Pääsin tällä viikolla keskustelemaan kätilön kanssa synnytykseen liittyvistä ajatuksista. Mulla on nyt synnytyksestä pian 1,5 vuotta, mutta silti siihen liittyi ahdistusta ja myös pelkoa mahdollisesta toisesta synnytyksestä joskus tulevaisuudessa.

Hyvinvointistudio Lupauksella on alkanut henkilökohtaiset synnytysvalmennukset. Mä pääsin tunnin pituiselle kätilön vastaanotolle. Mulla ei ollut oikein mitään ennakkoajatuksia tästä tapaamisesta, mielenkiinnolla istuin alas ja lähdin kertomaan kätilö Milla Revolle miten mun synnytys oli tapahtunut.

Kun mulla supistelut alkoi perjantaina 4.11, lähdettiin ekan kerran Kätilöopistolle. Sieltä mut lähetettiin takaisin kotiin lapsivesitutkimuksen mukaan, joka oli negatiivinen. Tällainen testi tehtiin toistamiseen sitten lauantaina 5.11. Mulla oli koko ajan sellainen olo, että synnytys on käynnistynyt. Tuli epävarma olo siitä, että ne lapsivesitutkimukset oli negatiivisia. Onneks toisella kerralla sitten mulle tehtiin myös sisätutkimus ja lääkäri tunsikin sieltä Emman hiukset! 😀

Tästä Milla kertoi mulle uuden tiedon; kalvo voi puhjeta ja lapsivedet ”mennä”, mutta lapsen pää on niin lähellä jo tulossa ulospäin, että vettä ei tule läpi. Tää ei oo kuulemma kovin yleistä, mutta näinkin voi käydä. Oli ihana kuulla nyt, että tää saattoi olla syy siihen, miksi testit näytti negatiivista.

Tässä pieni ote Millan kirjoittamasta:

Synnytyksen loppuvaiheessa, kohdunsuun ollessa 9cm auki, otettiin vauvasta laktaatti, joka oli hyvä. Näyte kontrolloitiin jonkin ajan kuluttua ja sen ollessa poikkeava päädyttiin kiireelliseen sektioon. Sektiopäätöksen tehnyt lääkäri ollut huoneessa ”jämpti”, tämä herättänyt luottamusta siihen että hänellä on tilanne hallussa ja että on turvallisissa käsissä.

Sektiossa syntynyt tyttövauva, apgar 4/7/8, tarvinnut alun adaptaatiohäiriöön apua. Napanuora ollut kaulan ympärillä kahdesti. Etukäteen nimenomaan äiti tätä jännittynyt. Päässyt vanhempien kanssa perhehuoneeseen.

Sektiossa äidillä pahoinvointia ja kovaa tärinää, muutoinkin tilanne tuntunut epämiellyttävältä. Tyytyväinen leikkaussalin mukavaan henkilökuntaan.

Saanut vauvan rinnalle heräämössä, mutta vahva äitiyden tunne herännyt vasta vauvan ollessa 2vrk iässä päästyään liikkeelle ja aktiivisesti osallistumaan lapsensa hoitoon. Herkistyy tästä kertoessaan.

Kuulin myös nyt ensimmäistä kertaa sen, että laktaatti-arvoja katsotaan vauvasta synnytyksen aikana sen vuoksi, että niistä nähdään kuinka väsynyt vauva on. Synnytys on vauvallekin iso ponnistus ja tässä mun synnytyksessä Emma-pieni on ollut sitten loppumetreillä ihan ”maitohapoilla”, kuten Milla avasi poikkeavaa laktaattiarvoa. Tän vuoksi on päädytty sektioon, että vauvalle ei kävisi mitään alatiesynnytyksessä.

On kuulemma myös erittäin arvokasta, että vauva on ehtinyt ymmärtämään synnytyksen olevan käynnissä. Se, että alatiesynnytys ehti edetä melkein ponnistusvaiheeseen asti ei siis ookkaan ollut ”turhaa työtä”, vaan Emma on sillä valmistunut maailmaan. Suunnitelluissa sektioissa on kuulemma monesti riskinä erilaiset adaptiohäiriöt, koska vauva ei ymmärrä synnytyksen olevan käynnissä. Supistusten avulla pikkuinenkin siis alkaa valmistautumaan tähän maailmaan.

