Mun mielestä kauneusleikkaukset ja vaihtoehtoiset hoitomenetelmät on ihan ok. Tai ainakin osa niistä. 🙂 Mun mielestä on hienoa, että on olemassa erilaisia tapoja hoitaa itseään. On ihan ok, että on olemassa mahdollisuus suurentaa tai pienentää rintojaan.

En tuomitse heitä, ketkä haluaa tehdä jotain muutoksia ulkonäköönsä jos muutokset ovat edes jollain tapaa henkilön omalle terveydelle ok. En myöskään tuomitse jos joku haluaa kokeilla ennen antibioottien ottamista jotain luonnonmukaisempaa tapaa, jos se on omalle terveydelle ok. Tavallaan mun ei oo mitään syytä tai tarvetta tuomita yhtään kauneusleikkausta, eihän ne koske mun vartaloa tai mun terveyttä. Tai tuomita yhtään lääkkeetöntä tapausta, voinhan ite ottaa lääkettä purkista jos siltä tuntuu. Mutta on mun silti pakko sanoa muutama sana.

On oikeesti aika kamala lukea juttuja lehdistä, jossa naiset on käyneet jossain ulkomailla kauneusleikkauksissa ja aiheuttaneet itselleen hengenvaaran. Laittamalla silikonia peppuun ja sitten leikkausarvet tulehtuu ja silikoninpalat paistaa pyllystä läpi. Tai kun on poistatettu alimpia kylkiluita tai tehty jotain kamalia vatsan kavennusleikkauksia. Kun sitten niitä hengenvaarallisia jälkimaininkeja koitetaan Suomen sairaaloissa korjata, toivon näiden naisten miettivän oliko se suurempi peppu tai kapeampi vyötärö oikeasti tämän väärti.

Mulle on ihan sama jos joku vetää hopeavettä vaikka päivittäin turpaansa, mutta se on mun mielestä kamalaa jos sitä annetaan lapselle. Varsinkin pienelle, maidon sekaan tuttipulloon. On oikeasti aika kamalaa, että lapsille syötetään jotain sellaista ainetta, mistä ei oo tutkimuksia vielä tarpeeksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on varoittanut nauttimasta hopeavettä, koska liiallinen määrä hopeaa on elimistölle myrkyllistä.

Rokotuksista ollaan myös montaa mieltä, mutta mä oon sitä mieltä ettei vuosikymmeniä käytössä olleita rokotuksia kannata jättää ottamatta. Onhan se jo todistettu, että rokotusvastaisilla alueilla on tullut esimerkiksi tuhkarokkotapauksia takaisin. Suomessa ei oo kukaan vielä kuollut tuhkarokkoon nyt rokotusvastaisuuden noustua (ainakaan käsittääkseni), mutta mm. Ranskassa ja Italiassa on. Niin pieniä lapsia, kuin aikuisiakin.

Rokotuksia kohden on olemassa laumasuoja. Se tarkoittaa sitä, että kun riittävän suuri osa väestöstä on rokotettu, tauti ei pääse tarttumaan eteenpäin ja rokottamattomatkin ovat suojassa. Tuhkarokko leviää äärimmäisen herkästi ja laumasuoja alkaa rakoilla, jos alle 95 prosenttia ihmisistä on saanut rokotuksen. Suomessa rokotuskattavuudet on yleisesti ottaen parhaiden joukossa Euroopassa, mutta tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaavan MPR-rokotteen kattavuus on monissa kaupungeissa pudonnut alle 95 prosentin rajan. Pietarsaaren seudun lisäksi näin on käynyt esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella.

Musta välillä tuntuu, että tietoa kaikenlaisista asioista pursuaa netissä ihan kaikkialla. Niin paljon, että porukka menee ihan sekaisin. Siis ihan tosi! Onko se pyöreä peppu tai kapea vyötärö oikeasti niin tärkeä, että on valmis riskeeraaman oman hyvinvointinsa ja terveytensä?

