Uuden asian edessä taas. Nimittäin leikkipuistokäyttäytymisen. Leikkipuistokäyttäytyminen on vähän sama kuin koirapuistojen! Tai no, ei nyt tietysti ihan sama.. mutta liippaa läheltä. 😉

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun koirien kanssa käytiin jossain vaiheessa enemmän koirapuistoissa, tottui jo siihen koirapuistomeininkiin. ”Onkos tämä tyttö vai poika?” ”Mikä sen nimi on?” Ja sitten seistiin vierekkäin hiljaa ja katsottiin kun koirat riehui ympäri puistoa. Välillä pari sellaista hassunhauskaa naurahdusta tai kommenttia väliin. Sitä tiesi koirien nimen, mutta ei isäntien tai emäntien. Tuolla menee tuon Siffen äiti ja tuossa menee Hösse. Kukaanhan ei oikeastaan tiedä minkälaisia ovat siellä koirien takana ne emännät ja isännät, onko menestynyt uraihminen, onko kotiäiti tai koti-isä. Tykkääkö pojista vai tytöistä ja mitkä on omat aatteet ja arvot. Se on tavallaan aika hienoa. Siinä ollaan samalla viivalla, ihan sama mistä toinen tulee ja minne menee.

Leikkipuistoissahan on vähän sama juttu. Vanhemmat tunnetaan lasten nimien perusteella. Tuolla on Emman äiti, tuolla Sepon iskä. Lapset keinuvat keinussa vierekkäin ja vanhemmat vaihtavat tietoa hampaiden lukumäärästä ja kävelytaitojen tasosta. Ei mitään tietoa siitä minkälainen on kunkin isän tai äidin tausta. Onko yh, onko suurperhe, onko työtön vai monimiljardööri. Se on mielestäni jollain tapaa todella kiehtovaa ja hienoa. Kukaan ei arvostele toista taustan, arvojen tai tittelin perusteella. Leikkipuistossa kaikki vanhemmat ovat samalla viivalla.

Housut – TÄÄLTÄ
Paita – TÄÄLTÄ
Emman kengät – TÄÄLTÄ

Silti kun menee ekoja kertoja leikkipuistoon on vähän jännän äärellä. Puistoihin muodostuu pieniä ryppäitä vanhempia ja heidän lapsoset häärivät ympärillä. Voiko mennä vaan pokkana ryppääseen mukaan vai tallusteleeko sitä vain muina miehinä oman lapsen kanssa hiekkalaatikolle. Moikataanko kaikkia vai saako joku äiti tai iskä katseita kulmien alta? Mistä kaikesta voi puhua tai kysyä? Onko epäkohteliasta vain leikkiä oman lapsen kanssa, eikä mennä ryppäisiin mukaan? Pääseekö sinne ryppääseen edes jos haluaisi, vai toimiiko leikkipuistoissa sama laki kuin koulujen pihalla – me ei leikitä sun kaa?

Tykkään siitä ajatuksesta, että leikkipuistot on kaikille vapaata aluetta. Sinne saa mennä oman lapsen kanssa leikkimään, syömään tai tutustumaan muihin lapsiin. Sinne voi mennä äiti- tai isäystäväporukalla piknikille ja nauttia puiston eduista; keinuista, sisävessasta, leikkikaluista ja muista. Siellä jokainen on tittelitön. Sinne voi mennä ja sieltä voi lähteä ilman aikatauluja. 

***

Niin minä luulin. Vielä tähän viikkoon asti.

Omat kulmakarvani on hyvin hyvin vaaleat ja hentoiset. En muista koska aloin meikkaamaan kulmat säännöllisesti joka päivä. Mutta siis varmasti noin kaksikymmentä vuotta niin olen tehnyt. Olen kokeillut joskus ilman kulmia, mutta itselläni on ollut jotenkin alaston olo. Sellainen, kun olisi lähtenyt ulos ilman rintaliivejä. Ihan tosi.

