Monesti me bloggaajat kuullaan, että ”kun oot kerta vapaaehtoisesti oman naamas (tai pyllys) nettiin laittanu, niin kestä seuraukset”. Tai, että ”miksi negatiivisiin kommentteihin pitää vastata negatiivisesti”?

Mä oon sitä mieltä, että joiltain lukijoilta puuttuu välillä ymmärrys siitä, että täällä blogien takana on ihan normaaleita ihmisiä. Henkilöitä, jotka voivat loukkaantua tai pahastua kun heitä arvostellaan. Tai kun heitä kutsutaan tyhmäksi, itsekkääksi ja ties mitä. Miksi ihmeessä bloggaaja ei saisi puolustaa itseään? Miksei saisi kirjoittaa täpäkästikin takaisin? Antaa samalla mitalla, mitä kommentoija antaa?

Joo, tiedän kyllä trolleista ja siitä kun jotkut ihan tarkoituksella käyvät vain haukkumassa eri bloggaajia, jotta saisivat heille pahanmielen. Nää kommentit erottaa joukosta, ne on jotenkin lapsellisia ja monesti aika tökeröstikin kirjoitettu. Ne voi jättää omaan arvoonsa. Mutta sitten on niitä, jotka on selkeästi kirjoitettu ehkä jonkun sellaisen lukijan toimesta, joka ei välttämättä usein lue kyseistä blogia. Sellaisen lukijan, joka lukee yhden postauksen ja sen perusteella lynkkaa bloggaajan tyhmäksi, yksinkertaiseksi, itsekkääksi, tyylittömäksi jne..

Kun Umppu kirjoitti postauksen Dubaista, sai hän päälleen sellaisen p*skamyrskyn, että voi luoja. Umppu oli kommentoijien mielestä tyhmä ja sivistymätön ja häpeäksi suomalaisille ja mitä vielä! Kommenttiboksissa kerrottiin tiivistetysti, että Umppu ei ymmärrä Dubain kulttuurista mitään ja tuskin Suomenkaan. Mun mielestä on älyttömän kapeakatseista ajatella, että jos bloggaaja kirjoittaa Ruotsin pääkaupungista Tukholmasta, hän ei tietäisi Kööpenhaminan olevan Tanskan pääkaunki. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Jos Monna kirjoittaa oman mielipiteensä, se ei (tekstin suorasukaisuudesta huolimatta) tarkoita etteikö hän tietäisi että on olemassa vastakkainen mielipide. Se vastakkainen mielipide toki kuuluu tänne kommenttiboksiin, mutta voi sen kirjoittaa ihan asiallisestikin, ei tarvitse ladella törkeyksiä.

Sain itse tällaisen kommentin mun rokote-postaukseen. Mun mielestä toi oli ihan super hyvin sanottu!! Nimenomaan! On ihan älytöntä, että kun kirjoittaa omista mielipiteistään tai kokemuksistaan, pitäisi aina olla tekstin lopussa kappale: ”Tiedän kyllä, että asiassa on myös tämä ja tämä puoli.”

En myöskään ymmärrä sitä, että jos blogipostauksessa on kuvia bloggaajasta tiukoissa treenivaatteissa, on hän epäuskottava. Olisiko hän uskottavampi, jos päällä olisi jätesäkki ja mielellään kasvot meikittä ja hiuksetkin ehkä tummat, kun blondithan on niitä tyhmempiä? Mustavalkoista, mustavalkoista, mustavalkoista!

Mun mielestä on hauska laittaa jopa provosoivasti ihan älyvapaita dingdong-kuvia vakavampiinkin postauksiin. Miks kaiken pitää ylipäätään olla aina niin vakavaa? Faktat peliin ja sitä rataa! 😀 Kyllä mun mielestä rennompi meininki on tervetullutta tähän suorituskeskeiseen maailmaan! Ja ihan tosi, mun kommenttiboksissa julkaistaan kaikki erimielisetkin mielipiteet, mutta vain ne jotka on kirjoitettu järjellä.

Mun blogi ja mun säännöt! 😀 Jos joku tästedes laittaa mulle kommenttia, että tietotasosi on nolla ja olet säälittävä, niin kommentti ei tule näkymään yhtään kellekään. 😉 Että sitten tällaiset kommentoijat voivat ihan keskenään ahdistua ja angstailla. Jos lukija on eri mieltä kanssani, eikä kommentissa haukuta kirjoittajaa – tottakai kommentti tulee näkyviin! 🙂 Fair play! Eikö vaan? <3

Rakkautta ja rauhaa!

