Tarkastuskirja, josta piti katsoa oikeat tulokset, lepäsi opettajan sylissä. Laskujen edetessä opettaja liikutti kirjaa yhä alemmaksi. Vain hetki ja kirjan alta paljastuivat aukinaiset housut ja niiden päällä makoileva opettajan penis.

Tämä lainaus on suoraan Maaret Kallion kolumnista. Juttu osui silmiini tiistaina, kun selasin HS:n sivuja. Pysähdyin lukemaan, koska pidän Maaretin jutuista. Mulla oli jo työpäivä käynnissä ja etsin netistä töihin liittyviä hyvinvointi-artikkeleita, mulla oli hyvä draivi päällä, aurinko paistoi ja kupissa oli lämmintä kahvia. Mutta tän jutun luettua iski lamaannus.

Kamalimpia asioita mitä voin kuvitella omalle lapselle koettavaksi on seksuaalinen ahdistelu, hyväksikäyttö ja kiusaaminen. Kaikki kolme asiaa on sellaisia, jossa lapsi kokee jumalattoman suurta pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, paniikkia, surua. Jos mä joskus joudun kuulemaan omalta tytöltäni, että joku aikuinen, jonka pitäisi olla luotettava – on tehnyt hänelle pahaa, en tiedä miten pystyn olemaan räjähtämättä. Miten pystyn hillitsemään itseni, että en siltä seisomalta etsi tätä henkilöä käsiini ja tee itse hänelle pahaa.

Vaikka meiän pieni tyttö on vasta vajaa 1,5 vuotta, tuntuu tällaisen asian ajatteleminenkin kamalalta. Koska ikinä ei pysty suojelemaan toista ihmistä kaikelta maailman pahalta, vaikka kuinka yrittäisi, on löydettävä muita keinoja. Mun keino on sanoittaa nää asiat kotona. Jutella ja kertoa mikä on okei ja mitä ei pidä hyväksyä. Vaikka se voi tuntua jostain hassulta, on mun mielestä seksuaalisuudesta ja sen rajoista pystyttävä kertomaan lapselle jo ennen kouluun menoa.

Enkä tarkoita nyt todellakaan siitä, että pitäisi alle 7-vuotiaalle alkaa kertomaan, että miten niitä lapsia tehdään. Vaan siitä, että on kerrottava ettei kukaan saa koskea tiettyihin paikkoihin. Siitä, että ei ole todellakaan ok jos joku opettaja puristelee pyllystä tai heittää vitsillä rintojen koosta siinä vaiheessa, kun ne tytöillä alkaa kasvamaan. Kertoa siitä, että rajat on hyvin selkeät ja tiukat kun on kyseessä pieni lapsi.

Ja ennen kaikkea yrittää luoda sen ilmapiirin kotona, että kaikesta IHAN KAIKESTA saa ja pitää voida puhua kotona.

***

Kaupallinen yhteistyö: Jalostaja

Kun sain tähän yhteistyöhön kutsun, mietin pari kertaa ennen kuin vastasin kyllä. Broileria säilykepurkissa – se ei rehellisesti sanottuna kuulostanut ensin kovin herkulliselta idealta. 😀 Tahdoin kuitenkin kokeilla, koska hektisessä arjessani tykkään todellakin etuliitteestä HELPPO – silloin kun on kyseessä ruoka.

Arkisin kun laitan ruokaa, haluan sen olevan helppotekoista ja suhteellisen nopeasti valmistuvaa. Uskokaa tai älkää, mun arkeen ja ruokapöytään on palannut mm. nuudelit!! Nimenomaan niiden helppouden takia.

Tää uusi tuttavuus on täysin kotimaisesta broilerista valmistettu Jalostajan säilykebroileri. Se on ravintoarvoiltaan hyvin proteiinipitoinen ja sopii hyvin nautittavaksi sellaisenaan tai lisänä esim. salaattiin tai lämpimään ruokaan. Minäpä tein helpoista helpoimman lounaan näin:

• 1 pussi nuudeleita
• 1 purkki Jalostajan säilykebroileria öljyssä
• ruusukaaleja
• tomaattia

Mua ihan naurattaa, että jaan tällaisen reseptin! 😀 Kun katselee sellaisia ihania ruokakuvia ja blogeja, joissa on reseptejä tarjolla viikottain, niin jopa vähän hävettää laittaa tällainen ”sieltä mistä aita on matalin” resepti. Mutta toisaalta ei mulla ainakaan oo aikaa väsätä hienoja annoksia tuntitolkulla arkisin, kyllä mä otan mielummin helpon ja ravitsevan lounaan työpäivän keskellä.

Meillä on muutenkin Tuukka se, joka osaa paremmin kokkailla. Mä tykkään välillä viikonloppuisin auttaa Tuukkaa keittiössä, jos tehdään yhdessä koko perheelle ruokaa. Mutta itekseni mä harvoin vietän kovin kauaa keittiössä aikaa. 😉

Tämä broileri oli siis joka tapauksessa ennakkoluuloista huolimatta oikein maittava ruoka! Koostumus näyttää vähän tonnikalalta, mutta maistuu broilerilta. 🙂

***

Mitä teillä syödään arkisin? Jotain helppoa tällaista? Vai jotain muuta?