Ihan ristiriitaiset fiilikset. Parin kuukauden päästä loppuu äitiyslomani ja palaan töihin.

Olen ollut jo kahdeksan kuukautta äitiyslomalla, koska olin jo koko lokakuun virallisesti. Elokuussa koittaa aika, kun tuet loppuvat ja ihan oikeasti pitäisi ajatella, että mistä sitä elantoaan siitä eteenpäin hankkii. Minä en ainakaan pärjää pelkällä kotihoidontuella, vaan on tehtävä ihan oikeita töitä.

Tavallaan on ihana ajatella, että ns. normaali arki alkaa. Että saa tehdä töitä ja sitten nauttia vapaa-ajasta Emman ja perheen kanssa töiden ulkopuolella. Olen tämän äitiysloman aikana käynyt vetämässä treeniryhmän treenejä silloin tällöin ja auttanut Tuukkaa CitySurvivorsissa. Mitään palkkaa itselleni en ole kuitenkaan nostanut, koska äitiystuki on pyörinyt. Joten tavallaan se, että voi ihan luvan kanssa palata töihin, on jollain tapaa jopa vapauttavaa.

Kuitenkin se, että kotiäitiys loppuu jo nyt on tylsää. Nyt kun Emma touhuaa jo kovasti kaikkea ja oppii koko ajan uusia juttuja, on tylsää olla itse töissä kun pieni puuhaa omiaan sitten hoidossa. Olisihan se ihanaa, jos voisi vain olla kotona ja käydä lounailla äitiystävien kanssa ja hengailla. Puuhata Emman kanssa kaikenlaista, ilman aikatauluja.

Muutenkin olen huomannut, että aikataulut stressaa minua ihan kamalan paljon. En tiedä mistä se johtuu, mutta minua ahdistaa jos joka päivä on joku aikataulu. Vaikka ne kalenterissa olevat jutut olisivat kuinka ihania, on kellon ja kalenterin orjana eläminen jotenkin todella ahdistavaa.

Se on vähän ristiriitaista, koska sitten toisaalta olen sellainen ihminen joka tarvitsee niitä joitakin aikatauluja.
Meillä on käynnistynyt kirjaprojekti, koko projekti kestää yhteensä vajaan vuoden. Ensi keväänä kirja on kaupoissa. Jos kirjaan liittyvissä jutuissa ei olisi mitään deadlinejä, ei tulisi hommia tehtyä. Minä nimittäin olen sellainen, että teen hommat vasta viimeisenä päivänä. 😀 Useimmiten. Varaan kyllä aikaa sille viimeiselle päivälle, enkä tee hutiloiden. Mutta jos aikatauluja ei olisi, en saisi ehkä mitään aikaiseksi.

Tiedättekö? Tavallaan aikataulut ja kalenteri ahdistaa, mutta toisaalta niistä on suuri hyöty. Tämän saman syyn vuoksi töihinpaluu on ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.

Minä jos joku tarvitsisin jonkinlaista koulutusta ajanhallintaan liittyen. 😉 Jotenkin jopa tuntuu, että ihan kuin olisin häslännyt koko äitiyslomani läpi. Että nyt kun se on loppumassa, tuleekin sellainen apua-fiilis! Miten tämä jo nyt loppuu, enhän minä ole ehtinyt nauttia siitä vielä yhtään?!

Ensi viikolla on juhannus ja siitä me jäämme lomalle kahdeksi viikoksi. Olen pistänyt kalenterin ”kiinni” siksi aikaa. Ja niin julmalta kuin se ehkä kuulostaa, en halua nähdä sinä aikana ketään muuta kuin oman perheeni. Niin ihania kuin kaikki ystäväni ovatkin, haluan viettää aikaa vain perheen kesken. Haluan pistää kännykän kiinni ja blogia varten teen valmiiksi muutaman postauksen, että saan laittaa myös blogin kiinni hetkeksi. Haluan istua meren rannalla Emma sylissäni ja ihmetellä merta. Ilman, että on yhtään aikataulua mielessä tai kiire mihinkään.

Sillä syksyllä ei tahti ainakaan hidastu.

Onneksi Emmaa ei vielä kuitenkaan täydy laittaa päiväkotiin. Tai siis eihän päiväkodissa ole mitään vikana ja monilla vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Mutta koska meillä on ihana äitini, joka on luvannut olla elokuusta alkaen Emman kanssa yhden päivän viikossa (ja tarvittaessa enemmän), on töihinpaluu mahdollista järjestää nyt ilman päiväkotia. Myös se, että voimme Tuukan kanssa vuorotella työhommissa on suuri juttu. Katsomme toistemme kalenterit aina läpi, ennen kuin sovimme asiakastapaamisia.

***

Miltä muista äideistä tuntuu töihinpaluu? 

