Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom.fi

Mä tässä yks päivä katoin Emmaa, kun se puuhasi omiaan meiän terassilla. Mietin, että miten se voikaan olla jo noin iso tyttö. Meiän lokakuiset 2016 – mammojen facebook-ryhmässä on pitkin kevättä pompsahdellut kuvia ja pohdintoja pinnasängystä isompien lasten sänkyyn siirtymisessä. Oon miettinyt, että milloinkohan me se siirto tehdään ja eihän vielä tarvi, kun Emma on vasta niin pieni tyttö. 😀

Selailin kuitenkin huhtikuun alussa vähän juniorisänkyjä netissä ja mietin, että ehkä meiänkin ois aika siirtyä isojen tyttöjen sänkyyn. Emma ei oo yrittänyt (kun pari kertaa) kiivetä pinniksestä pois, mutta vähän ahtaaksi se on alkanut käymään. Mä oon myös miettinyt, että tuntuukohan Emmasta siellä pinnojen välissä siltä, että se on häkissä. 😀

Sängyn valitsemisessa otettiin huomioon niin mun kuin Tuukankin toiveet! 😀 Myönnän, että mä kattelin ensin jotain prinsessamaisia ratkaisuja, mutta sitten Tuukka näki tän pupusängyn ja se oli sitten siinä! Niin huippu!! Meiän mielestä on kiva, kun lastenhuoneessa on sen näköinen meininki, että siellä asuu lapsi. Jos tiiätte mitä tarkoitan.

Tää ehkä huipuin sänky ikinä on TÄÄLTÄ!

Juniorisängyn myötä tarvittiin tottakai myös isompi peitto ja astetta paksumpi tyyny ja niihin tietty lakanat. Tilasin tämän BabyDanin super suloisen pussilakanasetin. Ja peitto ja tyyny myös BabyDanilta: Junior-peitto ja tyyny. Nää on muuten super pehmeät ja ihanat petivaatteet! Niin ja tietysti isompi patja tarvitsi uuden muotoonommellun lakanan.

Mä kasasin sängyn aamupäivällä, heti kun se meille saapui. Laitoin Emman huoneen oven kiinni ja sitten kun Tuukkakin oli tullut töistä kotiin, haluttiin yhdessä mennä kattomaan uutta sänkyä. Nähdä Emman ilme ja fiilis! 🙂

Emma oli ihmeissään ja kipus heti uuteen sänkyyn antamaan pusua pupulle. 😀 Mua jännitti vähän, että mitenhän ensimmäinen yö uudessa sängyssä menee. Olin kuullu, että jotkut oppii juniorisänkyihin tosi helposti ja nukahtaa jopa paremmin kuin pinnikseen. Mutta olin myös kuullut, että pinnasänky tuo turvaa ja juniorisängystä kipitetään karkuun.

Tässä meiän pupusängyssä on sen verran noita laitoja, että Emma ei pääse sieltä (vielä) kipuamaan itse pois, joten se karkuun kipittäminen ei ollut pelkona. Enemmänkin se, että rauhottuuko Emma tuonne.

Nyt on ollut muutamana iltana taas vähän venkoilua nukkumaanmeno ja tietysti se vähän lisäs jännitysmomenttia, että minkälaiseksi venkoiluksi menee uudessa sängyssä..

No venkoiluahan se oli, mutta lopulta Emma nukahti pupusänkyyn tyynen rauhallisesti. Meillä siis vaihto on tapahtunut suhteellisen kivasti! 🙂 Mä en usko, että Emma niinkään reagoi uuteen sänkyyn, vaan tää on vaan joku vaihe kun iltaisinkin on niin pitkään valoisaa vaikka kuinka vetäis verhot ikkunoiden eteen.

