Olin viime viikon lauantaina Poseland Networkin pikkujouluissa pitämässä luentoa bloggaamisesta ja somesta. Ja siitä miten niistä voi tehdä menestyvät ja jopa ammatin itselleen.

Alona pyysi mua pitämään luentoa heidän blogiportaalinsa bloggaajille. Luennolla voisin kertoa siitä mitä olen oppinut nyt kuuden vuoden bloggaamisen aikana.

Tein muistiinpanoja, että mistä puhuisin ja mitä kertoisin. Ajattelin, että voisin jakaa nämä vinkit täällä teillekin! Sillä ehkä siellä lukijoiden joukossa on joku bloggaajakin. 😉 Miten tehdä blogista menestyvä?

SÄÄNNÖLLISYYS ja LAATU

Kun kirjoitat blogia, pitää sun miettiä sun lukijoita. Lukijoille on hyvä olla luotettava. Sen takia säännöllisyys on tärkeää. Mieti mikä on se määrä, jonka voit viikossa kirjoittaa. Jos se on kaksi postausta, se on. Jos se on kuusi postausta, se on. Pidä siitä kiinni. Silloin lukijat tietävät kuinka usein blogiisi tulee uusia postauksia. Tähän samaan kategoriaan voi ajatella myös julkaisuajan. Onko lukijat tottuneet, että blogisi päivittyy aina aamuisin tai iltaisin? Pidä siitä kiinni. 🙂

Laatu on myös tärkeää, jos haluat kasvattaa blogisi lukijakuntaa. Ja ehkä myös saada yhteistyökumppanit kiinnostumaan blogistasi markkinointikanavana.
Selkeät, hyvälaatuiset kuvat! Sulla ei tarvitse olla mitään tuhansien eurojen järkkäriä, myös kännykällä saa älyttömän hyviä kuvia. Katso kuitenkin, että kuvat on tarkkoja (ei tärähtäneitä) ja että ne on valoisia (ei hämäriä ja sumuisia). Helppoja ja hyviä ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia kannattaa myös hyödyntää. Mm. PhotoScape ja Picasa on hyviä tässä. PhotoScape on hieman monipuolisempi ja ”ammattimaisempi”. Tietysti myös Photoshop ja Lightroom on hyviä, mutta ne on maksullisia.

Laatuun vaikuttaa myös kielioppi. Kirjoita yhdyssanat oikein, jos et oo varma kirjoitetaanko salipäivä yhteen vai erikseen, tarkista se. Jos et tiedä kirjoitetaanko suomalainen pienellä vai isolla, tarkista se. Muista myös, että kaikki erisnimet kirjoitetaan ISOLLA! Lauserakenteisiinkin kannattaa tutustua. Lukemalla kirjoja oppii aika hyvin kirjoitustaitoa – ja tietysti ihan vain kirjoittamalla.

Mikä on sun juttu?

Se voi olla oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä! Se voi olla myös paljon asioita sekaisin – lifestyleä. 😉 Jos sä haluat kirjoittaa sun treenaamisesta ja sun kodista, se on ihan ok! Ei ole mikään pakko valita vain toista. Tärkeintä on kuitenkin se, että OLE OMA ITSESI!! Se on asia, mitä kukaan muu bloggaaja ei voi sulta ottaa. Eli jos haluat erottua joukosta tee just sitä juttua mikä on sun mielestä kiinnostavaa ja eniten sua.

Jonkinlainen punainen lanka kannattaa blogissa olla. Esimerkiksi mulla ennen punainen lanka oli treeni, nyt se on enemmänkin äitiys ja hyvinvointi. Mutta silti kirjoitan välillä treenistä ja ruokajutuista ja mun päivistä. Kannattaa myös miettiä jakaako ihan kaiken blogissa, vai asettaako jotkut rajat. Mä olen rajannut blogista pois raha-asiat, mun muun perheen paitsi Tuukan ja Emman, mun ystävät joilla ei itsellään ole blogia ja ihan henkilökohtaisimmat asiat. 🙂

Yhteistyöt ja seuranta

Kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön Google Analytics ja Social Bluebook. Ne on apuvälineitä, joilla pystyt määrittämään oman blogin tai instagramin arvon. Analyticsistä näät kuinka paljon sun juttuja luetaan, mitkä jutut kiinnostaa eniten, mihin aikaan päivästä sun blogia luetaan eniten, sukupuolen ja sijainninkin näkee. Social Bluebook taas on väline, joka arvoi arvosi! 😉 Sinne voit syöttää blogisi, instargramisi, snapchatin ja mitä tahansa kanavia pidätkään. Bluebook laskee seuraajien ja/tai kävijöiden perusteella sun postaukselle arvon ja ig-kuvalle arvon. Näin voit saada osviittaa siitä, kuinka paljon sun kannattaa laskuttaa yhteistöistä.

