Mua aina hämmästyttää se, kun joku sanoo ettei sen ”tarvi” pitää tipatonta. Miten niin? Jos alkoholinkäyttö on niin vähäistä, että juo jouluna ja juhannuksena, niin joo ei siinä erikseen tarvitse julistaa tipatonta tammikuuta. Mutta muuten mun mielestä kyllä ihan jokainen vois edes vaikka näin tammikuun tullen miettiä omaa alkoholin kulutustaan.

Suomessa alkoholikuolleisuus on edelleen yksi iso kuolemansyyn aiheuttaja. Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi esimerkiksi vuonna 2015 vajaat 1 700 henkeä, joista miehiä oli noin 1 300 ja naisia 400. Alkoholin vaikutuksen alaisena heiluu puukko ja nyrkki. Myös rattijuopumukset aiheuttaa kuolemantapauksia. On maksakirroosia ja alkoholimyrkytyksiä.

”Joka kuudes kaikista tapaturmaisista kuolemista (pl. myrkytykset) sattuu henkilöille, jotka olivat humalassa. Sammuminen kovan humalatilan johdosta vastaa tajuttomuutta, jonka vuoksi moni päihtynyt kuolee tulipalossa, kylmässä ulkoilmassa, saunan kuumuudessa nestehukkaan tai tukehtumalla omaan oksennukseensa. Heikentynyt toimintakyky johtaa myös hukkumisiin, kaatumisiin ja putoamisiin sekä liikenneonnettomuuksiin. Näistä tapaturmista eniten sattuu kaatumis- ja putoamiskuolemia.”

Lähde: www.thl.fi

Eikä se alkoholinkäyttö tietysti aina eikä edes suurimmassa osin liity kuolemaan. Mutta se, miten huonosti ihmiset voi liiallisen alkoholinkäytön vuoksi on aika hurjaa. Masennusta, yksinäisyyttä, pahoinvointia henkisesti ja fyysisesti. jne.

Mun isä on kuollut maksakirroosiin. Hän ei koskaan ollut mikään rappioalkoholisti tai ”kadunmies”. Hän hoiti työnsä ja perheensä. Mutta viini maistui ensin viikonloppuisin ja sitten myös arkisin. Mä tunnen valitettavasti monia sellaisia mun ikäisiä ihmisiä, jotka juo arkisin ”muutaman lasillisen” joka päivä. Viikonloppuisin menee enemmän. Valitettavasti juuri he ovat niitä, jotka sanovat ettei heillä ole tarvetta tipattomalle.

Mä oon ite ollut kova juhlimaan nuorempana. Baarissa käytiin pari kertaa viikossa ja töihin mentiin niiden reissujen jälkeen krapulassa. Eikä siinä mitään. Hauskaa oli ja nyt ne reissut naurattaa. Mutta jos edelleen kävisin pari kertaa viikossa baarissa, olis se aika huolestuttavaa. Eikä se oo edes mikään liiottelujuttu, valitettavasti myös pikkulasten äidit ja isät käy baarissa paljon.

En todella oo sitä mieltä, että alkoholi on kamalin asia maailmassa tai ettei sitä tulis kenenkään käyttää ikinä. Mun mielestä on tosi hauska edelleen lähteä joskus ulos hyvän ystävän kanssa tai kivalla porukalla. Mutta mun elämässä sitä tapahtuu nykyään n. viis kertaa vuodessa. 😀 Ja oon siihen tosi tyytyväinen. Ei sen tarvi olla mikään tavoite tai ainoa oikea tapa, mutta se sopii mulle tosi hyvin.

Mä en tiedä johtuuko se mun isän tapauksesta vai mistä, mutta mä suhtaudun alkoholiin kuitenkin pienellä varauksella. Tarkoitan sitä, että jos joku mun läheinen alkais käyttämään yhtäkkiä alkoholia joka viikonloppu ja usein myös arkisin, kyllä mä siitä huolestuisin.

Mun mielestä jokainen vois miettiä omaa alkoholinkäyttöä. Ehkä pohtia syitä juomiselle? Juoko sen vuoksi, että saisi pään tyhjäksi ajatuksista? Tai helpotusta stressiin? Juoko sen vuoksi, että viini on niin hyvää? Juoko aina päihtymistarkoituksessa? Jos alkoholi on ainoa rentoutumiskeino, voisi ehkä miettiä josko löytyisi joku toinen tapa? Edes siihen rinnalle. Kuitenkin tutkimukset osoittaa, että esimerkiksi uni ei ole laadukasta alkoholin vaikutuksen alaisena. Joten se tuskin ainakaan pitkällä aikajänteellä helpottaa väsymystä.

***

Mitä ajatuksia teille alkoholi herättää? Entä tipaton tammikuu?

Lue myös: Suhteeni alkoholiin.