Mä herkistyin tuon mun ja Millan keskustelun aikana monta kertaa. Eniten ehkä siinä kohdassa, kun kerroin siitä sellaisesta tunteesta, että ”mä oon äiti ja mun tehtävä on pitää huolta tästä pienestä ihmeestä”. Ja kuten tuossa ylempänä lukee, se tapahtui vasta syntymän jälkeisenä päivänä / iltana.

Puhuttiin Millan kanssa myös imetyksestä. Se sai mut herkistymään toistamiseen.

Imetys alusta saakka haasteellista sektiohaavan kivun ja imuotteen vuoksi.  Sektiohaava tulehtunut ja paranemisprosessi erittäin pitkä

Tästä huolimatta imettänyt viiden viikon ajan, myöskin pumpannut maitoa vauvalle. Pettynyt kun imetys ei onnistunut paremmin kestänyt pitempään. Keskusteltu synnytystavan vaikutuksesta imetykseen ja maidonnousuun. Kehuttu kovasta työstä ja muistutettu että jokainen omalta äidiltä saatu maitopisara on arvokas. Haasteista huolimatta nähnyt kovasti vaivaa saadakseen annettua vauvalleen omaa maitoa ja jatkanut lypsetyn maidon antamista kun vauva valitsi pullosta syömisen, tästä kannattaa olla ylpeä.  

Mun mielestä oli ihan älyttömän ihanaa, että WHO:n imetysohjaajakoulutuksen käynyt imetyksen ammattilainen sanoi niin kauniisti mulle imetyksestä. Että mä olen tehnyt valtavasti töitä ja jokainen pisara on ollut Emmalle tärkeä. Se tuntui todella hyvältä, että ammattilainen sanoi mulle, että sä oot imettänyt JOPA viisi viikkoa. Korosti vielä, että älä käytä enää sanaa VAIN.

Milla sanoi, että ei oo ihme kun tämä hiuspehko on tuntunut alatietutkimuksessa! 😉

Tähän hetkeen liittyy valtavasti ajatuksia ja tunteita. <3

Mä koin, että tällainen keskustelu synnytyksestä näin jälkikäteen oli aivan älyttömän hyvä. Jos vielä joskus tulee sellainen tilanne, että olis synnytys edessä, osaan nyt suhtautua siihen eri tavalla. En ehkä pelkäisi sitä enää niin paljon. Millan kanssa keskustelun jälkeen tuli sellainen olo, että jokainen synnyttäjä on oman synnytyksensä päätähti.  Ja tähdellä pitää olla hyvä fiilis siitä mitä tapahtuu. <3

Kävin itse pelkopolilla ennen synnytystä, se oli todella hyvä ja tarpeellinen juttu mulle ja myös Tuukalle. Näitä yksityisiä pelkopolikäyntejä valitettavasti ei vaan tarjota enää kunnallisella puolella niin helposti. Sen takia tällaiset yksityiset synnytysvalmennukset, joko ennen tai jälkeen synnytyksen on ihan todella arvokkaita!

Millalta voi varata yksittäisiä tunteja tai sitten voi ottaa kokonaisen paketin Sannalta ja Millalta. Sanna ja Milla on molemmat kätilöitä ja Sanna sen lisäksi synnyttäneiden naisten liikuntaan erikoistunut valmentaja. Pakettiin kuuluu seuraavat:

• Synnytysvalmennus-paketti

1. Synnytysvalmennus 2h (synnytyksen kulku, kivunlievitysmenetelmät, tukihenkilön rooli synnytyksessä, ensihetket vastasyntyneen kanssa, ensipäivät sairaalassa)
2. Henkilökohtainen synnytyssuunnitelma 1h
3. Fyysinen toipuminen synnytyksestä ja liikunnan aloittaminen synnytyksen jälkeen 1h (Tätä suositellaan noin 6-8 vko synnytyksestä)
4. Synnytyskeskustelu 1h (synnytyksen läpikäynti)

Kysykää ihmeessä multa lisää tuosta paketista tai yksityistunneista. Tai sitten suoraan Millalta tai Sannalta: info@hyvinvointistudiolupaus.fi