On ihanaa, kun on saanut treenistä taas kiinni! On ihanaa, kun on ”lupa” treenata. Vaikka edelleen pitääkin koko ajan miettiä keskivartaloa. Mitään isojen painojen kanssa tehtäviä maastavetoja tai kyykkyjä en saa edelleenkään tehdä. Myös suorien vatsalihasten treenaaminen on vielä pausella. Joka tapauksessa on ollut niin energisoivaa huomata, miten ihanaa se treenaaminen onkaan! Oikeasti odotan sitä, että saan jossain vaiheessa sitten treenata ihan juuri sitä mitä haluan, ilman sen suurempaa miettimistä. Se on sitten, kun erkauma on kuroutunut kokonaan kiinni.

Siihen asti jatkan näillä;

• kotona tehtävillä kehonpainotreeneillä, miettien liikkeet hallitusti
• tankotanssilla, mutta jättäen esim. invertoinnit ja muut suorien vatsalihasten työn vaatimat liikkeet vielä pois
• kuntosalilla, pienillä painoilla ja tuetuilla liikkeillä
• palautumista eteenpäin vieviä liikkeitä

Mutta kyllä minä sanon, että olen ihan täysi esimerkkitapaus siitä, kun ei malta odottaa kehon palautumista raskauden jälkeen. Kuten alkukeväästä kerroin, lähdin liian aikaisin riuhtomaan. Vaikka kuinka luulin tekeväni rauhassa ja hallitusti, sain aikaan erkauman leventymisen. Maltti olisi ollut valttia, mutta kun ei sitä meinannut löytyä. Eikä meinaa vieläkään.

Se on todella outoa. Ihan kuin olkapäillä hyppisivät ne piru ja enkeli, sellaiset sarjakuvista tutut. Toinen sanoo, että älä nyt treenaa vielä – ehdit kyllä. Ja toinen huutelee, että mene treenaamaan vaan – kyllä sinä pystyt! Tiedän täysin ne faktat, miten olisi pitänyt ja pitäisi tehdä, mutta silti mieleni ja kehoni ei vaan kertakaikkiaan meinaa malttaa. Nyt kuitenkin yritän kaikkeni koko ajan, että se pirulainen pysyisi hiljaa. Ja siksi olenkin ilmoittautunut heinäkuussa alkavalle äitikurssille, josta kirjoitin TÄÄLLÄ.

Sain mahtavan tilaisuuden kokeilla ystäväni Nanan kehonpainotreenivalmennusta: FIT with Nana. Valmennuksessa on runsaasti erilaisia treenejä, joiden tekemiseen menee 15-30min. Joten näin kiireisenä koti-äitinäkin niitä ehtii tekemään! 🙂 Olenkin nyt muutamana päivänä sieltä ottanut hyviä liikkeitä kotitreeneihin. Osan liikkeistä olen jättänyt tekemättä, kuten lankutukset, punnerrukset ja hypyt. Mutta on ihan super motivoivaa tehdä jonkun muun suunnittelemia treenejä. Ettei aina tarvitse itse miettiä. Olen oppinut jo nyt muutamia uusia kivoja liikkeitä ja treenit on ollut helppo tehdä vaikka koirien ja Emman touhutessa ympärillä. Kannattaa klikata tuo valmennus itselleenkin! 😉 Voi tehdä mökillä tai missä vain!

Kotitreenien lisäksi olen nyt tosiaan käynyt pari kertaa tankotanssimassa. Voi että miten kömpelö olo oli ekalla kerralla. Kun välissä taukoa oli noin parisen vuotta.. 😉 Mutta silti niin kivaa. Kerroinkin teille jo, että ihan tosiaan hymyilytti tunnilla niin kovin, että oli käännettävä katse välillä lattiaan. 😀 Pole4Fit:llä on tosi paljon erilaisia tankotunteja, on alkeita ja tanko-koreota, jossa on yhdistetty tanssia vielä enemmän tangolla pyörimisen kanssa. Sitä meinaan kokeilla seuraavaksi!! Sieltä löytyy myös sirkustunteja ja vaikka mitä! Että jos tankoilu tai sirkustemput kiinnostaa, niin suunnatkaa tuonne!! Ihana paikka ja ihanat opettajat!

Huomaan, että olen paljon väsyneempi jos treeneihin tulee taukoa. Ja vaikka se treeni kestäisi 15 minuuttia ja sisältäisi vain muutaman kehonpainoliikkeen, on sen jälkeen ihan huippu hyvä fiilis. Sen jälkeen koko päivän jaksaa paremmin!

Tuossa Nanan nettitreenivalmennuksessa on muuten myös tosi hyviä kehonhuoltovideoita! 🙂 Olen ajatellut, että ottaisin pari kertaa viikossa sellaisen aamun aloituksen, että roudaan jumppapatjan ulos (niin kauan kun vielä asutaan appivanhempien luona) ja teen kehonhuoltoa 15min. Siitä käynnistyy päivä ihan eri tavalla, kuin suoraan sängystä keittämään kahvia ja silmät ristissä jotain touhuamaan.

***

Mitenkäs siellä sujuu? 🙂 Mitkä on teidän treenimuotoja?