Me ollaan päätetty Tuukan kanssa, että kaikella on aikansa. Kuten eräs treeniryhmäläisemme totesi: joskus jonkun pitää loppua, jotta uusia juttuja voi tulla tilalle. ❤ Tänä kesänä siis tällä erää vikaa kertaa MT Personal Trainingin Treeniryhmä!

Me päätettiin myös, että tänä kesänä kaikki pääsee YHDELLÄ KORTILLA KAIKKIIN KESÄN TREENEIHIN!! ​All in -kortti on siis vaan 89€ 

Kortti sisältää siis oikeuden käydä kaikissa kesän treeneissä!! Treenejä on 3-4 viikossa ja niitä järkätään Helsingin keskustan alueella ja myös Espoossa tällä kertaa! Koko kalenterin näät TÄSTÄ. Treenit on monipuolisia: on juoksutreenejä, porrastreenejä, kehonpainolla tehtäviä ja kahvakuulia tai muita painoja hyödyntäen. Tehdään ryhmässä, mutta yksin ja hyvällä fiiliksillä! 🙂

Meillä on mun ja Tuukan lisäksi neljä huippua valmentajaa mukana: Laura Enroth (juoksu), Inari Mölsä (kehonpaino ja ”taistelutreenit”), Jenni Milonoff (akrobatia) sekä Noora Kenttämaa (kehonpainotreenit). Kaikista valmentajista lyhyt esittely on TÄSSÄ.

Treeniryhmän parhaita puolia on monipuolinen treenitarjonta sekä se, että osallistujat voi täysin vapaasti valita mitä ja milloin haluaa harjoitella. Tarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin! Myös välitön, toisia tsemppaava ja iloinen tunnelma on ollut aina läsnä treeneissä! Nauraa saa, vaikka tekeekin omalla tasollaan täysillä! 😉

Vähän tulee jopa haikea fiilis, nyt kun tätä kirjoittaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, josko vaikka kesällä 2019 taas uudestaan! 🙂 Never say never! Mutta siis, jos oot miettinyt joskus haluavasi osallistua meiän treeniryhmään, niin nyt sulla on vikaa kertaa siihen mahis!! Suosittelen! 😉

TÄSTÄ pääset lunastamaan itselles paikan kesän hauskimpiin treeneihin!

***

Muistan hyvin, kun mun eräs ystävä oli vasta parikuukautisen vauvan äiti ja juttelin hänen kanssaan. En ollut silloin ite vielä äiti, enkä edes raskaana. En osannut siis samaistua täysin hänen ajatuksiinsa, mutta ymmärsin kuitenkin hänen huolensa. Kysyin häneltä, että ootko vielä ollut erossa vauvasta pientäkään hetkeä ja hän vastasi ei. Hän jatkoi; mua pelottaa, että jos oon tunnin erossa vauvasta ja sitten haluunkin olla kaks tuntia ja sitten puol päivää ja kohta viikon ja entä jos en halua yhtäkkiä sitten mennä enää takaisin kotiin?

Muistan sen huolen, mikä ystävälläni ihan oikeasti oli. Oon miettinyt nyt äidiksi tulemisen jälkeen tätä ystäväni pohdintaa, että voisiko sitä jotenkin luisua oman ajan vietäväksi ja yhtäkkiä ei haluis mennä takaisin? Että mitä jos nyt äitinä yhtäkkiä tulis sellainen olo, että tää oma aika onkin sata kertaa kivempaa ja en muuten enää mee kotiin takaisin? Mä tiedän, että mulle ne omat hetket edes silloin tällöin on äärimmäisen tärkeitä henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Nyt koko kevät on ollu aikamoista tukka putkella painamista ja kun mun toinen ystävä kysyi multa muutama viikko sitten, että koska oot Monna ollu yksin jossain vaikka ees muutaman tunnin, niin en osannu vastata. Joo, oon ollu toki yksin kotona arkipäivinä, mutta oon tehnyt töitä jokaisen sekunnin. Oon ollut viettämässä tyttöjen kanssa pari iltaa, ne on olleet omaa aikaa, mutta en oo ollut yksin. Mun yksi lukija kommentoi mun johonkin uupumuksen pohtimis-postaukseen, että Monna sä tarttisit sellaista aikaa kun olisit vaan Monna, et äiti, et vaimo, et bloggaaja, etkä ystävä.

Puhuin tästä Tuukan kanssa kotona vähän ennen CitySurvivorsia ja äitienpäivänä sain super mahtavan yllätyksen: lahjaksi omaa aikaa ja yöpymisen hotellissa.

Omaa aikaa hotellilla.

Meen mä sitten käymään yksin ruokakaupassa (mikä on muuten aika luksus juttu nykyään), lähden tekemään treenin, meen istumaan tyttöjen kanssa iltaa tai vietän yhden yön kotoa pois – on mulla aina ihan kamala ikävä takaisin. Yleensä aina niin, että jo autossa / junassa matkalla alan selaamaan kuvia Emmasta. Jos oon tuntia pidempään pois, alan myös miettimään miten Tuukka jaksaa.

Meillä on kuitenkin aika hyvä sanaton sopimus siitä, että molemmille annetaan aina se oma aika jos sitä haluaa tai tarvitsee. Tuukka oli perjantaina viettämässä poikien iltaa ja minä nyt vuorostani yhden yön viettämässä omaa aikaa. Me molemmat ollaan sosiaalisia ja rakastetaan perhettä, mutta me molemmat myös tarvitaan välillä sitä omaa aikaa.

Vastaus siis siihen, että voisinko mä jotenkin luisua oman ajan vietäväksi ja en yhtäkkiä haluis mennä takaisin kotiin – on EHDOTTOMASTI EN VOISI! Joka tapauksessa se, jos äiti tai isä välillä haluaa omaa aikaa ja hetken ”rauhaa” perhearjelta ei oo millään mittarilla huono asia. Mutta ei oo myöskään se, jos äiti tai isä ei sitä halua. 🙂

Kotiin on aina se paras juttu palata!

Nyt kun istun täällä hotellin aamupalalla, vähän levottomasti nukutun yön jäljiltä – mun tekis ihan kamalasti mieli ottaa Emma syliin ja tuntea se pikkuinen ihana rakas tässä lähellä. Vaikka onkin ihana ottaa välillä omaa aikaa tunti tai kaksi tai vaikka se kokonainen yö, niin on kyllä niin super ihana mennä takas kotiin, sinne turvalliseen omaan pesään rakkaiden luokse.

Aurinkoista viikon alkua!

Lue myös: Lapsuus se on korvaamaton.