Yhteistöitä kannattaa ottaa vastaan ja yrittää solmia myös itse. Niistä saa usein uusia lukijoita, koska myös firmat jakavat mielellään omista tuotteistaan tehtyjä postauksia. Yhteistyöt on myös hyvää verkostoitumista ja tietysti, jos bloggaat ammatiksi tai edes osapäivätyönä, niistä saat leivän päälle voita. 😉 Yhteistyöt kannattaa tehdä aina super hyvin. Silloin joku toinenkin firma saattaa kiinnostua tekemään just sun kanssa yhteistyötä, kun näkee jälkesi yhteistyöpostauksessa jonkun toisen brändin kanssa.

Valitse kuitenkin yhteistyökumppanit tarkasti. Älä mainosta yhdellä viikolla K-markettia ja toisella viikolla S-markettia.

Oma persoona!

Se on se tärkein juttu! Älä piilottele sitä! Älä pelkää olla oma itsesi! Varaudu siihen, että negatiivisia kommentteja voi tulla. Mitä enemmän blogia luetaan, sen suurempi todennäköisyys on saada ilkeilijöitä lukijaksi. Ei oo mikään pakko kovettua, joskus lukijan kommentti saattaa satuttaa ja vaikka kuinka ajattelee järjellä, joku kommentti voi iskeä sen järjen läpi. Kuitenkin kannattaa muistaa, että blogin lukijoista 98% on niitä, jotka oikeasti haluaa lukea just sun juttuja sun OMAN PERSOONAN vuoksi! 😉

Ps. Tän postauksen kaikki kuvat on otettu Olympus Pen -järkkärillä, mutta muokattu Samsung Galaxy S8:n omalla kuvanmuokkaus-ohjelmalla! 🙂

Mulla on pari asiaa, jotka pistää kylmänväreet kulkemaan pitkin selkää. Huonolla tavalla. Ne liittyy vanhemmuuteen. Ja ne asiat on saaneet mulle huonon fiiliksen jo ennen omaa lasta.

Toinen on se, jos äiti tai isä polttaa tupakkaa lapsen nähden. Työntää rattaita ja polttaa tupakkaa tai kävelee lapsen kanssa rinnakkain kadulla ja vetää röökiä. Mun yks hyvä ystävä joskus vielä tupakoidessaan oli tehnyt selvät sävelet siihen. Hän ei koskaan polttanut tupakkaa lasten nähden. Se oli mun mielestä todella kunniotettavaa. Lapsi kuitenkin matkii aikuista ja ottaa mallia omista vanhemmistaan. Mun mielestä se röökin vetäminen vielä vaunuikäisen seurassa on myös vastuutonta, kyllä sitä savua saattaa hyvin mennä vaunuihin sisälle ja sitten kaikki jo ymmärtääkin mille altistaa pienen vauvan.

”Otatko äiti tän lelun?”

”Ai, et sä ehdi. Mä meen tonne taakse sit.”

Toinen on se, jos äiti tai isä näprää kännykkää, vaikka lapsi/taapero/vauva yrittää ottaa kontaktia. Ja nimenomaan tarkoitan sitä, että lapsi on vieressä ja hän hakee vanhemmiltaan seuraa leikkeihin tai muuten vain yrittää ottaa kontaktia ja sitten äiti tai iskä ei ehdi, koska instagramia pitää selata.

Itsenäisyyspäivänä kiinnitin huomiota erääseen äitiin, joka astui bussiin vaunujen kanssa. Hän selasi kännykkää samalla kun työnsi vaunut bussiin ja asetti vaunut paikalleen ja pisti vaunut lukkoon. Koko ajan pysyi kännykkä kuin liimattuna kädessä ja katse siinä. Peukkukin kävi koko tämän ajan. Mietin, että tuo vauva/taapero tuolla rattaissa varmaan nukkuu. Koska äiti ei ottanut häneen mitään kontaktia, selasi vain puhelintaan. Kun me lähdettiin bussista ulos, vilkaisin vaunuihin. Siellä istua tökötti Emman ikäinen poika. Katse maahan, jotenkin apeana. Tuli pahamieli.