Mä en olis valmis riskeeraamaan mun lapsen terveyttä jättämällä jotain rokotteita antamatta. Toki on rokotteita, joiden tarpeellisuutta varmasti tuun miettimään. En mä itseänikään oo rokottanut influenssalta kuin kerran elämäni aikana. Mutta joka tapauksessa, kun kaikissa asioissa pysyis ihmisillä oikeasti se maalaisjärki mukana!! Se on ihan hullua, miten todellisuus niin monissa asioissa hämärtyy, kun johonkin asiaan lähdetään vaan täyttä päätä mukaan. Tutkimatta sen enempää tai vertailematta erilaisia tutkimustuloksia tai tiedonlähteitä.

Tiedän, että tää rokoteasia saa porukalla näppikset sauhuamaan. Mutta kun rokottamatta jättäminen vaikuttaa muihinkin kuin siihen omaan lapseen. Se on huolestuttavaa. Jos kyse on jostain sellaisesta asiasta, joka ei vaikuta kuin omaan terveyteen, niin tehköön kukin mitä lystää. Mutta voishan sitä oikeasti myös vähän miettiä, mikä on tarpeellista ja varsinkin mikä on turvallista.

***

Mun mielestä on ihanaa katsoa miten jo vuoden ikäisistä ja allekin huomaa persoonan. Miten erilaisia on nää pikkutyypit. Osa on herkkiä, rauhallisia tutkiskelijoita, osa rämäpäitä ja energisiä. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. 😀

Meillä on Emma ehdottomasti toi rämäpää ja energiapakkaus. Varsinkin kotona ja tutussa porukassa. Mä luin eilen meidän mammaryhmästä fb:stä, siitä miten erilaisia kaikkien lapset on. Yksi kuuntelee musiikkia ja selaa kirjaa ihan rauhassa, viihtyy sylissä ja ihastelee maailmaa. Toinen juoksee ympäri kotia, kantelee tavaraa sieltä tänne ja täältä sinne, ei viihdy sylissä kuin harmituksen tullen.

Mun kummityttö on Emmaa puoli vuotta nuorempi. Nyt jo huomaa kuinka erilaisia Emma ja hän on. Molemmat pieniä ihania tyttöjä, toinen selkeästi rauhallisempi ja herkempi kuin toinen. On ihanaa miten erilaisia pieniä ihmisiä tässä maailmassa kasvaa.

Mun mielestä on tärkeää antaa lapsen olla just sellainen, kun on. Kirjoitin jokunen kuukausi sitten jutun, missä kerroin Emman olevan rämäpäinen poikatyttö. No tuosta poikatyttö-termistä tuli sanomista. 😀 Mutta se ei ollut jutun juoni. Vaan se, että vaikka mun mielestä voisikin olla hauskaa ja liikuttavaa katsoa Emman kantavan nukkevauvaa ympäriinsä mukana, hän ei piittaa tippaakaan nukesta, vaan tykkää enemmän leikkiautosta, palikoista ja kirjoista. Niin ja eläimistä, oikeista ja pehmoleluista. Pehmolelut on huomattavasti kivempia kuin nuket hänen mielestään. 😉

Ja olkoon niin. Eihän sillä oo mitään merkitystä millä Emma tykkää leikkiä. Ei nukkeleikit tai palikoilla rakentelu oo kumpikaan sen parempi leikki, molemmat on yhtä hyviä.

Emman kaveri Emil, joka on Emmaa pari kuukautta vanhempi, on taas tosi samanlainen kuin Emma. Niillä on tosi paljon samankaltaisuutta luonteissa ja tekemisessä. Jopa ilmeitä ja ääniä tulee samanlaisia, vaikka he eivät toisiaan näe mitenkään päivittäin. Käytös ei siis voi olla opittua / matkittua toisiltaan.

Mä tykkään hirveesti seurata lasten käytöstä ja sitä miten eri tavalla (ja toiset samalla tavalla) reagoi asioihin. Siinä jos missä on läsnä, kun oikein asettuu sinne lapsen maailmaan ja miettii asioita kuten he. Hämmästelee vaikka sitä, kuinka rasiasta löytyy aina ja aina uudestaan samat duplo-palikat, kun rasian kannen avaa. 🙂

***

Minkälaisia lapsosia teillä vilistää pitkin kotia?

Aurinkoista ja iloista viikon alkua kaikille!