Kuinka saada täydellinen bikinivartalo?

1. Pistä bikinit päälle.

2. Älä välitä p**kaakaan siitä, mitä muut ajattelee sun kropasta. ???✌??

Näin mä kirjoitin instagramiin viime viikolla ja julkaisin kuvan bikineissä. Aiemmin oon ajatellut, että en kehtaa mennä bikineissä rannalle jos en nyt paria kiloa tiputa / kiristele ennen kesää. Viime kesänä en ois ehkä kehdannut mennä, vaikka itse asiassa olis ihan samassa kunnossa kuin nyt. Ajatelkaa!! Kamala miten sitä voikaan omasta kehosta ajatella.

Se kesäkunto tai bikinkunto ei tartte oikeasti muuta kun auringon ja ne bikinit! Ja itseluottamusta! Minkä vuoks jossain uimarannalla tai maauimalassa pitäis olla jokin kriteeri, jonka täytettyä voi vasta käyttää hyvillä mielin bikineitä?  Eihän sellaista missään olekkaan, se on vaan meiän ihmisten omissa päissä!

Somen myötä ulkonäköpaineet on vaan kasvaneet ja oikeasti meillä monilla on päässä aika syvällä sellainen ajatus, että jos ei täytä jotain tällaisia ihannevartalon mittoja, ei kehtaa mennä uikkarissa julkiselle paikalle. Se on aika surullista.

Toisaalta somen ansiosta on alkanut näkymään entistä enemmän ihan kaiken kokoisia ja muotoisia kroppia bikinit tai uikkarit päällä! Se on super hyvä juttu!! Itsevarmuus on nimittäin kauneinta mitä voi päälleen pukea ja se ei katso sitä kuinka pitkä oot, kuinka paljon painat, minkä kokoiset sun rinnat tai peppu on, onko sulla selluliittia tai raskausarpia. Itsevarmuus lähtee sisältä ja sieltä jokaisen omista ajatuksista ja sydämestä.

Mä sanon sen taas, mutta sanon kuitenkin. Jos bikineissä julkisesti näyttäytyminen huolestuttaa, kannattaa sitä asiaa alkaa työstämään hitain, mutta varmoin askelin. Muutoksia ruokavalioon, treeniin ja ensisijaisesti ajatuksiin, sieltä se lähtee liikkeelle. Mutta ilon ja rakkauden kautta!

Mä voin olla väärässä, mutta uskon vahvasti, että jos ihmiset rakastais itseään vähän enemmän – olis kaikenlaiset elämäntapamuutokset ja muut pysyvämpiä. Kun muutoksia siihen bikinkuntoon tai muuhun aletaan tekemään itseinholla ja niin pian kuin mahdollista, on varmasti tie aika lyhyt. Sen takia mä toitotan täällä tätä sanomaa; rakkauden kautta!

***

Lue myös: Kehonkuvani matka

Minä, mun äiti ja Emma lennettiin Rukalle sunnuntaina illalla. Tuukka oli ajanut jo lauantaina autolla koirien kanssa perille.

Meitä odotti Helsinki-Vantaalla pieni ylläri, kun lentokenttäbussi kaarsi pienen potkurikoneen eteen.. KÄÄK!! Me ei kummatkaan mun äidin kanssa olla mitään lentoja fanittavia! Mua pelottaa aina nousut ja laskut. Varsinkin nousut. Äitiä taas jännittää siellä ilmassa ne ilmakuopat. Äiti on joutunut kerran tekemään pakkolaskun Kiinassa sisäisellä lennolla ja se tuskin ainakaan on helpottanu lentämisen fiiliksiä.

Mä en sanois, että mulla on varsinaista lentopelkoa. Mutta esim. pitkät lennot johonkin Jenkkeihin tai muualle kauas on sellaisia mitä en mielelläni tee kovin usein. 😀

Nyt me ollaan tämä viikko täällä Rukalla. Nauttimassa luonnonrauhasta, mutta samalla kuitenkin tekemässä töitä. Lauantaina koittaa Ruka City Survivors ja Tuukka painaa sen puitteissa hommia koko viikon, mun avustuksella silloin kun tarvii. Mä teen omia töitäni ainakin muutaman tunnin päivässä ja sitten ihan vaan rentoillaan luonnossa ja kivassa hotellihuoneessa.

Mun äiti lähti tänne Emman hoitajaksi, jotta voidaan keskittyä varsinkin loppuviikosta ja sitten tietysti lauantaina itse kilpailuun. Myös Tuukan vanhemmat ajaa tänne viikon puolivälissä avuksi. Isoäidit saa sitten yhdessä tai vuorotellen leikkiä Emman kanssa ja me muut valmistellaan kilpailua.

Perjantaina meiän avuksi kilpailuun lentää myös upea Fitnessmallien finalistikymmenikkö. On kyllä ihan erilaista järkätä City Survivorsia täällä Rukalla kuin vaikka Helsingissä tai Turussa. Tosi mielenkiintoista ja kivaa. Täytyy myös sanoa, että Rukan koko henkilökunta on älyttömän palvelualtista ja yhteistyöhaluista. 🙂

***

Nyt me otetaan tää viikko täällä rennosti töitä tehden ja nautitaan siitä, että täällä on niin hiljaista ja kaunista.