Torstaina mulla oli sellainen päivä, että mä kävin kolmessa eri pedissä makoilemassa. 🙂 Kuten mä oon kertonut, mä yritän keskittää monesti mun Helsingissä pyörimiset aina yhteen max. kahteen päivään viikossa. Koska täältä Espoon perukoilta on kuitenkin matkaa niin junalla, kuin autollakin keskustaan. Muutenkin se, että keskittää asioita kalenterissa luo sellaista rauhaa tekemiseen.

Mutta siis missä pedeissä mä makoilin?

Klo 12 – Microblading kulmien vahvistus, vuosi niiden oton jälkeen / Browriina

Kävin viime vuoden elokuussa ottamassa ensimmäiset microblading-kulmat. Tykkäsin niistä tosi paljon! Jälki oli ihanan luonnollinen. Mulla kun omat kulmat on tosi tosi vaaleat, oli tää microblaidaus mulle super iso apu ihan arkeen. Riina sanoi silloin, että noin vuoden välein kannattaa käydä niitä vahvistamassa. Joku toki käy useammin, riippuu paljon siitä miten kelläkin se väri pysyy. Mutta yleisimmin tuo väli on kuulemma 10-14 kuukautta.

Mua nää microblading kulmat on oikeesti auttanut arjessa, niiden avulla esim. lähdöt on nopeampia kun ei tarvi kulmia meikata. Jos työpäivänä pyörin tässä koti-ruokakauppa-päiväkoti -akselilla, mun ei tarvi käytännössä meikata ollenkaan. Kulmat luo raamit kasvoille ja muuta meikkiä en arkisin usein ees käytä. Sitten toki jos lähden vaikka tapaamisiin tai vetämään treenejä asiakkaille, laitan vähän meikkivoidetta ja aurinkopuuteria nassuun. 😉

Astelin siis torstaina klo 12 samalle ihanalle Riinalle, joka teki mulle ne ensimmäisetkin kulmat. Jäljestä tuli taas ihan super ihana! Vaikka se neulominen tuntuukin vähän, on se nipistely tosi pientä ja ekan ”kierroksen” jälkeen ihoon laitetaan puudutusainetta. Sen jälkeen hoitopetiin nukahtaa. Tai ainakin mä nukahdin. 😀

Klo 14 – Osteopatia, olkapään kuntoutus / FemiHealth, Sara Lexmond

Mä oon nyt kesästä asti kärsinyt mun kipeän olkapään kanssa. 🙁 Välillä se on parempi, välillä huonompi. Oon käynyt hoidattamassa sitä osteopatiassa, fyssarilla ja yhden kerran jäsenkorjaajalla. Osteopatiasta on ollut eniten hyötyä. Joten sillä tyylillä jatketaan vielä muutama hoitokerta.

Osteopatiahoidon jälkeen mun olkapää on aina parempi. Joten siitä selkeästi siis on apua. Mulla on ympäröivät lihakset tosi kireänä ja mm. kireä epäkäslihas ja hauislihas vetää etuolkapään asentoa vääräksi ja sitä kautta kipua tulee. Mun pitäis nyt vaan jaksaa tehdä kuntouttavia liikkeitä ja liikkuvuusharjoituksia monta kertaa viikossa, niin paranis tuo olkapää vihdoin!

Sara kertoi, että olkapää on sellainen tosi hitaasti paraneva kohta. Mutta koska mun (ja monen muun) mielestä Sara on Suomen paras osteopaatti, niin mä tiedän, että me saadaan mun olkapää kuntoon!

Klo 16 – Hammaslääkäri, hammaskiven poisto / Oral Erottaja, Helena Lehtonen & Salla Suokas

Viimeisenä muttei vähäisempänä petinä odotti hammaslääkärin peti! 😀

Mulla oli varattu aika hammaskiven poistoon ja edellisen pelkopotilaan konsultaatiokäynnin seurauksena mulle päätettiin kokeilla esilääkitystä. Muahan jännitti taas! 😀 Tällä kertaa ei pelottanut se, että sattuuko hammaslääkärissä se itse toimenpide. Tiesin, että mut pelkopotilaana oli otettu vakavasti ja tästä eteenpäin kaikki toimenpiteet tehtäisiin niin ettei mihinkään satu, eikä mun tarvi pelätä.

