Kaupallinen yhteistyö: L300

Moni varmaan muistaa, että oon ollut huono hoitamaan kasvojeni ihoa. Aiemmin mulle ei tehnyt edes tiukkaa mennä ripsarit silmissä ja meikkivoiteet nassussa nukkumaan. Nykyään oon jo onneks päässyt siihen, että pesen iltaisin aina meikit ennen nukkumaanmenoa! Jee! 🙂

Mä oon tässä vuosien mittaan etsinyt tuotteita, jotka olis mun naamalle oikeat. Mulla on sekaiho kasvoissa, osa naamasta kuivuu helposti ja osa rasvoittuu ja kiiltää. Jos käytän puhdistuksessa liian ”stydejä” tuotteita, on mun posket ihan kuivat koppurat ja iho muuttuu punottavaksi. Nyt oon testaillut n.kuukauden ajan L300 -tuotesarjaa. Sieltä on löytynyt mulle aivan huippuja tuotteita ja pari ihan suosikkia.

L300 perustuu ruotsalaiseen lääketieteelliseen löytöön ja tuotteissa käytetään samoja aineita, joita iho tuottaa itse pysyäkseen pehmeänä ja kimmoisana. L300 tulee sanoista ”Läkemedelsprojekt 300” (Lääkeprojekti 300) ja ihonhoitosarjan tuotteet perustuu dermatologi ja professori Gunnar Swanbeckin lääketieteelliseen löytöön. L300 on ollut markkinoilla jo vuodesta 1980, eli se on yhtä vanha kuin mä! 😀 L300:taa kutsuttiin ”lääketieteelliseksi löydöksi, josta tuli kauneusvoide”.

Se mikä näissä L300-sarjan tuotteissa on mun mielestä hienoa, on se miten niiden avulla voi tosiaan lisätä iholle samoja ”aineita” mitä iho itsekin tuottaa. Ihmisen elimistö vaan hidastaa tuotantoaan mm. kollageenin ja hyaluronihapon suhteen iän myötä, siks on hienoa kun niitä saa lisättyä purkista. L300-sarjan yksi perusajatus on alusta asti ollut lisätä iholle sen itse tuottamaa maitohappoa (Lactic Acid) ja sitä löytyykin useista merkin tuotteista, mm. Intensive Moisture-linjan kosteusvoiteista ja puhdistustuotteista. 

Yksi jo pidemmän aikaa pinnalla kosmetiikassa ollut raaka-aine on hyaluronihappo (Hyaluronic Acid), jota löytyy myös L300-sarjan tuotteista. Tiesittekö sitä, että hyaluronihappo on todella tehokas kosteuttaja, vaan gramma hyaluronihappoa pystyy sitomaan itseensä jopa 6 litraa vettä. Hyaluronihappoa suositaan usein esim. ns. anti age-linjan tuotteissa.

Mun suosikeiksi tässä kuukauden aikana on nousseet ehdottomasti nää kolme tuotetta:

1. Intensive Moisture Cleansing Milk / DRY SKIN – Tän jälkeen kasvoissa on ihanan pehmeä tunne. Puhdistusmaito sisältää mm. rapsiöljyä ja pantenolia, ne tekee ihosta pehmeen tuntuisen. Mun mielestä tästä tuotteesta jää sellanen olo, että ihan kun ei tarttis enää rasvata pesun jälkeen. 😉
2. Intensive Moisture 3 in 1 Micellar Cleansing Water / DRY SKIN – Mä muistan, että löysin nää misellivedet joskus parisen vuotta sitten. Nää on ihanaa tavaraa ja jos pitäis ottaa yks puhdistuspullo matkaan mukaan, ni ottaisin tän. Se nimittäin poistaa meikin, puhdistaa ihon ja tekee ihosta raikkaan.
3. Ultra Sensitive Rich Face Cream / DRY SKIN – Tää on ihanan paksua! Mä en laita tätä otsalle, enkä leukaan, mutta niihin helposti kuivuviin ja punottaviin poskipäihin! Niihin oon tosissani ettiny tuotetta jo varmaan vuoden verran. Tää tuntuis olevan tarpeeks kosteuttava.

Loppuun ajattelin jakaa teiän kanssa pari nippelitietoa! 🙂 Tiesittekö mitä nää jutut kosmetiikkatuotteiden kyljissä tarkoittaa?

Purkin kuva, jonka sisällä 3M, 6M tai 12M – Kyseessä on ns. PAO-merkintä (Period After Opening), eli minimiaika, jonka valmistaja takaa tuotteen säilyvän avaamisen ja käyttöön oton jälkeen.

SPF – Sun Protection Factor, eli suojakerroin auringon säteilyä vastaan. SPF-merkinnän perässä oleva luku tarkoittaa kuinka moninkertaisen suojan tuote tarjoaa. Toisin sanoen, jos palat viidessä minuutissa SPF 15 suojaa sinua 15 kertaa tuon 5 min auringossa oleskelun ajan.