Emmalla oli eilen 1v-neuvola. Se vähän venähti, kun marraskuussa tuli jo täyteen vuosi. Ainoa vapaa aikaa marraskuulle olis ollut meidän matkan kanssa päällekkäin. Seuraava vapaa aika löytyi tammikuun alusta. Eikä sillä niin kiire ollutkaan. 🙂

Mua jännitti tää kyseinen neuvolakäynti tosi paljon. Tiesin, että siellä tulee kolme piikkiä pienelle. Aiemmat rokotukset on saaneet aikaan itkun, aika kovankin sellaisen. Mutta oireilta ollaan vältytty. Muistaakseni jotain ihan pientä lämpöä on noussut samana iltana, mutta ei muuta. Kuitenkin mua jännitti se miten Emma suhtautuu piikkeihin tällä kertaa.

Se tuntuu niin kamalalta, kun ei voi pikkuiselle selittää järjellä vielä tällaisia asioita. Että tämä on vain pieni kipu ja kohta helpottaa. Se tuntuu kamalalta, kun joutuu väkisin pitämään pientä itkevää rakasta paikallaan ja sitten neuvolantäti pistää piikkiä toisen perään. Mutta onneks se kipu hellittää pian.

Meillä on ollut onni matkassa neuvolan kanssa. Me saimme aivan ihanan neuvolantädin, joka jo mun raskausaikana oli todella mukava, eikä mistään asiasta tuomitseva. Olin kuullut silloin jo paljon sellaisia kokemuksia, että äidin painonnousua tai sen nousemattomuutta raskausaikana on neuvolassa päivitelty ihan olan takaa. Osoitettu syylistävällä sormella, jos painoa on kertynyt ja samalla sormella jos sitä ei oo kertynyt. Mutta mä en saanut kertaakaan sanomista mun painosta.

Emma on aina kasvanut käyrien mukana, siellä keskikohdassa. Kuten neuvolantäti on monesti sanonut, on Emma ihan keskiarvojen keskellä kulkeva lapsi. Emma ei oo tainnut vierastaa kertaakaan tätä meiän neuvolantätiä, vaikka on ollut niitä pahempiakin vierastusvaiheita. Eilen kun käytiin 1v-neuvolassa, oli se samalla viimeinen neuvolakäynti Töölön neuvolassa. Seuraavaksi käydään Espoossa.

Ainoa huonompi kokemus neuvolasta oli mun jälkitarkastus. Se tuntu vähän pintapuoliselta ja tosiaan silloin sain luvan lähteä liikkumaan / treenaamaan normaalisti. No, se arvio oli väärä. Siitä toki oon maksanut nyt hintaa vuoden verran. Olis ehkä täytynyt käydä vielä yksityisellä puolella tarkistamassa erkauman tilanne ennen kuin aloitin treenit.

Mutta joka tapauksessa voin antaa kyllä Töölön neuvolalle arvosanan 10+ !! Sinne on aina ollut mukava mennä, vaikka onkin ehkä jokin asia jännittänyt tai mietityttänyt niin Emman vauvavuoden aikana, kuin silloin raskausaikana. Mulla siis neuvolakokemukset on tähän asti positiivisia. 🙂

1v-neuvolakäynti meni mallikkaasti! Emma höpötteli omiaan, naureskeli ja hymyili neuvolantädille. Mun äiti oli mukana ja koko käynnin ajan oli mukava tunnelma. Vaa’alle Emma kapusi itse punnitukseen, mutta pituuden mittaaminen selinmakuulla ei ollut kiva juttu. Siitä nousi metakka. 😀 Kun oli piikkien vuoro ehdotti neuvolantäti meille, että laitetaan rokotukset kahdessa erässä. Näin tehtiin! Eilen saatiin mpr ja kaksi muuta haetaan avoimesta myöhemmin. Rokotus sattui tai ainakin se tilanne pelästytti, itku oli kova. Mutta onneks siitä selvis niin Emma kuin mäkin! 😀

***

Minkälaisia neuvolakokemuksia teillä on?