Mutta se mikä mua jännitti oli se esilääkitys!! Haha! Mä istuin siinä Oral Erottajan odotusaulassa ja mulla oli esilääke kädessä. Mietin, että mitenhän pöppyrään mä tästä meen. En kestä! No, nappasin tabletin suuhun ja odotin vähintään sellaista jotain puolen litran kossupullon tuomaa tilaa minuutissa. Muhun tuo yksi tabletti ei kuitenkaan vaikuttanut kovin suuresti. Tuli vähän sellainen rauhallisempi ja rentoutuneempi olo.

Hammaslääkäri Helena ja hammashoitaja Salla ottivat mut vastaan huoneeseen ja juteltiin hetki miltä esilääkitys tuntuu. Päädyttiin sitten siihen, että puudutetaan oikea puoli suusta (ylä- ja alaleuka) ja poistetaan hammaskivi sillä tavalla tällä kertaa. Ensi viikolla on uus aika, jolloin saan kaksi tablettia esilääkitystä ja sitten hoidetaan toinen puoli suusta hammaskiven osalta. Kokeillaan tuota esilääkitystä tuplana nyt tuon hammaskivihomman kanssa ensin, niin nähdään onko siitä apua ja voidaanko tehdä reikien paikkaukset sitten samalla tyylillä seuraavalla kerralla.

Pakko on vielä kehua Helenaa ja Sallaa! Mulla oli nimittäin varmaan ekaa kertaa ikinä hammaslääkärin pedissä sellainen olo, että mulla ei oo mitään hätää.

Tällainen päivä kolmessa pedissä oli torstaina. 😀 Kulmakarvoista tuli ihanat (nyt ne tosin on pari päivää kovin tummat), olkapää tuntuu taas paremmalta ja toinen puoli suustakin on taas hoidettu! 😉 Aikas kiva hoitopäivä oli siis!

—

Monna

sis.mainoslinkkejä

Mulla kasvoi maha todella suureksi raskausaikana. Kiloja raskaudessa kertyi n.20kg ja maha kasvoi kasvamistaan, loppuraskaudesta se oli jo niin iso, että meinas olla hankala kävellä. Muistan, kun tein viimeisiä ohjauksia Kampin Motivuksessa ennen kun jäin äitiyslomalle. Me asuttiin silloin Etu-Töölössä ja meiltä Kamppiin oli pari kilometria. Kuljin matkat pyörällä, koska se oli helpompaa mulle kuin käveleminen. 🙂

Mun maha pysyi arvettomana tosi pitkälle, mietin joskus viikolla 35, että jopas sattui kivasti- raskausarpia ei mulle taida tullakaan.

Ihan parin viimeisen viikon aikana kuitenkin kun vatsa laski alaspäin, venähti iho ja arvet ilmestyi. Mun on pakko myöntää, että se jotenkin kauhistutti mua silloin. Mietin, että voi pirulauta sentään! Rasvasin sitten mahaani kuin hullu, oli Bio-Oilia ja kaikennäköistä rasvapurnukkaa. Synnytyksen jälkeen käytin Bio-Oilia tehokkaasti pari kuukautta ja se kyllä oikeasti auttoi haalentamaan arpia. Toki myös aika varmasti siihen auttoi. 🙂

Viikko 40

Olin käynyt Guinot-kauneushoitolassa kasvohoidoissa ja siellä mulle kerrottiin sitten, että raskausarpia voi hoitaa mikroneulauksella. Guinotilta kysyttiin, haluaisinko mä tällaista hoitoa mun arpiin. Mä mietin, että no mikäs siinä! Voihan sitä kokeilla. Mua harmittaa, että en ottanut arvista kuvaa silloin heti synnytyksen jälkeen. Mä tiedän (ja nyt myönnän), että se kuva kauhistutti mua. Oma maha tuntui vieraalta, niin ulkoisesti kuin sisäisesti.

Otin kuvia kuitenkin silloin, kun aloin käyttämään Bio-Oilia pari kuukautta synnytyksestä.

Kun sitten olin rasvaillut tuota mahaani pari kuukautta, otin uudet kuvat. Eron huomasi heti. Mä uskon, että arpien vaalenemiseen tuossa vaiheessa auttoi tosiaan aika ja tuo rasva. Mä myös tiedän, että moni sanoo raskausarpien olevan tiikeriemon raitoja ja merkki siitä, että on saattanut maailmaan jotain kaunista ja ihanaa. Mä ymmärrän tuon pointin, mutta mä kuitenkin halusin kokeilla, olisko siitä mikroneulauksesta apua. Saisiko sen avulla nuo tiikeriemon raidat vähän haaleammaksi. Myös mun navan ympäriltä iho oli aika ”löysää” ja mietin, tulisiko siihen napakkuutta.