Tehtiin kaikki iltatoimet ja nukutusmenot samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ei muutettu mitään sen takia, että nyt uusi sänky, vaan pidettiin samanlaisina. Mä laulan aina Emmalle Joka ilta kun lamppu sammuu... ja paijailen. Sitten Emma nukahtaa. Tai jos on venkoilutuulella, niin ei nukahda ja Tuukka saa tulla puikkoihin – sitten Emma nukahtaa siihen kun venkoilee ympäri sänkyä ja nukahtaa itsekseen.

Ekat pari yötä on siis mennyt oikein mukavasti uudessa pupusängyssä. Kertaakaan Emma ei oo tullut pois sängystä ja nukahtaminen on tapahtunut samalla tavalla kuin pinnikseenkin. On jotenkin niin ihanaa, kun meiän pikkuisella tytöllä onkin ihan isojen tyttöjen sänky. <3 Rakas pikkuinen.

***

Minkälaisia kokemuksia teillä on pinnasängystä juniorisänkyyn siirtymisessä?

Eka yö pupusängyssä. <3

Vertailu lasten kehityksen kanssa on mun mielestä vähän hölmöä. Jokainen lapsi on yksilö, joku toinen oppii kävelemään 9kk -ikäisenä, joku toinen 1,5-vuotiaana. Joku oppii laulamaan ennen puhumista ja joku juttelee kolmisanaisia lauseita jo puoltoista vuotiaana.

Se on hassua, että tän tiedostaa ja silti miettii joskus miks muiden muttei meidän? Tiedättekö? Esimerkiksi mä oon miettinyt, että miks Emma ei sano äiti eikä isä, mutta tosi monen muun lapsi osaa sanoa nää sanat. Meillä lauletaan vaan i-ha-haa, i-ha-haa… ja sanotaan tiukkoja anna-käskyjä! 😀 Toki tulee myös muutamia muita sanoja, mutta kun kysytään Emmalta, että miten sanot ÄI-TI, ni se vastaa aina KAAK-KA! 😀

Emmalla motorinen kehitys on ollut sellaista, kun ”oppikirjoissa”. Puolen vuoden iässä alkoi ryömiminen, siitä seuras konttaaminen jne.. Vuoden iässä ensiaskeleet ja siitä pikkuhiljaa juoksun pariin. Mutta puheen kanssa oon joskus miettinyt, että vitsi miten toikin jo osaa sanoa vaikka mitä, mutta Emma ei. Se on ihan hölmöä! Tiedän, mutta silti sitä tulee ajatelleeks.

Nää ajatukset ei varmaan lopu tähän vaiheeseen, sitten tulee koulu ja jonkun toisen lapsi oppii englannin nopeemmin kuin toinen ja joku toinen on parempi liikunnassa kuin toinen. Väkisinkin sitä varmaan tulee tällaisia pohdittua, kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy just siihen omaan tahtiinsa ja kun ohjeita ja ”keskiarvoja” kerrotaan myös mm. neuvoloissa.

Mun eräälle ystävälle oli sanottu hänen lapsensa 1,5v-neuvolassa, että kyllä tuon ikäisen pitäisi mennä klo 19 nukkumaan ja nukahtaa yksin. Meille taas sanottiin 1,5v-neuvolakäynnillä, että joku lapsi tarvii vanhemman lähelleen nukahtaakseen vielä kolmivuotiaana ja perheillä on omat rytminsä. Ei tietysti sillä, että pikkulapsen olis syytä valvoa puoleen yöhön, mutta varmasti jossain perheessä mennään nukkumaan 20.30 ja jossain 19.00.

Vaikka näihin vertailuihin tulee välillä sorruttua, niin tiedän kuitenkin ettei niihin olis mitään tarvetta tai syytä. Mun mielestä on ihanaa, kun Emma ymmärtää niin hyvin puhetta. Tällä hetkellä tuntuu, että sanoi tai kysyi häneltä mitä tahansa, hän ymmärtää. Lisää sanoja tulee koko ajan ja varmasti myös ne äiti ja iskä sieltä jossain välissä tulee. 😀 Haha!

***