjavuoria ei tarvitse hankkia. Mutta aina silti lahjoja on kertynyt kuusen alle iso kasa, varsinkin silloin kun serkkuni oli pienempi tyttö. 🙂 Ja nyt varmasti käy samoin, kun Emma viettää lapsuuden joulujaan.

Suuren suuresta joulusiivouksesta en ole koskaan ymmärtänyt. Tietysti on kiva, että koti on siisti ja pölyt poissa. Mutta ei jouluna mun mielestä pidä olla kaapit ja kellarit tiptop ojennuksessa. Eihän niihin kukaan kurkistele. 😉 Kyllä jouluna tärkeintä on se läsnäolo, hyvä ruoka ja rauhoittuminen. Tottakai jos aikaa on, niin kerran vuodessa voi tehdä isomman siivouksen. 😀

Kuuntelin yhtenä aamuna aamu-tv:stä juttua, jossa keskusteltiin joulusta. Siinä kaksi haastateltavaa puhui juurikin siitä, että joulu on rauhan aikaa. Ilon ja rakkauden aikaa. Että silloin nimenomaan pitäisi vaan unohtaa kiire ja kaikenlainen stressi. Joulun tuoksut, kuten kaneli, kardemumma, hyasintti, joulukuusi, neilikka ja mitä kaikkia niitä onkaan – on rauhoittavia jo itsessään monille. Kynttilät ja joulukuusi tuo silmälle iloa ja ainakin meillä kun on jo kuusi koristeltu ja kynttilät siinä loistaa joka ilta, tuo se ihanan lempeän fiiliksen koko kotiin.

Me otettiin tänä vuonna joulukorttikuvia! 🙂 Tämä ei ole se, joka valikoitui korttiin. Vaikka ihana on tämäkin.

Haluan jatkaa Emman kanssa samaa ihanaa jouluperinnettä, joka meilläkin on ollut kotona lapsena. Samoin Tuukka haluaa. Sitä, että jouluaattona ollaan yhdessä, istutaan ruokapöydän ääressä pitkään ja keskustellaan. Nauretaan ja kuunnellaan. Syödään mahat ihan pullolleen herkullisia jouluruokia ja avataan lahjoja. Käydään hautausmaalla ja syödään joulupuuroa. Niin ja tietysti jouluaattona katsotaan myös Joulupukin Kuumaa linjaa. ❤️ Ja Lumiukkoa!

Joululaulut soi meillä jo nyt ja oon ehdottomasti sitä mieltä, että niitä lauletaan yhdessä Emman kanssa joka joulu. 🙂 Jouluperinteitä pitää jakaa ja jatkaa ja voi luoda omanlaisia uusiakin. ❤️ Joulua saa juhlia ja viettää, ihan joka kolkassa. Luin ystäväni kirjoituksen facebookista, jossa hän kertoi ettei hänen lapsensa päiväkodissa lauleta enää joululauluja, koska kaikki ei vietä joulua. Tämä oli mulle jo ihan liikaa! 😀 Vaikka kaikki ei vietä joulua niin kyllä muiden pitää saada voida juhlia sitä.

***

Rauhaa ja rakkautta! ❤️ Sekä ihanaa Itsenäisyyspäivän aattoa! 🙂