Tuntuu, että pienistä arkisista asioista, jotka liittyy meiän kotiin tai perheeseen saa tällä hetkellä tosi paljon iloa ja onnea! Ja hyvä niin!

Se, että meille tuli torstaina terassikalusteet ja eilen haettiin kaasugrilli, tuo iloisen fiiliksen. Meillä on oma terassi, johon saadaan eka oma grilli ja ekat omat kalusteet. Nyt jo fiilistelen kesäiltoja ja vapaapäiviä joita voidaan koko perheen voimin terassilla viettää. ❤

Emman uus päiväkoti alkoi tällä viikolla ja pelko siitä, että Emmalla alkais sopeutuminen päiväkotielämään taas alusta on ollut ihan turha. Uudessa päiväkodissa ruoka on maistunut samantien ja kertaakaan ei oo jäänyt itkemään. ❤ Toki hän ei oo siellä ollut yksin vasta kun yhtenä päivänä 30min ja toisena 4h, koska tutustumisviikko. Mutta silti, tää vaikuttaa positiiviselta!!

Me tilattiin eilen Emmalle isojen tyttöjen sänky!! Mua ihan mahanpohjasta kutkuttaa miten käy öiden kun Emma pääsee sängystä ite pois jos haluaa. Oon kuullut hyviä kokemuksia pinnasängystä juniorisänkyyn siirtymisestä. Tosin oon kuullut myös niitä ettei siellä pystyä ollenkaan. ?

Terassi saa pian uuden ilmeen! 🙂

Mun mielestä Emma on nyt jotenkin ihan super ihanassa iässä. Yhtäkkiä se on jotenkin jo iso tyttö, vaikka samaan aikaan vielä ihan pikkunen äidin kulta. Mulla on kutina, että kohta alkaa sanainen arkku avautumaan ihan kunnolla ja ei:n, kukkuun, heihei:n ja anna-käskyn rinnalle alkaa tulemaan lisää sanoja. On jotenkin ihanaa, kun Emma ymmärtää niin paljon. Häneltä voi kysyä, että haluatko leipää ja hän osaa siihen joko sanoa ei tai nyökyttää päätään.

Vaikka onkin povattu jotain takatalvea vielä lähipäiville, niin mulla on ainakin nyt tosi keväinen fiilis. ❤ Kuten kirjoitin edelliseen postaukseen, jotenkin nautin tällä hetkellä ihan tosi paljon näistä arkisista jutuista. Ei elämä tarvi olla kimallusta ja glitteriä koko ajan, kyllä mulle ainakin suurimman onnen tuo ne arjen pienet ilot.

***

Helsingin Sanomissa oli jokunen aika sitten juttu siitä, että mielikuva ”Prismaperheestä” lykkää perheen perustamista. Alle kolmekymppiset ahdistuu ajatuksesta, että vapaus katoaa ja sitten sitä käydään viikonloppuisin ostamassa jauhelihaa alennuksesta, nuhjuiset vaatteet päällä ja hiukset viimeksi viikko sitten pestyinä. Moni nainen ajattelee ja pelkää myös, että äitiysloman tuoma tauko työelämästä olisi haitaksi työelämässä menestymiselle.

Mua naurattaa, koska mä oon itse ajatellut samoin. Sekä ”prismaperheestä”, että työelämässä pärjäämisestä. Rivitalo, farmariauto, perjantaisauna, hypermarketin kassajonot ja sekamelskainen koti = APUA!  Niin ajattelin vielä jopa raskaana ollessa! Siihen samaan liittyi se, että kovaan ääneen pauhasin ettei musta tuu mitään äityliä. 😀 Haha!

Nyt me asutaan rivitalossa, meillä on farmariauto, me käydään saunassa (ei ehkä just aina perjantaina) koko perheen voimin ja viikonloppuisin isossa kaupassa ruokaostoksilla. Sen lisäks mä rakastan äitinä olemista. Mä en oikein ees ymmärrä mikä tässä voi pelottaa tai kammoksuttaa? Turvallisuus, rakkauden täyttämä koti, onnellisuus vai mikä? 😀

No tietysti jos oikein kaivelen niitä fiiliksiä, joita ite pohdin raskauden alkuvaiheessa tai jo ennen raskautta, niin toki löydän sieltä sellaista pientä pelkoa elämän tasapaksuksi muuttumisesta. Mietin myös aiemmin rehellisesti sanottuna, että lapsen myötä oma vapaus on mennyttä. Pelkäsin ehkä sitä, että vanhemmaksi tulon jälkeen meistä tulee jotenkin värittömiä ja hajuttomia, väsyneitä makaronilaatikon tekijöitä.

Mutta kyllä tästä elämästä on värittömyys ja hajuttomuus kaukana. Ihan kaikella tapaa. 😉 Haha. Ei mutta ihan tosissaan! Mä oon kokenut uskomattoman laajan skaalan tunteita ja kyllä suurin osa niistä on ollut positiivisia ja super ihania tunteita. Mun mielestä on myös tosi ihanaa, että on joitain rutiineita nykyään elämässä. Kyllähän rutiinit usein kuitenkin luo turvallisuuden tunnetta.

Tietynlainen vapaus toki häviää, mutta se tapahtuu jotenkin automaattisesti. Halu kantaa siitä omasta lapsesta vastuuta, on niin suuri ettei siinä enää edes mieti mitään sellaista elämää, jossa vastuussa on ainoastaan itsestään. Vaikka oonkin teille nyt kertonut, että oon tällä hetkellä todella väsynyt, koen silti eläväni onnellisinta aikaa tähän astisessa elämässäni.

Mä en myöskään koe, että mun tai Tuukan persoonat olis jotenkin hävinneet. Ihan samanlaisia me ollaan edelleenkin niin meiän ystävien seurassa, perheen kesken kuin asiakkaidenkin edessä. Tuukalla on edelleen neonvihreä pipo päässä ja mulla värikkäät trikoot jalassa. Ihan samanlaiset jutut meillä on vieläkin ja huumorintaju tallella.

Näiden meiän vanhojen juttujen lisäks ollaan rikastuttu kertaheitolla: meistä on tullu perhe – prismaperhe! 😀 Ihan oikeasti, mun mielestä on älyttömän ihanaa ja myös tietyllä tavalla rauhoittavaa elää just tällaista elämää. Mulla on tän rivitalokodin myötä vihdoin sellainen olo, että me ollaan kotona. Mä oon onnellinen siitä, että meillä on ihana lähikauppa ja isommille ostoksille mennään Kirkkonummen Citymarkettiin tai Selloon. Mulle tulee hymy huulille, kun meen yläkerran kylppäriin ja siellä on pyykkiteline täynnä kuivumassa olevia vaatteita ja sen telineen takana on sauna, jonka lauteilla on Emman kylpyleluja. Mun sydäntä lämmittää se, että syön tätä juttua kirjoittaessa Tuukan tekemää sikahyvää kaalilaatikkoa ja mun edessä näkyy olkkarin lattialla Emman leluja hujanhajan. Olkkarin pöydällä on Emman yks sukka ja kaukosäädin, sen takana on sohva, jossa Gere ja Pimu nukkuu. Niiden alla on viltti, joka on ihan karvanen. Mutta oon onnellinen, että meillä on kaks noin ihanaa koiraa.

Parasta on se, että me eletään ihan tavallista elämää.