Kesä on hassua aikaa. Lomalla ihmisillä on enemmän aikaa liikkua ja tehdä vapaa-ajan juttuja, mutta samaan aikaan kuitenkin tykätään lyödä treenihanskat tiskiin ja ottaa ihan vaan rennosti.

Mulla on aiemmin ollut vähän niin, että kun oon tehnyt työkseni ihmisen liikuttamista, niin kesälomalla on tehnyt mieli jättää kaikki treeni-asiat myös lomalle. Mutta nyt kun oon tehnyt vähemmän pt-töitä, onkin loman tullessa mulla fiilis, että vitsi sitten ehtii treenaamaan enemmän!

Me lähetään tosiaan juhannuksesta lomalle ja reissataan pitkin Ruotsia ja Suomea. Mä kun en siitä juoksemisesta niin välitä, niin ajattelin pakata meiän OMAN kirjan ( 😀 😀 ) matkalaukkuun mukaan ja tehdä sieltä treenejä sitten leirintäalueilla ja milloin missäkin!

Mä ajattelin, että listaan tähän teille mun omat suosikkitreenit meiän kirjasta. Nää on sellaisia, mihin ei tosiaan tarvi mitään treenivälineitä, joten voi todellakin tehdä siellä mökkilaiturin nokassa tai vaikka leirintäalueen kentällä. 😉

1. VIIDEN KERTOTAULU – Tää on mun mielestä aika raskaskin treeni. Siinä on siis 10 liikettä. Ensimmäistä liikettä tehdään 5 toistoa, seuraavaa liikettä 10 toistoa, kolmatta liikettä 15 toistoa jne.. Toistomäärät kasvaa vitosen kertotaulun mukaan. Liikkeet on sellaisia, että koko kroppa saa tehdä töitä.
2. MONNAN JALKATREENI – No tää nyt on tietty ihan suosikkeja! 😉 Viis liikettä, joilla saa tosi hyvän tuntuman koko jalkaosastoon!
3. TOINEN TEKEE, TOINEN LEPÄÄ – Tää on sellainen, mikä on tosi helppo tehdä vaikka lapset olis mukana matkassa. Kuten treenin nimikin sanoo, tässä treenissä aina toinen tekee ja toinen lepää. Eli tosi helppo yhdistää lapsen kanssa. Aina kun Tuukka tekee toistoja, mä oon Emman kanssa ja toisinpäin.
4. MONNAN TAITOTREENI – Tässä treenissä on sellaisia liikkeitä, mitä rakastan tehdä. Vähän temppuilua mukana ja silti koko kropalle tosi hyvä treeni! Viis liikettä ja joutuu / saa käyttää vähän eri tavalla kroppaa, kun ns. normaaleissa liikkeissä.

Mulla on nyt ihan erilaista treeni-intoa päällä ja jotenkin jo innoissani suunnittelen syksyä. Silloin meinaan ostaa taas pitkän tauon jälkeen salikortin ja ottaa ihan säännölliset salitreenit mukaan! Mutta nyt kesän vedän näillä meiän omilla treeneillä! Toki myös syksyllä jatkan näitä samoja kehonpainotreenejä sitten salitreenien rinnalla! 🙂

Tilaa meiän kirja Ylös, ulos treenaamaan! TÄSTÄ linkistä, niin saat sen ale-hintaan! 😉

***

Onko teillä eroa kesätreenaamisella verraten syksyyn tai talveen?

Ps. Käy lukemassa Jarin blogista myös kesätreeneistä ulkona!

Miks positiivisuuden ajatellaan olevan epäaitoa tai teeskentelyä? Miks valittamista pidetään uskottavampana kuin hehkuttamista?

Mä oon aina ollut iloinen ihminen, ihan lapsesta asti. 🙂 Mun elämänvire on vaan sellainen, että suhtaudun asioihin ensimmäiseksi hyvällä ja avoimesti. Toki siitä on joutunut ottamaan takkiinsa välillä (aika useastikin), mutta silti oon edelleen sellainen. Mun positiivisuus on kuitenkin kasvanut iän ja elämän koulun mukana.

Mä oon ajatellut aina niin, että mulle maailma lataa aika paljon kaikenlaista koettelemusta. Mun kaikki isovanhemmat on kuolleet jo yli kymmenen vuotta sitten, mun isä kuoli ennen kun ehdin täyttämään 25. Mua on kohdeltu kaltoin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa ja työpaikoilla esimiesten toimesta, toki kohdeltu myös hyvin ja ihanasti. Mun isä oli alkoholisti, meiän vanhemmat erosi kun oltiin veljen kanssa nuoruuden kynnyksellä. Oon ollut työtön ja oon joutunut laskemaan pennejä ja pyytämään rahaa lainaksi. Ennen kuin tapasin Tuukan, olin varma etten ikinä löydä miestä joka rakastaisi mua eikä vaan mun ulkokuorta. No, näitä juttuja voisin luetella tässä aika paljon, mutta en jaksa.

Joku voi ehkä ajatella, että no joo puolet avioliitoista päätyy eroon ja moni on kokenut vanhempansa kuoleman. Mutta en tässä nyt kilpailekaan sillä kuka on kokenut pahimman ja mikä sen määrittää. Kerron vaan siitä, että koettelemukset mun elämän varrella on kasvattaneet musta vaan positiivisemman. Mä oon oppinut sen, että koska kaikki voi päättyä ihan yhtäkkiä – on elämästä nautittava. Se mun positiivinen elämänvire on tehnyt sen, että en oo katkeroitunut näistä asioista, vaan oon oppinut ja jatkanut eteenpäin.

Se, että suhtaudun elämään ja asioihin positiivisuudella, ei tarkoita sitä etteikö mulla olis ihan susip**koja päiviä tai jopa viikkoja. Tai etteikö mua joku asia ottais päähän tai harmittais tosi paljon. Kyllä mulla niitä on ja niistä vaikeista ja inhottavistakin asioista täällä blogissakin aina aika ajoin kirjoitan. Mutta positiivisuus on mun voimavara ja sitä haluan puskea ulospäin ja jakaa niin paljon muillekin kuin mahdollista.

Kyllä tähän maailmaan mahtuu niin paljon pahaa, että se jos meitä ”positiivisuuden lähettiläitä” on edes muutama, ei se oo pois keltään. 🙂 En myöskään ymmärrä sitä, miks monien mielestä positiiviset ihmiset on jotenkin hölmömpiä tai hömppiä kuin ne, jotka negistelee? Eihän ilo ja positiivisuus oo mikään tyhmyyden mittari. Vai onko jonkun mielestä?

***