Oon kirjoitellut teille tämän vauvavuoden (tai no nyt jo menneen vauvavuoden) aikana mun palautumisestani. On ollut erkaumaa ja on ollut raskausarpia. Mua toden totta pelotti silloin joskus alkukeväästä, kun tein Bio-Oilin kanssa yhteistyön raskausarpiin liittyen, että voinko mä laittaa julkisesti blogiin kuvia mun mahasta. Sellaisesta, mikä on ihan täynnä arpia ja napa roikkuu ja voih.. 🙁 Mutta uskaltauduin, koska tiesin etten ole arpineni ainoa maailmassa. 😉

Nyt kun katselin noita vanhoja kuvia, löytyi sieltä aika monta sellaista, joita en kuitenkaan uskaltanut julkaista. Nyt julkaisen niistä ”pahimman”. Siinä kuvassa näkyy ihan maallikonkin silmään huomattava erkauma. Maha on pullistunut ja vatsalihakset oudosti pullottaa sivuilla. Myös arvet on aika tummat mun silmään. Samassa kollaasissa kuva ylhäällä, joka on otettu tänään perjantaina 15.joulukuuta. Vuosi ja 1 kuukautta synnytyksestä.

Nyt vasta tuota kollaasia katsoessani tajuan, että mullahan alkaa olla homma hallussa. 😀 Siis vatsalihasten erkauma ei enää pullota ja arvet on haalistuneet lähes olemattomiksi. Arpiin mulle on tehty mikroneulausta Guinotin hoitolassa, josta kerron lisää myöhemmin. Bio-Oilin ja muiden rasvojen käyttö, sekä tuo mikroneulaus on ollut tietysti isosti osallisena arpien haalistumiseen, mutta myös aika. 🙂

Painan tällä hetkellä 2kg enemmän kuin ennen raskautta. 72kg silkkaa Monnaa. 😉 Oon syönyt nyt varsinkin joulukuun ajan vähän miten sattuu ja silti on kroppa voinut aikamoisen hyvin. Kulutus on päivittäin edelleen aika suuri, kun tuon pikkuisen energiapommin perässä koittaa pysyä. Kulutukseni on siis tällä hetkellä keskimäärin n.2500kcal/pvä ja treenipäivinä n.300-500kcal päälle. Eli saan pitää tarkkaan huolen, että syön tarpeeksi!

On muuten myös hauska, miten sitä näyttää housujen vyötärökaistale ylös vedettynä ihan kuin en olisi koskaan raskaana ollutkaan, mutta sitten vyötärökaistale alas vedettynä näkyy se ”todellisuus”. Mikä ei todellakaan ole paha! Mutta tämä on mun mielestä aika hyvä esimerkki tällaisesta ”some-illuusio” -jutusta. Voisin julkaista kuvia vain housut kainaloihin vedettynä tai sitten näyttää välillä oman totuuden.

Osalla naisistahan palautuu niin nahka kuin maha kokonaisuudessaan super nopeesti synnytyksen jälkeen. Mä kuulun siihen porukkaan, jolla se ei tapahdu / tapahtunut niin nopeasti. Mun mielestä on hyvä, että somessakin nähdään molempia versiota! 🙂

***

Mutta kyllä mä sanon, että on se kiva juttu kun kroppa ja varsinkin ne vatsalihakset on palautuneet vihdoin! Vaikka silti, olis mulla arpia tai ei – niin onhan toi ihana pötkylä vaan niin rakas ja ihmeellinen lahja ettei ne arvet siinä rakkauden ja onnen määrässä paljoa paina! 😉

Meillä sitä riittää. Emmalla suu käy koko ajan, Tuukalla suu käy koko ajan. Koirat hilluu ja telkkarikin on usein päällä. Kun iltaisin Emman nukkumaanmenon jälkeen Tuukka kysyy haluunko katsoa jotain ohjelmaa telkkarista, vastaan lähes aina kieltävästi. Se on hetki, kun mä haluan istua edes 10min hiljaa.

Oon miettinyt, että ensi keväänä kun Emma menee päiväkotiin, on se samalla haikeaa ja ihanaa. Haikeaa siitä tekee tietysti se, että Emma on jo niin iso tyttö ja onkin yhtäkkiä suurimman osan arkipäivistä jossain muualla kun kotona ja mulla tulee kamala ikävä sitä. Mutta ihanaa siitä tekee se, että mä saan työrauhan ja samoin Tuukka. Sekä se, että Emma pääsee ikäistensä ja muiden lasten kanssa purkamaan loputonta energiaansa.

Me ollaan käyty silloin tällöin mun hyvän ystävän Lauran ja hänen poikansa kanssa HopLopissa purkamassa energiaa, oppimassa motorisia taitoja ja saamassa ikäistä seuraa toisistaan. Muitakin tän tyylisiä paikkoja olis hyvä olla. Pari kertaa oon käynyt Muumi-kahviloissa mun ystävien ja heidän Emman ikäisten lastensa kanssa leikkimässä.

On ihana huomata, miten kovasti Emma tykkää olla muiden lasten kanssa. Ja kuinka riemusta kiljuen hän mennä pöheltää, kun on vähän enemmän lääniä askeltaa kuin kotona.

Kotona meillä tosiaan on kuitenkin kova meno koko ajan, on sitä sitten käyty HopLopissa tai ei. Emma kävelee ees taas ympäri kotia ja mekastaa mennessään. Kantelee tavaroita ympäriinsä ja järjestelee. Koko ajan suu käy ja pälätystä tulee. Ei vielä kylläkään mitään ymmärrettävää. 😉 Paitsi äiti tai äitä tai jotain siltä väliltä.

Emma ja Emil <3 Ehkä söpöin kuva ikinä!

No kyllä ne kerrat, kun on HopLop:ssa leikkitreffit hilluttu, on Emma aika väsynyttä tyttöä. Jopa vähän yliväsynyt. Joten sitä energian purkamista ja toisten lasten seuraa odotellen, sitten kun päiväkoti alkaa. Vaikka äiti (ja iskäkin) tulee varmasti alkuun ainakin kärsimään pienestä eroahdistuksesta. 😉

Mitä kokemuksia teillä on päiväkodeista? 🙂