***

Ihanaa päivää just sulle! 🙂

Ootteko miettineet tätä kysymystä? Mitä vastaatte? Helposti sitä lähtis miettimään omaa lasta, omaa kumppania, omaa siskoa tai veljeä, omia vanhempiaan tai jotain ystävää? Eikö vaan? Mutta mitä jos vastaus oliskin SINÄ ITSE!

Se ei oo mitenkään hölmösti sanottu, että sun elämän tärkein ihminen oot just sä ite! Se ei oo edes itsekästä. Koska! Jos sä et oo kunnossa, ethän sä pysty olemaan hyvä äiti, kumppani, ystävä, työntekijä.. tai yhtään mitään.

Mä oon oppinut tän asian vasta ihan lähiaikoina. Oikeastaan suurin opettaja mulle tähän on ollut Emma, meiän pieni 1,5-vuotias tytär. 🙂 Mä oon miettinyt tätä asiaa ensin sitä kautta, että mitä jos mulle tapahtuis jotain ja Emma menettäis äitinsä. Oon sen vuoksi esim. päättänyt käydä lääkärissä jos jokin asia mietityttää tai vaikka tarkastamassa silloin tällöin ihan yleisen perusterveyden.

Kuten mä oon aiemminkin useasti kertonut, mun hyvinvoinnille on tärkeetä saada niitä omia hetkiä säännöllisesti. Ihan vaan yksinään ja myös ystävien kanssa. Mua joskus harmittaa, kun mä pidän mun kalenterista niin tiukasti kiinni. Mietin välillä, että hitsi vieköön pitäiskö sittenkin sopia tuohon väliin treffit ystävän kanssa tai tuohon väliin palaveri tai jokin tapaaminen. Mulle tulee jopa huono omatunto, jos en pysty aina vastaamaan kaikille ystäville JOO HETI VAIKKA HUOMENNA, kun yritetään sopia tapaamista.

Mutta silti mä oon päättänyt, että mun on pakko pitää siitä kiinni etten änge kalenteria ihan tupaten täyteen. Muuten mä en jaksa. En jaksa nauttia niistä hyvistä ystävistä, enkä saa irti niistä palavereista tai tapaamisista. Sitä paitsi ennen kaikkea, mä haluan iltaisin olla kotona kun Emma tulee päiväkodista. Mulle illat on sellaista tärkeää Emma-aikaa. Toki kerran viikossa käyn vetämässä treeniryhmän treenit ja silloin tällöin (n. kerran kuussa) saatan nähdä ystäviä arki-iltanakin.

Mä voin henkisesti huonosti, jos mulla on kalenteri ihan täynnä enkä saa mielestäni tarpeeksi aikaa Emman kanssa. Sen takia, mun on pakko sanoa välillä niin ystävillekin kuin yhteistyökumppaneillekin, että nyt ei valitettavasti sovi – sopisko vaikka parin viikon päästä? Me ollaan esim. mun ystävien Hillan ja Lauran kanssa aina sovittu varmaan reilu kuukausi ennen tapaamista jo aika kalenteriin, kaikilla pienet taaperot ja paljon muitakin juttuja – sit tietää aina, että sinne kuukauden päähän kun sopii, ni varmasti löytyy kaikilta tilaa ja rauhaa kalenterista.

Jos mun hyvinvointiin kuuluu oma aika ja itsestä huolehtiminen lääkärissä käymällä, jos jossain kolottaa, niin siihen kuuluu myös treeni ja hyvä ruoka. Mua harmittaa, että mä en oo päässyt jotenkin siihen treenimoodiin nyt oikeastaan ollenkaan tän 1,5 vuoden aikana. Nyt mulla on ollut pari viikkoa sellainen aito kaipuu kuntosalille ja into liikkumaan. Se on ihana tunne, koska sitä ei oo tässä näkynyt. Mä tiedän, että pitääkseni itsestäni huolta mun täytyy päästä myös treenaamaan.

Kun nää kaikki asiat on kunnossa, mä oon kunnossa. Silloin mä pystyn olemaan 100% hyvä äiti ja kumppani ja ystävä ja työntekijä. Jos mä spontaanisti vastaan kysymykseen, että kuka on sun elämäs tärkein ihminen, mä vastaan Emma. Ihan ykkösellä ja suoraan sydämestä. Mutta kuitenkin se on niin, että on pakko opetella pitämään itseään siellä tärkeimpänä – jotta voi olla sille maailman rakkaimmalle pienelle ihmiselle paras mahdollinen versio. Eikö vaan?

Eihän nää asiat oo mitään mustavalkoisia. Enkä mä oikeesti voi rehellisesti sanoa, että vastaisin rinta rottingilla aina olevani itse elämäni tärkein ihminen. Se nimittäin oikeesti kuulostaa jotenkin itsekkäältä. Kyllä mä sanon, että mulle tärkeimpiä on Emma, Tuukka, mun äiti ja veli ja koko perhe. Mutta kyllä te tajuatte pointin. Vai mitä? 😀

Ootteko ite miettineet koskaan tällaisia?