Tiedättekö mitä? Mun mielestä on hassua miksi sekin asia tuomitaan, jos ihmiset haluaa asettaa itselleen tavotteita tai toiveita tai tehdä jopa ihan lupauksia uuden vuoden alkaessa. Sehän on mahtava juttu, että edes kerran vuodessa pysähdytään miettimään niitä juttuja mitä haluaa elämältään. Asettaa tavotteita ja sitten mennä askel askeleelta niitä kohti! 🙂

Joo, onhan se totta, että tammikuussa kuntosalit ja jumppatunnit on tupaten täynnä ja jo helmikuussa niissä hiljenee. Mutta mä uskon ihan tosissani siihen, että joka vuosi niistä lupauksentekijöistä jää kuitenkin muutama prosentti sinne jumppailemaan ihan koko loppuvuodeksi. Eli tavallaan siis joka vuosi saadaan lisää pysyvästi fyysisestä hyvinvoinnista huoltapitäviä ihmisiä kuntosaleille ja jumppatunneille. Mahtavaa!

Voihan ne tavoitteet ja toiveet tai ne lupaukset liittyä myös muuhun kuin ulkonäköön tai fyysiseen olomuotoon ylipäänsä. Ne voi liittyä henkiseen hyvinvointiin, ne voi liittyä siihen minkälainen ihminen haluaa olla. Haluaako kohdella muita ihmisiä paremmin tänä vuonna? Olla enemmän läsnä? Tehdä ehkä jonkinlaisen kännykän käyttörajoituksen itselleen? 😀 Tai haluaako tavoitella henkisesti hyvinvoivempaa minää?

Niin ja voihan ne liittyä alkoholiin. Tai tupakkaan. Tai karkkiin. Johonkin koukuttavaan. Moni pitää tipattoman tammikuun tai herkuttoman helmikuun. Ja sitten näille kuukausille ja lupauksille naureskellaan.. että miksi tuollaista pitää ja ei muuten niiden pidä kellä ei oo ongelmaa.. JA PAH!! Kyllä ihan joka ikisen kropalle tekee hyvää silloin tällöin olla EDES se yksi kuukausi ilman alkoholia, sokeria tai tupakkaa. Eikö vaan? Hienoahan se on, jos siitä tuleekin tapa tai edes sen kuukauden ansiosta alkaa miettimään omaa käytöstään jonkun koukuttavan aineen suhteen. Eikö?

Mä meinasin, että mun tavotteet, toiveet ja lupaukset vuodelle 2018 olis seuraavat:

1. Karkkia vähemmän kuin vuonna 2017! 😉 Tää lupaus ei oo ees kovin vaikea toteuttaa!! Aloitan sillä, että tammikuussa saan syödä karkkia vain kaksi kertaa. Helmikuussa voin pitää taas herkkupäivän kerran viikossa. Mutta en lipsu siitä arkipäiviin tai sunnuntaihin tai perjantaihin, koska kohta on jo lauantai.. 😉
2. Fyysinen kunto paremmaksi! Tämä tavoite mulla on kirkkaana mielessä. Haluan voida paremmin, jaksaa paremmin ja saada kropan parempaan kuntoon mitä se on nyt. Tarkoitan tällä tavotteella sitä, että haluan saada lihasta takaisin kroppaan ja rasvamassaa vähän pienemmäksi.
3. Kännykkärajoitus! Lupaan pitää kaksi kertaa viikossa kännykättömän illan plus yhden vähäsomeisen päivän. Eli, tänä vuonna kahtena arki-iltana kännykkä laskeutuu eteisen pöydälle klo 16 ja nappaan sen sieltä mukaan vasta sänkyyn mennessä, kun laitan herätyksen aamulle. Plus joko lauantai tai sunnuntai on vähäsomeinen. Aika hyvä sana muuten! 😉
4. Rauhoitan kalenteria! Keskityn siihen, että kalenterissa on vapaata aikaa ja siihen, että en sano kaikkeen joo. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa sekä vapaa-aikaa, että työelämää. Opettelen tekemään rajat niin työtarjouksiin, pr-tilaisuuksissa pyörimisiin, kuin ihan ystävien kanssa kahvitteluun ja lounasteluun.
5. Keskityn olennaiseen! En sähellä joka suunnassa puolivaloilla, vaan ne asiat mihin lähden mukaan teen 100%.

Ja vaikka tää kuulostais kuinka lällyltä, niin yks isoin tavoite, toive ja lupaus on tehdä kaikkea ihanaa tän pienen rakkaan kanssa ja mahdollisimman paljon. Varsinkin kun Emma menee päiväkotiin, haluan ne arki-illat ja viikonloput olla Emman kanssa ihan 110% ja vähän yli!

***

Loistavaa vuoden ensimmäistä viikkoa kaikille!