Tuon mikroneulauksen avulla siis iho alkaa tuottamaan mm. kollageenia ja korjaamaan vaurioita ihossa tehokkaammin. Mikroneulausta käytetään myös mm. pahojen aknearpien hoitoon kasvoissa.

Tässä n.2 kk tehokasta rasvailua takana. 🙂

Mulle sanottiin ennen ekaa hoitokertaa, että se mikroneulaus voi sitten vähän nipistellä ja sen jälkeen vatsan iho on punakka ja herkkä pari päivää. Myös esim. hikoilua / saunaa / uimista pyydettiin välttämään 48h mikroneulauksen jälkeen.

Mä myönnän, että se ei tosiaan ollut mitenkään kivan tuntuista. Vähän niinkuin tatuoinnin ottaminen. Sellaista inhottavaa pistelyä.

Ekan neulauksen jälkeen maha näytti tältä. Kuva otettu n.1h neulauksen jälkeen.

Muutaman hoitokerran jälkeen maha näytti tältä neulauksen jälkeen.

Mulle kerrottiin jo alussa, että ekan neulauksen jälkeen se maha on ”pahin”. Eli silloin se näyttää punaisimmalta ja palautuminen kestää sen pari päivää. Seuraavien hoitokertojen jälkeen vatsa palautuisi nopeammin, ja niin kävi. Edellisen kerran kävin neulauksessa keväällä 2018, silloin sovittiin, että katsotaan tilanne parin kuukauden päästä ja mietitään josko vielä tehtäisiin yksi neulaus.

Hoitojen välissä täytyy pitää taukoja, että iho ehtii parantumaan ja myös korjaamaan sitä raskausarpikudosta.

Nyt marraskuussa mulla piti olla vielä yksi aika neulaukseen, mutta me peruutettiin se. Mä tulin siihen tulokseen, että mun maha on nyt tällainen mitä on. Siinä näkyy vielä arpia ja navan ympärillä oleva iho on vielä vähän löysää, mutta silti ero siihen mitä iho oli ennen hoitoja on suuri. Mua ei yhtään harmita, että näitä hoitoja otin.

Mä uskon, että kaikki kulkee käsi kädessä. Tässäkin asiassa mua henkilökohtaisesti auttoi aika, mikroneulaus, ihon rasvaus ja se kun vatsalihasten erkauma palautui vihdoin tänä syksynä. Vaikka se erkauma ei päällepäin näykkään, oli sen palautuminen henkisesti iso juttu. Myös se, että oon alkanut treenaamaan taas säännöllisesti ja jättämään herkuttelut sinne viikonloppuihin, on vaikuttanut mun mahan hyvinvointiin. Niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin. 🙂

Tää kuva on otettu tänään 7.marraskuuta. Tasan 2 vuotta (+ 1 pvä) synnytyksestä. 🙂

Mun tiikeriemon raidat on nyt haaleat ja sellaisena ne saa ollakin. Vaikka moni ajattelee, että on pinnallista tehdä jotain hoitoja raskausarpiin tai jollain rasvoilla saada niitä vaalentumaan, on mun mielestä tämäkin asia sellainen kokonaisuus-juttu. 🙂 Plus tää asia on kaikille henkilökohtainen, joku toinen voi kokea eri tavalla kuin joku toinen. Eikä kummankaan mielipide tai ajatus oo mitenkään väärin tai pois toiselta. Mä en myöskään ajattele, että raskausarpien hoidattaminen olis yhtään millään tapaa pois siitä rakkaudesta ja ylpeydestä sitä omaa lasta kohtaan. <3

Tässä vielä tällainen kollaasi, että miten se maha on kehittynyt tässä parin vuoden aikana. 🙂

Arvilla tai ilman – on ihanaa olla äiti! 🙂 Arvet, niiden olemassaolo tai niistä eroon haluaminen, vatsa ilman arpia – kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja! Jokainen tekee kuten itselleen parhaaksi näkee. Vaikka silloin raskauden loppuvaiheessa ja juuri synnytyksen jälkeen mua ne arvet kauhistuttikin, on niihin suhtautuminen pehmentynyt ajan kuluessa. Toki näiden mikroneulaushoitojen ja rasvausjuttujen myötä haalistuneet arvet on varmasti helpompi hyväksyä. 🙂 Näin se ihmismieli on kummallinen. <3

Mutta mitä mieltä te ootte teidän raskausarvista? <3

—

Monna

Paita TÄÄLTÄ, koodilla MONNA20 -20% alea 🙂