Mä oon aina ollu mukavuudenhaluinen. Mä oon esimerkiks aina ollut tosi laiska kävelemään yhtään mihinkään. Mielummin julkisilla pari pysäkin väliä tai autolla treenaamaan. 😀

Kuva: Tallink Silja, kuvaaja Andres Teiss

Tosi moni ottaa esim. alkulämmön pyöräilemällä salille tai kiireisessä arjessa hyötykäyttää kaikki mahdolliset kävelymatkat ns. ”treenin nimissä”. Mä oon aina ollu huono sellasessa. Mun mielestä on ihana kulkea autolla paikasta a paikkaan b, tai hypätä junan kyytiin ja körötellä sillä perille asti. Jos juna pysähtyy kauas määränpäästä, niin siitä jatkan ratikalla sitten vielä pari pysäkkiä. 😀

Me oltiin juhannusviikolla Tallinnassa Tallink Siljan järjestämässä päivässä. Me käytiin mm. Tallinnan TV-tornin äärellä kävelemässä 314 metrin korkeudessa. Kivuttiin Viron korkeimman kirkon torniin monta sataa porrasta ja seikkailtiin vielä Piritan seikkailupuistossa puiden välissä kiipeillen. Mun mielestä noi kaikki jutut oli ihan huippuja ja mulle mahtavaa oli se, että kuljetus tapahtui aina paikasta toiseen, ei tarvinnut kävellä välimatkoja.

Onko mukavuudenhaluinen sama kuin laiska? 😀 Mun mielestä ei. Vaikka mä tykkäänkin mennä treenaamaan autolla (jos en mee ihan kodin viereen) tai tykkäänkin hypätä juna-asemalta vielä ratikan kyytiin, niin ei se ehkä tee musta laiskaa? Vai tekeekö? 😀

Minkälaisia hyötyliikkujia te ootte? Vai samanlaisia kun mä? 😉

Me ollaan nyt oltu karavaanareita neljättä päivää. Tää on ihan mahtavaa menoa! Paluu juurille – omaan lapsuuteen, jotenkin ihanalla tapaa alkukantaista menoa, yksinkertaisia juttuja ja pienistä asioista nauttimista. Sitä tää on!

Torstaina me lähdettiin reissuun illansuussa. Haettiin meiän lomakoti Hyvinkäältä BestCaravanin pisteestä ja päästiin sieltä tien päälle n.klo 20.  Ensimmäinen etappi oli Ruissalon leirintäalue, siellä oltiin vaan yön yli ja perjantaina aamusta klo 07.15 jonotettiin jo Turun satamassa laivalle pääsyä.

Päädyttiin ratkaisuun, että mennään päivälautalla Turusta Tukholmaan yli, koska normaalikokoisessa laivan hytissä kahden koiran ja yhden pikkutaaperon kanssa yö on jotain muuta kuin hyvä. 😀 Varattiin siis reittimatka yhdelle asuntoautolle, kahdelle aikuiselle, yhdelle lapselle ja kahdelle koiralle. Kerron lisää tästä koirien kanssa matkustamisesta toisesssa postauksessa, siitä on tullut paljon kyselyitä. Mutta nyt kerron vähän enemmän tästä karavaanari-hommasta. 🙂

Kuten oon teille kertonu, meillä oli asuntovaunu silloin kun mä ja mun veli oltiin lapsia. Reissattiin sillä ympäri Eurooppaa ja Pohjoismaita, Suomea unohtamatta. Mulla on karavaanari-elämästä vaan hyviä muistoja ja oonkin jo monena vuotena sanonut Tuukalle, että olis ihan huippua joskus lähteä matkailuautolla tai -vaunulla tekemään joku kesälomareissu. Nyt se vihdoin toteutui.

Matkailuauton lainaamiseen me päädyttiin sen vuoksi, että me molemmat saadaan ajaa sitä nykyisillä ajokorteillamme. Jos oltais päädytty vuokraamaan matkailuvaunu, olis meiän pitänyt ajaa pikku-e ajokorttiin. 🙂

Tuukka sanoi mun mielestä tosi hyvin: Kun sä täällä muutaman neliön kokoisessa lomakodissa väsäät paahtoleivän paistinpannulla ja pistät siihen päälle juustoviipaleen, maistuu se sata kertaa paremmalta kuin samainen leipä hienon hotellin aamiaisbuffassa. Ja se on niin totta! Täällä arvostaa asioita jotenkin enemmän, koska ne ei tuu niin helposti ja kädenkäänteessä. Kun sitä yhtä aamupalaleipää paistaa kaasuliedellä ja koirat sahaa ees taas ja kumppanin pylly tai käsi tai pää on koko ajan vähän tiellä, niin se maistuu kyllä ihan älyttömän hyvältä kun sen sitten saa syödäkseen.

On myös jotenkin ihanaa, että pitää käydä tiskaamassa astiat leirintäalueen yhteisessä mökissä, jossa on suihkut, vessat ja tiskialtaat. (ei tietysti kaikki ihan samassa tilassa 😉 ) Siellä kun kaikki leirintäalueen ihmiset käy vuorotellen ja samaan aikaan, tervehtii toisiaan ja hommat on jotenkin sellaisia konkreettisia, yksinkertaisia ja ihanan tavallisia. Mä en oikein ehkä osaa pukea tätä fiilistä sanoiksi.

Siinä on oma tunnelmansa, kun ruoka tehdään kaasuliedellä, tiskit tiskataan yhteisissä tiloissa, Emma nukkuu vieressä kaikki yöt ja koko porukka ollaan ihan lähekkäin koko loman ajan. Me ei arkisin ehditä olemaan niin paljon yhdessä perheen kesken, niin lomalla halutaan sitten olla. Tehdään lomalla aikana kyllä päivisin silloin tällöin pientä vuorottelua, toinen lähtee Emman kanssa keinumaan tms ja toinen jää vähäks aikaa pötköttelemään asuntoautolle koirien kanssa.

Mutta kyllä nyt ainakin loman ekoina päivinä on ihan mukavaa olla yhdessä koko ajan ja tehdä juttuja yhdessä. Eikä sellaisia ”omia hetkiä” heti kaipaa samalla tavalla kuin arjessa ja työn ohessa. Mutta on sekin kyllä ihan kiva juttu, kun ajellaan tällä karavaanilla Nurmekseen loppulomasta, että mummi ja vaari on vähän aikaa Emman kanssa ja me saadaan lähteä vaikka kaksistaan salille. 😉

Nyt me nautiskellaan vielä huomiseen asti täällä Uppsalassa ja sitten lähdetään kohti Sundsvallia. 🙂

***

Ihanaa sunnuntaita kaikille!