En tietysti tiedä tuosta tapauksesta tuon muutaman minuutin verran enempää. Se voi olla, että taapero on valvonut viimeiset 20h putkeen, eikä nukahda ja äidillä on tullut fiilis, että nyt edes tämän bussimatkan ajan mä keskityn omiin juttuihin. En tiedä.

Tää on mun mielestä ihan kauheen surullinen kuva. Vaikka onkin lavastettu.

Luin jo jokunen aika sitten Anna Saivonsalmen postauksen ”Äiti ei nyt ehdi” – Kun some vie kaiken huomion. Siinä hän kertoi, kuinka oli kuullut tavasta, jossa äiti oli päättänyt jättää kännykän aina iltaisin kellarin pöydälle. Tuo oli aika hieno homma! Siis oikeasti, että joku pystyy olemaan joka arki-ilta ilman kännykkää! Ja ajatelkaa!! Että se tuntuu meistä some-hulluista kunnioitettavalta ja hienolta asialta. Jopa sellaiselta mihin ensimmäisellä ajatuksella kuvittelee ettei itse pysty. Meinaan yrittää! Edes pari kertaa viikossa olis sellainen ilta, kun kännykkä jää laukkuun ja pysyy siellä.

Mulla on itselläni yksi sääntö kännykän kanssa. Se ei saa häiritä Emman kontaktin ottamista muhun. Jos välillä katson meilejä tai vaikka ihan sitä instagramia päivällä, kun häärään samalla Emman kanssa. Niin pidän aina fokuksen Emmassa, ja jos hän kääntää katseensa muhun tai yrittää sanoa mulle jotain – kuuntelen heti ja oon siinä hänen saatavilla. Välillä mulle on tullut ihan huono omatunto siitä, jos oon lukenut jotain juttua intensiivisesti kännykästä ja Emma on yrittänyt tarjota mulle jotain lelua tms.. 🙁 Ihan on sääliksi käynyt pientä. Siksipä en halua, että Emma tuntee olonsa mun seurassa kakkoseksi kännykälle.

Mä ymmärrän sen, että varsinkin silloin kun lapsi ei oo vielä päivähoidossa tai koulussa, vaan 24/7 vanhempien kanssa kotona – on ihan jokaisella vanhemmalla välillä oikeus käydä piipahtamassa siellä kännykällään. Ymmärrän sen vaikka muutaman kerran päivässäkin. Kyllä mäkin kuvaan ig:n storyja monesti Emmasta tai höpötän jotain niihin itse. Mutta no ne nyt on 10sek -pituisia otoksia, eikä niitä tuu kymmentä tunnissa ja sataa päivässä.. Mun on vaikea välillä pitää sitä kännykkää pöydällä, kun kiinnostais kauheesti tietää onko siellä tapahtunut jotain kiinnostavaa.

”Oi, sä toit mulle tällaisen lelun? Leikitäänkö yhdessä?”

”Leikitään!!”

Mutta oon tosiaan asettanut sen säännön itselleni ja haluan pitää siitä kiinni. Voin olla kännykällä silloin, kun Emma nukkuu tai tekee jotain Tuukan kanssa. Mannerheimin lastensuojeluliiton mediakasvatuksen kehittäjä Satu Valkonen on sanonut näin: ”Kun vanhempi käyttää älylaitetta, etenkin pienen lapsen on vaikea hahmottaa, mitä aikuinen silloin tekee ja kuinka kauan toiminta kestää. Lapselle tulisi sanallistaa tekeminen esimerkiksi kertomalla, että äiti lähettää nyt yhden sähköpostin tai vastaa vaikkapa ystävän viestiin.”

Mun mielestä se on aika toimiva juttu, että sitten kun lapsi ymmärtää voi hänelle kertoa, että nyt tässä lähetän yhden viestin tms. Mutta ainakin itselläni kotona kohta 14kk ikäisen taaperon kanssa, on vähän vaikea lähteä selittämään tällaisia juttuja. Siksipä yritänkin olla mielummin läsnä mahdollisimman paljon.

***

Mitä mietteitä tää aihe herättää teissä?