Kun aloitin kirjoittamaan blogia, sain myös paljon kommentteja kulmistani. Osa vähän nätimmin ja osa ei todellakaan niin nätisti sanottuna. Ja olihan nuo kulmat silloin ehkä ”hieman” pitkäksi vedetty.. 😉 Kuvakollaasista toinen rivi ja vasemmanpuoleinen kuva.. Vai mitä tuumitte?
No pikkuhiljaa olen löytänyt oman tyylini kulmien suhteen. Kollaasin keskimmäinen kuva viime viikolta. Parin vuoden ajan olen ollut jo hyvin tyytyväinen kulmieni muotoiluun, mutta onhan se oikeasti aika työlästä ollut päivittäin ne meikata. Siis ellen ole mökillä tai vietä lököpäivää kotona, laitan kulmat aina. Kuten sanoin, ilman niitä olo on kuin kävelisi kaupungilla ilman rintaliivejä.

Naturel – Meikatut – Microblading

Kuulin jokunen aika sitten ensimmäistä kertaa kulmien microbladingista. Lueskelin siitä, mutta en oikein uskaltanut lähteä tekemään sitä itselleni. Miellessäni oli vain sellaiset todella tummaksi, suoraksi ja ohueksi viivaksi tatuoidut kulmat. Pelkäsin lopputuloksen olevan sellainen. Ei kiitos.

Ystäväni Rosanna kertoi olleensa itse kovin tyytyväinen kulmien microbladingiin, jonka oli käynyt tekemässä Browriinalla. Mietin taas hetken ja sitten rohkaistuin ottamaan yhteyttä Riinaan. Varasin itselleni ajan ja kyllä jännitti. Jännitti myös maanantaina, kun astelin kohta Riinan salonkia. Pelkäsin kipua ja pelkäsin lopputulosta.

Microbladingissä ihoon viilletään pieniä pintahaavoja mikroneuloilla, jolloin pigmenttiä pääsee ihon sisään. Tämä tehdään käsin, yksi ”karva” kerrallaan. Toimenpide voi sattua hieman, mikäli kulmien nyppiminen sattuu todella voimakkaasti. Toimenpide kestää n. kaksi tuntia.

Itsehän pelkäsin tuota kipua. Mutta täytyy myöntää, että kulmien nyppiminen sattuu enemmän! 😀 Ensimmäisen kerroksen jälkeen kulmien alueelle laitetaan puudutus, joten sen jälkeen se vähäinen nipistely on poissa. Toki ihmisillä on erilaisia kipukynnyksiä, mutta sanoisin tuon olevan aika pientä nipistelyä.

Olen ihan super super super tyytyväinen näihin!! En olisi oikeasti uskaltanut edes toivoa miten luonnolliset ja kauniit näistä tuli! Microbalding-käsittely sisältää Riinalla myös vahvistuskerran, jonka jälkeen kulmien lopullinen tulos on nähtävissä. Minulle on varattuna kuukauden päähän se vahvistuskerta. Mutta lopputulos kuitenkin tulee näyttämään tältä, vähän vahvennettuna. Kokonaisuudessaan tämä microbladingin vaikutus kestää noin vuoden. Joillain lyhyemmän aikaa, joillain sen vuoden. Mutta siis ylläpito on sitten vain tosiaan noin kerran vuodessa.

Jos mietitte kulmien microbaldingiä; menkää taitavalle ammattilaiselle!! Tuo on nimittäin ihan taidetta sanon minä! Yhtä hienoa lopputulosta ei tule hutiloiden. Suosittelen Riinaa ihan 100% ja reippaasti päälle! 😉 Riinalla on kalenterissa vielä syyskuun loppuun muutamia aikoja ja sitten seuraavat menee lokakuulle. Kannattaa siis varata ajoissa, jos haluaa vielä tämän vuoden puolella kulmat kuntoon!

TÄSTÄ pääset Riinan sivuille! <3

***