Kaikkiin näihin valmennuksiin/keskustteluihin on tervetullut myös synnyttäjän kumppani, sillä monesti myös toinen vanhemmista saattaa pelätä tulevaa synnytystä tai hänelle on saattanut jäädä synnytyksestä ahdistavia ja pelottavia ajatuksia. Synnytyksen jälkeen myös vauva on tervetullut aina mukaan. <3

Jos ette oo lukenut mun synnytyskertomusta, niin tässä vielä siihen linkki:

http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2016/11/11/synnytyskertomus/

***

Argh!! Ärsyttävin asia mun mielestä!! Ihminen, joka koittaa nostaa itseään toisten yläpuolelle korostamalla omaa paremmuutta lyttäämällä toisia alas – on asia, joka saa mut kihisemään!! On aina saanut!

MINÄ en kirjoita blogia saadakseni rahaa tai ilmaisia tuotteita, muut kirjoittavat vain niiden vuoksi. ? MINÄ tiedän asioista paremmin kuin ”kirjekurssin” käyneet pt:t. ? MINÄ tiedän, että maito on pahasta jokaiselle ihmiselle maailmassa, kaikki ketkä muuta väittävät ovat tyhmiä. ? MINÄ olen aito ja muut ovat teeskentelijöitä. ? MINUN tapani treenata on ainoa oikea ja kehittävä. ? MINÄ en treenaa ulkonäkö edellä, kaikki jotka niin tekevät ovat pinnallisia. ?

Voisin jatkaa tota esimerkki-listaa loputtomiin. (ja joo, on kärjistetty lista muttei niin kamalan paljon kuitenkaan) Ihan varmasti jokainen teistä on törmännyt näihin? Eikö niistä tuu sellainen olo, että miksi tuon täytyy lytätä muiden toimintatapoja? Miksei voi olla ylpeä omistaan, mutta silti kannustaa muita omissa valinnoissaan?

Kollegoiden haukkuminen somessa on myös hyvin yleistä. Varsinkin liikunta-alalla. Kuka tekee paskoja nettivalmennuksia ja kuka tekee minkäkin asian huonosti. Mun mielestä se on kamalaa! Omaa osaamista ja ammattitaitoa voi korostaa kertomalla niitä omia hyviä puolia ja osaamisalueitaan, mutta ei polkemalla muita alas.

Itse asiassa sellaiset ihmiset, jotka lyttää muita ja kertoo sen kustannuksella omasta paremmuudestaan pissii omille nilkoilleen. Mun mielestä on super ihanaa, kun kollegat tukee toisiaan ja jopa kehuu julkisesti! 😉 Esim. nyt käynnissä olevan Inspiration Blog Awardsin saman kategorian ehdokkaat on nimeltä kehunut toisiaan somessa, ihan mahtavaa!! Mutta silti on ollut myös sitä, että kuinka MINÄ teen tämän bloggaamisen aidosti ja paremmin kuin nämä kanssasisaret. 🙁 Se on kurjaa ja jotenkin raukkamaistakin.

Mulla on ollut ilo tutustua ihmisiin, joilla on jalat maassa ja järki päässä. Sellaisiin, joilla on sydän paikallaan ja jotka voivat kehua ja tsempata kollegoita, ymmärtäen ettei se oo itseltä pois. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä lisää hyvää. On asia mikä vaan! Toisten maanrakoon puskeminen ei koskaan oo mitään kauaskantoista puuhaa.

Mun mielestä on ihana suositella jotain mun kollegaa jollekin asiakkaalle. On ihana sanoa, että hei vaikka mä tiedän tästä asiasta, niin toi mun ystävä tietää vielä paremmin. Mun mielestä ei oo vaikeeta nostaa muita jalustalle, mä kannustan mielelläni muita. Eikä se oo multa pois.

Mä en tiedä osaanko sanoa tätä hyvin tai pukea sanoiksi kunnolla. Mutta mä oon tosi iloinen siitä, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka ymmärtää sen, että yhteisvoimin saadaan aikaiseksi paljon. Kyllä mä haluan uskoa, että hyvällä pääsee pidemmälle kuin pahalla. Ainakin kestävämmillä askeleilla.

***